Budapestissa 14. - 18.10.2006

Lauantaina 14.10.2006

Lentokone lähti Helsingistä 06:55. Lähtö oli siis aika aikaisin ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Fiilis oli kuitenkin korkealla ja odotukset ainakin minulla aika suuret.

Budapestin lentokentällä, Ferihegyssä olimme noin yhdentoista aikaan. Matkatavarat saatuamme suuntasimme Airport minibussilla Hotel Rilaan. Ainakin Kajsa taisi vähän pelätä, että Rila olisi hirveä läävä.

Eipä se ihan kamala ollut. Siivottu vähän huonosti, villakoiria sänkyjen alla, likaisen näköiset lasit ja läiskäiset lakanat ja pyyhkeet. Mutta tosi avuliaita tyyppejä respassa.

Hotellilta lähdettiin keskustan suuntaan eksyilemään. Meidän piti ostaa 7 päivän kaupunkiliput jo lähimmältä metroasemalta, mutta saimme ne vasta melko keskustasta. Se oli kuitenkin ihan kivaa, näimme heti kättelyssä vähän kaupunkia ja reitti hotellilta keskustaan tuli tutuksi muutenkin kuin metrolla.

Keskustassa kävelimme ensin Vací utcaa, kauppakatua pitkin. Meillä oli nälkä, mutta ei viitsitty mennä hirmuhintaiseen ravintolaan Vacílla. Poikettiin siis Vacín poikkikadulle ja hetken kuluttua löysimme itsemme McDonadlsista. Okei, no huomennahan me syötäisiin paikallista ruokaa.

Käytiin Pyhän Tapanin basilikan edessä kurkkimassa, kun siinä alkoi juuri häät. Jatkettiin Tonavan rannalle, mistä nähtiin Parlamentti sivusta. Käveltiin Ketjusillan yli joen toiselle puolelle ja takaisin. Tässä vaiheessa tuli pimeä. Se tuli tosi nopeasti, Suomessa kun on kuitenkin tottunut siihen, että on melko pitkä hämärä aika välissä. Ihailtiin hetki Ketjusillan ja Budan linnan valaistusta ja lähdimme sitten bussilla takaisin pestin puolelle.

Pestissä etsittiin kauppaa. Kävellessämme näimme synagogan iltavalaistuksessa. Kello taisi olla jo niin paljon, että meidän täytyi kävellä hotellille, kun julkiset liikennevälineet – tai ainakaan metrot – eivät enää kulkeneet. Mutta niin mahtavassa seurassa oli tosi mukava kävellä.

Hotellilla suunnittelimme vähän tulevien päivien ohjelmaa: Seuraavana päivänä 19:30 – 21:30 Tonava cruising. Tropicarium, Bambu music club / School club, kylpylä, National Gallery, kukkuloille (illalla), shoppaus, keilaus, Margaret Island, Hösök tere, Linna, Gellért, Citadella, Matiaksen kirkko, Kalastajalinnake, Vanha kauppahalli...

Illalla vasta todella tajusi olevansa Budapestissa. Oli mahtava fiilis! Porukka toimi ja oli kivaa. Mölyttiin kyllä kaduilla niin, että toivottiin, että porukka luulee meitä ruotsalaisiksi, Heja Sverige!

”Päästiin tutustumaan Budapestin public transporttiin” –Marianne
”Mäkkäri roks. Varsinkin ne tarjoilijat, ne oli kivoi.” –Kajsa
”Oli kivaa mennä sen sillan yli. - - Ku oli pimeetä ja kaikkee” –Iiro

Sunnuntaina 15.10.2006

”Tänään suuntana Tropicarium, jotakin muuta ja illalla Tonava cruising. :) Se on varmaan hieno valaistuksineen ja kaikkineen. On se Tropicariumkin varmaan kiva apinoineen, lintuineen ja kaloineen. :)”

Käytiin siis Tropicariumissa. Se oli vähän kuin Lintsin Sea life ja Korkeasaaren ne tropiikkitalot yhdistettynä. Tietysti siellä oli lisänä vielä keinotekoinen trooppinen sade ja ukkonen. Oli aika hieno.
Ja kun kerran oltiin ihan siellä kaupungin laitamilla käytiin myös Tescossa, hípermarketissa.

Illalla oli vuorossa Tonava cruising. Tuli vähän kiire, mutta kyllä me sinne sitten onneksi ehdittiin. Siinä oli kaksi vaihtoehtoa: ruoan kanssa tai ilman. Ei siinä ollut sitten vielä nälkä, niin ajateltiin että syödään vasta risteilyn jälkeen.
Niin myöhään vaan ei oikein mistään enää saanut ruokaa.

Mentiin yhteen sörözöön.
”What would you like to drink?”
”We’d like to eat”
”You would like to eat. Oh shit. I have to ask...”
Saatiin listat kyllä eteemme, mutta kun mitään ei sitten pitkään aikaan kuulunut Marianne ja Iiro meni kyselemään ja selvis, että ne joita oltiin luultu tarjoilijoiksi olikin suomalaisia vieraita ja paikan pitäja oli ihan kännissä. Kyllä se olisi meille ruokaa laittanut silti, mutta se on sitten eriasia minkälaista.

Lopulta päädyttiin Mäkkiin, taas. Jo toinen ilta Bubapestissa, eikä vieläkään paikallista ruokaa.

Kun sitten taas yöllä käveltiin hotellille ja pysähdyttiin tarkistamaan kartasta oikea suunta, yritin tökkästä Iiroa nenään, mikä johti lopulta siihen että vedin sormeni aika kipeänä pois Iiron hampaiden välistä. xD Aijaijai, ei saisi purra toisen sormea!

”Ravintolan känninen pitäjä ja falskit suomalaiset ”tarjoilijat”. Kansallinen yhteisymmärrys.” –Marianne

Illalla tuli taas uni aika nopeasti, kun pääsi sänkyyn.

Maanantaina 16.10.2006

”Tänään kylpylään. Kansallisgalleriassakin pitäisi ehtiä käydä ja Margaret Islandilla. Ja illalla klubille... :P”

Kylpylässä oli jees, vaikka mun, Mariannen ja Kajsan saippuat ja shampoot pöllitiin, ku ei pidetty niitä siellä kaapissa.

Matkalla kylpylästä syömään, nähtiin Sankarten aukio, Heroes square, Hösök tere.

Käytiin ekan kerran syömässä kunnolla. Siis muualla kuin Mäkissä.

Illalla käytiin Margit Szigetilla kävelemässä ja ihan illalla mentiin School clubille bilettää. Ihan asiallinen paikka oli! Miksei Suomessa ole tuollaisia?

Tiistaina 17.10.2006

”Tänään on tarkoitus aika pian aamupalan jälkeen lähteä Mammutin ostarille
shoppailee. Ehkä käydään keilaamassakin. Illalla mennään Budan puolen kukkuloille. Vähän jotain sightseeniakin. Vanha kauppahalli olisi kiva nähdä, mut kattoo nyt.”

Shoppaillessahan se päivä sitten meni. Ensin Mammutissa, mutta kun se oli tosi kallis ökymesta käytiin vielä Westend City Centerissä, joka tosin oli ihan samanlainen.
Kaikki osti hienot Benetton Budapest –paidat, paitsi minä, joka ostin Mango Hungary –paidan. Syömässä käytiin melko mielenkiintoisessa paikassa. Tarjoilija ja kokki oli vähän pelottavia. Me leikittiin chilillä ja vaan kikateltiin siellä. Kajsalla ja Mariannella oli hyvää ruokaa, mutta mun ja Iiron ruoat oli asia erikseen; mulla keitettyjä taikinapalloja ja Iirolla muussattuja keitettyjä taikanapalloja.

Illalla kiivettiin vielä Gellértin kukkulalle.
”Eikai meidän Mariannella ole mitään aggressioita?”
”Ei minulla. Rakastan kameraa, Budapestia ja näitä vitun... kiiltomatoja.”

Oli kylmä, mutta ne näkymät oli kyllä niin hienot, että palelu oli sen arvoista. Sitäpaitsi siellä oli suloinen kissa jota Kajsa syötti ja jonka kanssa se leikki.

Illalla väsytti!

Keskiviikkona 18.10.2006

Aamulla alkoi pikkuhiljaa tajuamaan, että lähtö on tosiaan kohta.

Pakattiin kamoja, käytiin aamupalalla, tilattiin taksi.

Kentällä alkoi jo fiilis vähän odotellessa hiipumaan. Vaikka olihan lähtöpäivässäkin se omanlaisensa tunnelma. Ei ehditty sinä päivänä oikein tehdäkään mitään, koska kentällä piti olla viimeistään yhdeltätoista.

”Ylipäätään reissusta jäi hyvä fiilis. Oli mahtava kaupunki, mahtava tunnelma ja mahtavaakin mahtavampi porukka. Siksi onkin niin masentavaa olla taas täällä Budapestin lentokentällä, Ferihegyssä, terminaalissa 2B, lähdössä pian pois tästä upeasta kaupungista.
Oli paljon tekemistä ja näkemistä. Jotakin jäi tekemättä, kokematta ja näkemättäkin, mutta hyvä ettei ainakaan tullut tylsää. Ja paljonhan me lopulta koimme, teimme ja näimme neljän päivän aikana.
Meidän porukka toimi hyvin. Siksikin oli tosi hyvä tunnelma, ja osittain tämä haikeus on myös pidemmän yhdessäolon päättymisestä.
Jos jotakuta joskus potutti, muut ymmärsi ja yritti ottaa kontaktia, mutta jos huomas, että haluaa olla yksin, jätti rauhaan.
Osittain haikeus johtuu kai siitäkin, että vapaus päättyy ja koittaa paluu kotiin vanhempien luo ja lopulta paluu arkeen.”

Terälehti täydellisyydetä

Edessäni tuuli irrottaa mielestäni täydellisen kauniin ruusun terälehden. Se leijailee kauniisti tasapainotellen aloittaen matkansa täydellisen kauniista kukasta ja päättäen sen maahan. Kukka, josta terälehti irtosi on nyt näkyvästi epäsymmetrinen, epätäydellinen. Se on kuitenkin vielä kaunis luonnon kasvattama kukka, vaikka siitä ainakin yksi terälehti puuttuukin.

Nostaessani terälehden maasta huomaan siinä pienen repeämän, joka rikkoo täydellisyyden. Terälehti on repeämästä huolimatta kaunis. Tekeekö juuri tuo pieni virhe siitä niin kauniin? Onko täydellisyys täydellistä virheettömyyttä vai kauneutta, jossa tuo täydellisyyden illuusio rikkoutuu, virheettömyys häviää ja kaikki virheet tuovat erilaisuutta, epäsymmetrisyyttä, kauneutta?

Terälehti on silkkisen pehmeä kädessäni, lukuunottamatta sitä pienen pientä repeämää, jonka reunat ovat kuivuessaan kovettuneet. Tämä terälehti ei olisi enää kauan elänyt, pian se olisi kuivunut pois. Siksikö tuuli tarttui juuri tähän lehteen? Virhe teki siitä hauraan, heikon.

Epätäydellisyys ja virheet tekevät meistä haavoittuvia. Jos ne tekevät meistä myös kauniita, tekeekö kauneus meistä haavoittuvia? Ovatko virheet kuitenkin suotavia?

Ruusun tummanvaaleanpunainen terälehti on lähes sydämen muotoinen, ja reunan pieni repeämä korostaa tätä muotoa. Virheet ovat osa luontoa, joka kaikenkaikkiaan on kuitenkin kaunis, toimiva kokonaisuus. Onko mikään silti koskaan täydellistä? Miksi ihmiset pyrkivät täydellisyyteen, ja voimmeko koskaan päästä siihen?

Luonto on kauneimmillaan, kun yksi pieni, repeytynyt ruusun terälehti putoaa tuulen heittämänä maahan. Nauttikaamme elämästä, ei anneta pienten virheidemme pilata sitä. Ne tekevät meistä kuitenkin ihmisiä, erilaisia, juuri sellaisia kuin olemme, mikä on täydellistä...

Seurasaaressa 17.5.2006

Olimme bilsanryhmän kanssa Seurasaaressa. Kierrettiin se ympäri maikan ja muutaman oppilaan kanssa.
Katteltiin lintuja ja kasveja.

Bongaussatomme:

kyhmyjoutsen Cugnus olor
silkkiuikku Podiceps cristatus
haapanapariskunta Anas penelope
mustarastas Turdus merula
räksä Turdus pilaris
västäräkki Motacilla alba
punakylkirastas Turdus iliacus
sinisorsa Anas platyrhynchos
harmaalokki Larus argentatus
naurulokki Larus ridibundos
kalalokki Larus cancus
telkkä Bucephala clangula
varis Corvus corone cornix
kyyhky (siis kesykyyhky eli pulu) Columba liura
kalatiira Sterna hirundo
varpunen Passer domesticus
meriharakka Haematopus ostralegus
pajulintu Phylloscopus trochilus
peippo Fringilla coelebs
talitintti Parus major
kanadanhanhi Branta canadensis
rantasipi Actitis hypoleucos
selkälokki Larus fuscus
tukkasotka Aythya fuligula
isokoskelo Mergus merganser
laulurastas Turdus philomelos
leppälintu Phoenicurus phoenicurus
kirjosieppo Ficedula hypoleuca
sinitiainen Parus caeruleus
haarapääsky Hirundo rustica

Kalassa 16.5.2006

Pesin käteni just saippualla, sitruunalla ja astianpesuaineella. Vieläkin haisee.

Oltiin bilsanryhmän kanssa äsken Vanhankaupunginlahdella ongella. Siitä tuli vaan salakoita, ja niitä tuli ihan koko ajan. Oli hieman rasittavaa, kun sai koko ajan olla irroittelemassa kaloja koukusta ja taittamassa niiden niskoja, kun kaverit ei osanneet tai halunnet ja itelläkin söi koko ajan.

Ensin ajattelin, et olipa turhaa. Toisaalta mä ehkä vähän innostuin. Mä haluan ongelle. Siis ihan kunnolla ongelle, en onkimaan mitään roska-salakoita, joita vaan tulee ja joilla ei tee mitään. Se olis niin kivaa! Voiku kesällä olis aikaa ja keksis jostain kaverin tai parikin mukaan jonnekin...