"En sano moi lyön luurin kii meen ulos missä
jo tuulee niin kuin tuulla yksin Helsingissä voi
Ja vasta Liisanpuistossa
on äkkiä kuin taivas putoais
Mä kuljen etelään päin yötä kohti merta
Just tossa vuodatettiin kerran poliisien verta
On Tehtaankatu yhtä tyhjä nyt
Se meidän eka vuosi olla tais
Silloin juuri me bar ysin eessä kai nähtiin
ja uudestaan taas uneksin susta niin
Oli outoa syksyllä silloin
pelkkää usvaa ja tyhjyyttä illoin
Nyt on jo mustaa taas kuiluissa Kallion
Pelko ui yli Steissin sen aukion
Vaan mä itkeä voisin
niin kaunis on Helsinki nyt
Meen Skattan sillan yli tuuli painaa päätä
On vettä poskella tai ehkä se on jäätä
Ja noi laivat uneksii kai
kuin haluaisi ne satamastaan pois
Suurkirkon eessä monet umpikujaan juoksijat
Taas muistan miksi joiltain risteykset loppuvat
Ja mustakin joo on helpompi liinat vetää kii
kuin itkee ois
Ulkopöydässä Kämpin tai siellä päin
joskus näin sut ja myös mitä ilman mä jäin
Muistin missä mä elin ja kuljin
Mitä portteja nauraen mä suljinkaan
Espa kaikkensa saaneena huokailee
Aallot Kaivarin torneja peilailee noin
Mä itkeä voisin niin kaunis on Helsinki nyt
On jo mustaa taas kuiluissa Kallion
Pelko ui yli Steissin sen aukion
Vaan mä itkeä voisin
niin kaunis on Helsinki nyt
Näin sä voitat mä karkaan mä peräydyn
Unelmista ja toiveista kieltäydyn
Tänä yönäkö näin piti käydä
just näin ja just nyt
 |
| Löysin paikkani. Kuvasta kiitos Sannalle! (Äh, pieni kuva ni ei näy, mut tuossa lukee siis "pahvi") |
Sitten lämmössä baarin ja tungoksen
kainalossani on joku kuiskaillen
Ja mä itkeä voisin
niin kaunis on elämä nyt
On jo mustaa taas kuiluissa Kallion
Pelko ui yli Steissin sen aukion
Vaan mä itkeä voisin
niin kaunis on Helsinki nyt
Espa kaikkensa saaneena huokailee
Aallot Kaivarin torneja peilailee noin
Mä itkeä voisin
niin kaunis on Helsinki nyt
Just nyt
just nyt"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti