Tanssistressipaniikkiahdistus

Mä en tanssi. I don't dance. Ja dansar inte. Yo no bailo. Jeg onsker ikke å danse. Ich will nicht tanzen.

En takaa että kaikki noi ylläolevat lauseet on oikein, mutta kirjoitinpa nyt kielillä, joita en osaa (oli mulla vähän apuja, pakko myöntää).

Kuten tuli ehkä selväksi, mulla on päällä pikkuinen tanssiahdistus. Mulla on sellainen olo etten osaa mitään, enkä oo oppinut pitkään aikaan mitään, enkä ehkä voi oppia enää mitään koska mä en vaan yksinkertasesti kehity. Osittain tää johtuu varmaan siitä, että stressaan nyt niitä pääsykokeita. Osittain.. no en mä tiedä, jostain muusta ehkä.

Yksi kaveri määritteli tilanteeni niin, että mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:

1 Pitää taukoa tanssimisesta (=lopettaa). Siinä ois hyvänä puolena se etten hajoilis tanssimiseen ja omaan osaamattomuuteeni, kun en vaan yksinkertaisesti tanssi. Huono puoli siinä on se, ettei tauon aikana kehity, ja sit jos päätän jossain vaiheessa jatkaa oon taas aika nopeesti tässä pisteessä ja varmasti ärsyttää et oon tuhlannut aikaa sen sijaan et oisin opetellut tanssimaan.

2 Jatkaa treenaamista ja toivoa että kehitystä tapahtuu, että opin joskus vielä tanssimaan. Huonona puolena tässä on se, että se ärsyttää, eikä ois tanssifiilistä. Hyvä puoli on aika itsestäänselvä: oppisin tanssimaan - jos oppisin.

''There's so much to say but your eyes keep interrupting me."

- Christopher Morley

Istutushommissa

Magnolia

Tajusin, etten ole postannut jokin aika sitten Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ottamiani magnolia kukassa -kuvia. Tässä siis nämä. Se näytti tosi kivalta

Tanssitauko on ollut liian pitkä, kun balettipuku + pari paitaa päällä menee just ennen tunnin alkua käymään "ihan nopeesti vaan" vessassa.

Olin vähän fail, ja kävin niistä mun viidestä tanssitunnista vain kahdella. Lopuille en joko jaksanut tai uskaltanut mennä. Sillon perjantaina, kun olisi ollut kaksi niistä tunneista, päätin käyttää aikani mieluummin kahvilassa istuksien, hyvässä seurassa totta kai. Mmiten tää kuullostaa niin tutulta? Ihan kuin olisin joskus aiemminikin jättänyt tanssitunnin väliin koska kahvila ja hyvä seura. :D Mentiin sitten kuitenkin kivasti vielä Hämikselle vähän tanssahtelee, ettei siitä ihan tanssiton päivä tullut.

Suurin tanssijuttu ehkä tällä hetkellä on se, että oon alkanut työstämään sooloa yhden kaverin kanssa. Mä teen koreografian ja se tanssii, vaikka loppujen lopuksi teen sitä sooloa ehkä itselleni. Hämmentävää on ettei siitä edes välttämättä tule ihan huono. Tai ei ainakaan niin huono, kuin Kälviä-sooloni oli. Mutta siitä nyt onkin jo aikaa. Lajina on nykytanssi, ja liikkeet on semihelppoja, mut kivannäköisiä ja kivalta niitä tuntuu tehdäkin. Tuosta varmaan sitten poimin palasen sinne pääsykokeeseenkin soolokseni.

Koska nyt alkaa jo olla ihana kesä, kaikkialla on vihreää ja eilen ja tänään oli ihan älyttömän nätti sää, käveleskelin eilen (niin ikään hyvässä seurassa) keskustan hoodeilla. Mulla oli kamera mukana, joten muutama fiiliskuvakin kävelystä on. Lähdettin Steissiltä, kierrettiin Katajanokka suunnilleen rantoja pitkin ja vähän Kruununhakaa, ennen kuin päädyttiin Senaatintorin laidalle kahvilaan istuskelemaan. Suomen jääkiekkotappio ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun oli niin kaunista ja ihanaa ja hyvä fiilis - ja tietenkin, kun ei katsonut peliä :D.

"Don't be so serious, if you can't laugh at yourself, call me... I'll laugh at you!"

Viikon toinen show-tunti takana. Sille meneminen ei jännittänyt yhtään niin paljon, kuin tuolle ekalle. Olisi ehkä pitänyt..

Lyhyitä lattian poikki -lämppäreitä lukuunottamatta siellä tehtiin pelkkää kevätjuhlaesitystä, jota oli tehty jo monta viikkoa. No, sarjan nappaamistahan mä menin sinne treenaamaankin, enkä tavallaan tiedä miksi stressasin, koska en oo menossa siihen esitykseen, eli mulla ei ollut mitään pakkoa oppia tuota. Oli kuitenkin kokoajan vähän sellainen olo, että olen ylimääräinen ja tiellä. Sen lisäksi että olin varmaan ainakin viisi vuotta vanhempi, kuin seuraavaksi vanhin tuntilainen.

Mutta oli tavallaan ihan hyödyllinen tunti. Opin yllättäen myös jotain esiintymisestä. Ja siinä sarjassa oli tosi kivaa liikemateriaalia. En olekaan ennen ollut Mindyn tunneilla, eli en ole päässyt tekemään Mindyn liikematskua.

Kuvituskuva maanantain zouk practicasta, jottei tulisi ihan kuvaton postaus. :D

Eilen oli myös POT:n kevätjuhla, eli pääsi sitten illalla tanssimaan paritanssejakin. Se oli samassa paikassa kuin HOT:n kevätjuhla, eli Smökissä, Otaniemessä. Tällä kertaa mulla olisi ollut jopa kamera mukana, mutta tanssin enemmän kuin viimeksi ja olin kaikin puolin sosiaalisempi muutenkin, niin se kamera sai sitten hengata laukussa koko illan, eli yhtäkään kuvaa ei ole. No ei siellä kyllä ollut myöskään yhtä hienoa auringonlaskuhetkeä, kuin HOT:n juhlassa. Ehkä mä olisin sellaisellä hetkellä käynyt sen kameran kaivamassa esiin.

Alkuillasta mulla oli joka tanssissa jalat ihan solmussa, enkä osannut seurata mitään. Tai ainakin se tuntui siltä. Loppuillasta joko totuin siihen, tai sitten mun jalat lähti liikkumaan vähän paremmin. Tanssin paljon. Sekä vanhojen tuttujen että uusien tyyppien kanssa, ja parhaat tanssit oli, no sanotaanko vaikka että aika arvattavissa.

Muutaman sellaisen tyypin kanssa, joiden kanssa olisin ehkä halunnut tanssia, jäi tanssimatta, koska jotenkin kun en jossain haussa ehtinyt hakea niitä, niin sitten mä vaan unohdin. Siis sellaisia tyyppejä, joiden kanssa oon ehkä tanssinut hetken jossain kurssilla, mutten ikinä oikeasti, ja olisi ollut kiva testata millaista niiden kanssa on tanssia kokonainen biisi. Parin viejän kanssa tanssin pitkästä aikaa, ja oli siistiä huomata kuinka paljon parempia ne oli nyt kuin edellisellä kerralla.

Oli kyllä mukava ilta, ei voi muuta sanoa!

Tänään tiedossa kaksi tuntia showta. Huhuh! Tuplatunti on varmaan aika rankka taukoilun jälkeen.

Tanssitunti

Olin pitkästä aikaa tanssitunnilla, ensimmäisellä show-tunnilla varmaan puoleen vuoteen. Ja sen myös huomasi, koska jotkin asiat joiden pitäisi olla ihan yksinkertaisia ja joiden pitäisi toimia jo siksi että olen tehnyt niitä aiemmin, ei vaan onnistuneet. Toisaalta tämä pitkähkö tauko on tehnyt tosi hyvää mun liikkumiselle, kun kroppa ja pää on saaneet vähän levätä ja jotkin asiat on siksi loksahtaneet kohdilleen. Ja tuntiasenteeni on parantunut taukoilun myötä ihan huimasti. Vaikka täytyy myöntää, että tunnille meneminen jännitti tosi paljon.

Tasapainoni, joka ei ole hirmu hyvä koskaan ollutkan, on kadonnut kokonaan. Ehkä se on karannut, kun totesi, että jollakulla muulla sille voisi olla käyttöäkin. Ei voi tietää. Ehkä yritän etsiä sen takaisin. Ja kun nyt kadonneista asioista aloitin, niin toinen sellainen on kunto. Tehtiin tosi vähän lihaksia ja meinasin luovuttaa kesken. Noloa.

Ja tosiaan, kaikesta huolestuttavin asia tässä on vielä kertomatta: kyseessä oli alkeistunti. Eli ei edes mikään oikeasti vaikea ja rankka tunti. Okei, show ei ole oikein ikinä ollut mun lajini, enkä oo treenannut sitä koskaan paljon, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä nykyä, jazzia ja muita vastaavia, että mun pitäisi kyllä pärjätä siinä ihan hyvin.

Mutta tuntisarja oli kiva. Se oli itseasiassa tulevan kevätjuhlanäytöksen koreografia. Mä niin tykkään Jarin sarjoista. En muistanutkaan kuinka hienoja ne on. Tekisi melkein mieli mennä kevätjuhlassa lavalle vain koska se sarja on niin kiva.

En muistanut myöskään kuinka kivaa soolotanssitunnilla voi olla. Ihan mahtavaa! Hyvää musaa ja oikeeta fiilistelyä. Tätä lisää!

"Tanssi on koko elämä..."

Tanssi on osa mun elämää koko ajan, mutta näköjään tosi vaihtelevalla tavalla. En ole tämän vuoden puolella käynyt yhdelläkään "oikealla" tanssitunnilla. En ole tehnyt yhtään tekniikkaa. Yhtään. Olen ehkä kaksi tai kolme kertaa käynyt oikeasti raskaalla tunnilla. Mun kunto on varmasti huonompi nyt kuin pitkään aikaan.

Mulla on ikävä jazz- ja nykytanssia, mutta samalla pelkään että oon unohtanut kaiken, enkä osaa enää mitään. Olen kevään aikana pitänyt muutamia omia piruettitreenejä ja todennut etten osaa enää pyöriä. Olen muutaman kerran tanssinut nykytanssia improna. Se on kai ihan kivaa edelleen. Locking-tunneilla olen käynyt ehkä kolmesti.

Tanssi on kuitenkin edelleen olemassa mun elämässä, koska olen hurahtanut paritansseihin. Tai ei siksi. Jollen olisi hurahtanut paritansseihin, soolotanssit eivät olisi jääneet. Tarkoitukseni oli ehkä sanoa, että tanssi säilyy vaikka lajit vaihtuu.

Alotin siis lavatanssikurssin alkuvuodesta ja menin Lindy Hop -kurssillekin. Hoppaaminen sitten vaan jotenkin jäi, kun tunnit oli vaikeassa paikassa ja vähän huonoon aikaan.

Nyt on tullut tanssittua paljon, muttei oikeastaan yhtään yksin. Tavallaan on kiva kun ei pitkästä aikaa oikeasti osaa yhtään mitään. On ihana oppia uutta. Ja varsinkin kun tuota tanssitaustaa nyt jonkin verran on, niin tässä ehkä oppiikin aika nopeasti. Ja paritanssi on jotenkin ihanan rentouttavaa, kun seuraajana ei kovin paljon tarvitse itse miettiä mitä tekee. Se on virkistävää vaihtelua. Toisaalta se on myös vähän turhauttavaa, kun jotenkin tuntuu että seuraajana pääsee niin helpolla. Oonkin miettinyt, että jos oikeasti jatkan paritansseja tässä vielä pidempään, niin haluan opetella myös viemään. Ehkä.

Nyt mun pitäisi ehkä yrittää löytää jonkinlainen balanssi pari- ja soolotanssien kesken, koska en halua unohtaa myöskään niitä lajeja joita oon treenannut jo vähän pidempään. Toisaalta haluaisin kehittyä ainakin jossakin paritanssilajissa myös oikeasti hyväksi, en vaan oo vielä päättänyt mistä lajista pidän niin paljon - vai pidänkö mistään. Enkä tiedän olisiko mun edes mahdollista olla oikeasti hyvä missään tanssilajissa - ei mulla riitä kärsivällisyys treenata. Ja ehkä vielä toistaiseksi nykytanssi menee kaikkien muiden lajien edelle, ainakin pääni sisällä.

Yksi asia mistä oon tykännyt, mitä tulee tähän tuoreeseen paritanssiharrastukseeni on tanssibileet. On siistiä, että pääpaino illassa on tanssimisella. Oon tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja päässyt tanssimaan ehkä vielä useamman kanssa. Suunnilleen viikko sitten oli HOT:n kevätjuhla. Smökki oli pikkuisen erinäköinen kuin millaisena sen jostakin teekkaribileistä ekalta yliopistovuodeltani muistan. Näissä juhlissa viihdyin aika paljon paremmin, vaikka jotenkin tuntuu, että tunnen tanssipiireistä edelleen liian vähän porukkaa, ja välillä tulee sellaisia oho-jäin-yksin-mitäs-nyt -fiiliksiä. Ehkä mun pitäisi vaan opetella tutustumaan ihmisiin.

Tuon illan aikana mä tanssinkin aika vähän, ja silloinkin kun tanssin tuli monesti sellainen fiilis, etten osaa mitään. Toisaalta kai mun pitäisi aina vain muistaa muistuttaa itselleni, että oon tanssinut mitään paritansseja vasta neljä kuukautta - ja pääosin treenannut mulle liian helpoilla tunneilla. Pointti oli, että mitään huikeita tanssikokemuksia ei tuon illan aikana siis tullut. Olisipa ollut edes kamera mukana, niin olisin voinut ottaa edes huikeita tanssikuvia. No, onneksi joku muu hoiti senkin puolen. :D

(c) Riikka Mustonen. Kuva ihanasta blogista, täältä.

Uskaltaisinko jo tunnustaa, että tämä tanssitaidoton on menossa myös Savonian tanssinopettajan koulutusohjelman pääsykokeisiin kesäkuussa. Muun muassa tämän kevään treenaamattomuuden takia tietenkin lennän sieltä heti ekassa vaiheessa pois, mutta kyllä mä taidan ainakin yrittämään mennä. Sitten voi todeta että on yrittänyt. Oon kuitenkin miettinyt tuota varmaan puolisentoista vuotta, en halua miettiä enää seuraavaa kahta vuotta, et mitä jos musta sittenkin tulisi tanssinopettaja. Ei musta tule, mutta kai se on reissattava toteamaan sinne pääsykokeisiin.

Ilmoittauduin muuten ensiviikolle viidelle tanssitunnille, kun huomasin että mun sarjakortti vanhenee sen viikon lopulla. Otin pelkkiä alkeistunteja, koska on loppukausi ja minä olen lusmu. Ja luulen että monella tunnilla tehdään vaan kevätjuhlaesityksiä, mutta ehkä mä silti saan niistä jotain irti.

Teos on valmis

Ympäristötaidenäyttelymme avajaiset on ohi, mikä samalla tarkoittaa sitä että teoksemme on vihdoin valmis! Wohoo! Meillä ei ihan aikataulut toimineet suunnitellusti. Tuli vähän kiire ja pari mutkaa matkaan. Marian kanssa opittiin ainakin nyt hyvin se, ettei maalarinteippiä kannata jättää ikkunaan useaksi päiväksi. Tarraa aika hyvin kiinni. Ainakin ne liimat.

Teippien irrotusta. Kuva: Maria

Ihan siltä varalta, että joku vain vilkuilee tämän läpi lukematta:

Älä jätä maalarinteippiä ikkunaan useaksi päiväksi! Ei kannata. Tarraa aika tiukkaan kiinni.

Maalarinteippiä voi kuullemma pitää ikkunalasissa muutamia tunteja, mutta pidemmäksi aikaa sitä ei kannata jättää. Maria onneksi kävi lukemassa nettikeskusteluja, kun tajusimme ettei ne teipit lähdekään siitä ikkunasta ihan noin vain. Ilmeisesti saman virheen on tehnyt muutama muukin, sillä niitä keskusteluja kuulemma löytyi - ja vinkkejä myös. Me totesimme parhaiksi apuvälineiksi liimojen irrottamiseen ihan tavallisen ruokaöljyn ja sellaisen keraamisen lieden puhtaaksirapsutusvälineen, miksi sitä sitten ikinä kutsutaankaan. Ei naarmuttanut ja hyvin lähti.

Ja nuo teipit oli siis tuossa ikkunassa, jottei linnut lennä sitä päin, kun tuota kasvia ei vielä ollut. Ja kyllä, olisi ollut aivan liian helppoa vain vetää rasti ikkunan yli. Nyt me luotetaan siihen, että se kasvi vie sen verran tilaa, ettei linnut lennä siihen - tai ainakin toivotaan että näin on.

Ja kun teipit lopulta olivat irti, öljy piti vielä pestä pois. Kuva: Maria

Nyt on siis Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa esillä Reclaimed Territories -ympäristötaidenäyttely. Käykääs ihmeessä ihmettelemässä! Puutarha on auki päivitäin klo 11-18 (paitsi juhannuksena), ja teokset ovat esillä 31.8. asti.

Reclaimed territories – Aluevaltauksia: ympäristötaidekurssin tapahtumia

Reclaimed territories – Aluevaltauksia: ympäristötaidekurssin tapahtumia