Helsinki-kuvat sanoo Blip.

Tänään treeneistä kotiin kävellessä löytyi matkalta tällainen 80 lyhdyn terracotta-armeija.

Mikäli kiinnostaa Helsinki-kuvieni seurailu, löytyy niitä (joskus tulevaisuudessa enemmänkin) täältä.

Riikinkukko

Vappuna mulla oli riikinkukkomeikki. Nuo ripset vähän inspiroi. Sitä paitsi riikinkukko on hieno eläin! 

Tämä kuva, koska lakkini vieressä lentävä lokki. Ignore the face.

Ripsissä siis tuollaiset ihanat sulkatyyppiset tuolla päissä.

Vappuna sain myös veljen tulevalta vaimolta lainaan ihanan koppakuoriaislakan, jota en onnistunut itselleni haalimaan. Tuo siis se Kicksin kausiväri, jota oli aivan liian vähän markkinoilla. Kaipaan tuon värisiä lakkoja, jos joku löytää, mua saa lahjoa! ;) Siitäkin tulee vähän riikinkukkofiilis.

Kullankeltainen kummitusleikki

Nyt on taas tämän kevään kullankeltainen kummitusleikki takana. Toisin kuin useimmille Hullujen Päivien kävijöille, mulle tuo kummitusleikki tietää rahaa, vaikka sorruinkin taas joka päivä ostoksille. Ostin peri maustepurkkia, orkidean, kiinanruusun, Hackmanin Kesäkattilan, Fiskarsin kokkiveitsen, pari peruainetta, kaksi leipäalustaa ja vähän karkkia, kokista ja salaattia. En viitsi edes laskea paljonko noihin yhteensä meni rahaa, mutta siitä olen varma, että se on aika paljon vähemmän kuin viikon aikana tienasin, onneksi.

Huikean hienoja (vaikka itse sanonkin) kynsiäni kommentoi vain yksi asiakas, ehkä noin kymmenvuotias, äitinsä kanssa kassalla ollut tyttö, joka kysyi kuka mulle on ne kynnet tehnyt. Työkavereista tosin muutamakin huomasi kynteni. (:

Mulla oli kivoja työkavereita ja kassalla kävi muutamia aidosti pitkäksi aikaa hymyn huulille saaneita asiakkaita, joten ei tainneet nämäkään jäädä viimeisiksi Hulluiksi Päivikseni. Sitä paitsi jossain vaiheessa viikkoa iski sellainen fiilis, että on ihan huikeaa olla tekemässä Hulluja Päiviä ja jatkamassa tuota perinnettä. Mua kuitenkin kiinnostaa Helsingin historia, ja Stockmann on aika iso osa Helsingin historiaa ja Hullut Päivät sitten taas viime vuonna 120-vuotisjuhlavuottaan viettäneen Stockmannin perinne. En tosin muista kuinka kauan Hulluja Päiviä on ollut, joten jos joku tietää, saa valaista.

Vaikka pakko se on myöntää että oli se kyllä rankkaakin, varsinkin kun ei ole tuollaiseen tottunut. Eikä tuon viikon aikana sitten paljon muute tullut tehtyäkään kuin käytyä töissä ja nukuttua. Onneksi mulla on ihanan ymmärtäväisiä (ja itsekin kiireisiä) ystäviä. Ja onneksi saksan tentistä voi päästä läpi, vaikkei ehtisikään lukemaan yhtään. :D

Heh, googlailin HP-kynsiä: http://gameofpolish.blogspot.fi/2012/10/hullut-paivat-manikyyri.html

..

Tajusin tossa kauppamatkalla, että ensi talvena Viikin ainoa pulkkamäki ei ole enää lyhin kauppareittini. Hui! :-D

21 tapaa pilata avioliitto oli viihdyttävä, vaikka leffaseurani taisikin olla kovasti toista mieltä.

Ja oon jäänyt koukkuun Iholla-sarjaan. Tässä linkki sarjaan Katsomossa.

Ei mulla muuta tänään kuin tällaista täysin turhaa.

La Torrefazione ja saksanläksylusmu

Istun Aleksanterinkadulla La Torrefazionessa (tosi hyvää kahvia muuten, ja ihana, pieni eläväinen paikka!) ja mun pitäisi tehdä saksanläksyjä, mutta tekee mieli vain fiilistellä ihmisiä ympärillä ja elämää ja lueskella blogeja ja tehdä kaikkea muuta sellaista mukavaa. Mun on silti varmaan kohta pakko tehdä jotain sen saksan eteen, koska ensi viikolla on välikoe ja mä olen onnistunut nyt hiukan liian tehokkaasti olemaan opiskelematta saksaa.

Tänä iltana oon menossa katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto -leffaa. Odotan että se on hyvä, koska traileria katsoessa nauratti kolmesti.

Talvi yllätti suomalaiset

...kuten jokaikinen vuosi.

Kolme jokeria jumissa yhdessä Viikin liikenneympyrässä. Tai vain se ensimmäinen oli ehkä varsinaisesti jumissa, kaksi muuta vaan odotteli siinä takana, että se eka pääsee liikkeelle. Sitten tuli vielä mun bussi siihen taakse ja minä kivasti ikkunasta kurkin, miksei liikuta. Koska tossa edessä on bussi, jonka edessä on bussi. Ja hetkonen, senkin edessä on bussi. En katsonut olisko mun bussin takana vielä ollut joku jonossa, mutta luulisin ettei.

Aikainen lintu madon nappaa, rohkea rokan syö ja muita vastaavanlaisia sanontoja. Kovin usein mä en ole se aikainen lintu. Tänään mä en myöskään ole rohkea, vaikka olisi tosi kiva saada vuoden ekat hienot talvikuvat, ja tuolla tulisi tänään varmaan oikeesti aika siistejä kuvia, ni mä en vaan halua lähteä enää tuonne ulos sään armoille. Sääli.

Inspiroivia tyyppejä

Näin tänään kolme inspiroivaa tyyppiä, jotka on siis mulle täysin tuntemattomia ihmisiä, mutta jokin niissä kaikissa erottui joukosta.

1 Sellainen mies, joka oli pukeutunut ihanan vanhanaikaisesti.
2 Sellainen ihana aurinko. Tyttö, joka oli varmaan vähän mua nuorempi, näytti tosi iloiselta ja onnelliselta ja ikään kuin hymyili maailmalle.
3 Voiei, en muista. Muistan että joku oli, mutta olen täysin unohtanut kuka, ja miksi se erottui muista bussissa matkustavista ihmisistä. :o

Mun pitäs varmaan oikeesti pitää näistä listaa. Tää on kivaa (:

Kuvituksena virkkaamani sydämet.

Viikonloppuhuikeutta

Olin eilen lintsillä ystävien kanssa. Oli ihan parasta! Laitejonoissa seisoskelukaan ei ollut yhtään ikävää, kun oli seurana parhaimmat tyypit joiden kanssa jutella ja vaihtaa kuulumisia. (: Aloitettiin vuoristoradasta, ja siihen meidän piti päättääkin, mutta jotenkin kolme tuntia hujahti hurjan nopeasti, eikä sitten ehditty vuoristorataan enåää uudestaan. Muutama laite jäi myös kokonaan käymättä, esim. Enterprice, Maailmanpyörä (vaikka kai sen virallinen nimi on nykyään Helsinki-pyörä), Kino, Viikinkilaiva, Kummitusjuna, Mustekala, Raketti.. Voi, niitähän jäi hurjan paljon. No mutta, huippua oli silti!

Jonossa Lintsin laitteista parhaimpaan, vuoristorataan! (:

Laitteessa siinä kivasti hymyillään ja muikeillaan.

Kuvista kiitos Mariannelle! (: Ja molemmille tytöille kiitos ihanasta päivästä!

Tänään sitten tuli koettua Suomenlinna niin ikään hyvässä seurassa. Sekin oli huippua! Varsinkin kun en edes ihan tarkaan kyennyt muistamaan millon oisin Suokissa viimeksi ollut, tiedän vain että siitä on aikaa. Kiipeiltiin ja hengattiin tunneleissa. Oli hauskaa! Jotenkin ihan loistavaa, kun oli sellaista seuraa että voi päästää sisäisen lapsensa ihan rauhassa ulos ja innostua kaikesta siitä mitä teki lapsenakin. Huomasin vaan että mun hämmentävissä paikoissa rymyämistaidot on päässeet ruostumaan, kun en ole niitä liian pitkään aikaan käyttänyt. Jotkin reittivalinnat nimittäin tuotti mulle jopa vaikeuksia. No, ehkä niitä taitoja voi alkaa taas harjoittamaan tässä. Syksyllä uudestaan Suokki-retkelle, kyllä.

Suomenlinnasta ei tullut yhtään kuvaa. Ja oikeastaan vain yhtenä hetkenä harmitti, ettei ole kameraa mukana. Siitä olisi tullut hieno kuva.

Kiitos myös tämänpäiväiselle seuralleni huipusta päivästä!

"Count your days by golden hours, don't remember clouds at all."

Muutama siisti pilvikuva Viikistä eilisillalta. Sääli ettei kännykällä tule ihan huikeita kuvia.

''There's so much to say but your eyes keep interrupting me."

- Christopher Morley

Magnolia

Tajusin, etten ole postannut jokin aika sitten Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ottamiani magnolia kukassa -kuvia. Tässä siis nämä. Se näytti tosi kivalta

Tanssitauko on ollut liian pitkä, kun balettipuku + pari paitaa päällä menee just ennen tunnin alkua käymään "ihan nopeesti vaan" vessassa.

Olin vähän fail, ja kävin niistä mun viidestä tanssitunnista vain kahdella. Lopuille en joko jaksanut tai uskaltanut mennä. Sillon perjantaina, kun olisi ollut kaksi niistä tunneista, päätin käyttää aikani mieluummin kahvilassa istuksien, hyvässä seurassa totta kai. Mmiten tää kuullostaa niin tutulta? Ihan kuin olisin joskus aiemminikin jättänyt tanssitunnin väliin koska kahvila ja hyvä seura. :D Mentiin sitten kuitenkin kivasti vielä Hämikselle vähän tanssahtelee, ettei siitä ihan tanssiton päivä tullut.

Suurin tanssijuttu ehkä tällä hetkellä on se, että oon alkanut työstämään sooloa yhden kaverin kanssa. Mä teen koreografian ja se tanssii, vaikka loppujen lopuksi teen sitä sooloa ehkä itselleni. Hämmentävää on ettei siitä edes välttämättä tule ihan huono. Tai ei ainakaan niin huono, kuin Kälviä-sooloni oli. Mutta siitä nyt onkin jo aikaa. Lajina on nykytanssi, ja liikkeet on semihelppoja, mut kivannäköisiä ja kivalta niitä tuntuu tehdäkin. Tuosta varmaan sitten poimin palasen sinne pääsykokeeseenkin soolokseni.

Koska nyt alkaa jo olla ihana kesä, kaikkialla on vihreää ja eilen ja tänään oli ihan älyttömän nätti sää, käveleskelin eilen (niin ikään hyvässä seurassa) keskustan hoodeilla. Mulla oli kamera mukana, joten muutama fiiliskuvakin kävelystä on. Lähdettin Steissiltä, kierrettiin Katajanokka suunnilleen rantoja pitkin ja vähän Kruununhakaa, ennen kuin päädyttiin Senaatintorin laidalle kahvilaan istuskelemaan. Suomen jääkiekkotappio ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun oli niin kaunista ja ihanaa ja hyvä fiilis - ja tietenkin, kun ei katsonut peliä :D.

Teoksen paikka

Piirros: Maria

Kuva: minä

Path To Your Window

Tänään päästiin sitten oikeasti tekemään tuota meidän ympäristötaideteosta ja pakko sanoa, että oli kyllä kiva päivä.

Kuten meidän ryhmän ollessa kyseessä on vähän ollut tapana, ei sovittu 10:00 tapaaminen rautakaupan edessä tietenkään toteutunut. Nähtiin vasta yhdeltätoista. Ja reissu oli siinä mielessä aika raskas, että siellä kaupassa meitä auttoi pääasiassa sellainen mies, joka ei vaikuttanut kauhean innostuneelta vastailemaan kysymyksiimme ja meille tuli vähän sellainen olo kuin mulla tulee usein rautakaupassa, vähän nolo tai sellainen että myyjä tuntuu ajattelevan, että mitä sä tänne tuut kun et mistään mitään tiedä. Saatiin ostettua kuitenkin lopulta kaikki mitä tarvittiin - paitsi ne asiat mitkä unohdettiin. Maria lupasi käydä ostamassa ne myöhemmin. Propsit kuitenkin sille tosi mukavalle kassalle, jolle ostoksemme maksettiin. Kiitos hyvästä palvelusta! (:

Sitten mentiin vielä keskustan kautta Otaniemeen, kun haettiin Stockalta kentiapalmu meidän työhön. Nimettiin se kasvi sitten vähän vahingossa Gustaviksi. (Kirjoitusasusta en ole varma: Gustav tai Gustaf) Siinä välissä käytiin syömässäkin, että sitten jaksetaan iltapäivä tehdä ahkeraisti töitä, varsinkin kun kukaan meistä ei oikein osaa tehdä mitään.

Meidän idolit siinä meidän takana

Tytöt, palmu ja kaikki rautakaupasta haettu kulkivat Otaniemeen kivasti bussilla.

Onneksi Otaniemessä oli ihania ihmisiä, jotka auttoivat meitä kivasti sitten työkalujen kanssa. Kiitos!

Okei, kyllä meitä autettiin myös ihan oikeasti sen työmme kanssa. Paljon kiitoksia siitä!!  (:

Mutta tehtiin me jotain itsekin

Oltiin Marian kanssa vähän nolon vihreisiinpukeutuneita. Allison kysyikin jossain vaiheessa, että sovitaanko me etukäteen mitä laitetaan päälle. Juu ei :D

Ikkunan rakentaminen meni vähän liiankin hyvin, kunnes tuli eka ongelma: ruuvin tiellä oli ruuvi. Fiksuina tyttöinä me sitten varmaan yli 10 minuutin miettimisen jälkeen keksittiin, että sen vanhan ruuvin, joka oli siinä vain pitämässä saranaa, jota ei enää tarvita, voi ottaa pois, niin sitten se ei enää ole tiellä. :D No, kaikkea ei aina voi tajuta heti.

Ruuviongelmamme

...joka ratkesi ottamalla turha ruuvi pois. Taas voi hymyillä.

Saatiin lopulta kaikki tehtyä, mitä oltiin tälle päivälle suunniteltukin. Jes!

Gustav von Kentia koti-ikkunalaudallaan

Maria vei kasvin kotiinsa, kun ei viitsitty jättää sitä tuonne verstaalle kuolemaan. Sieltä se on sitten helppo tuoda Kumpulaan, sitten kun saadaan tuo ikkunakin sinne. (:

Mitä tänään opin:

1 tiellä olevan ruuvin voi ottaa pois

2 poraaminen on helpompaa, jos terä pyörii oikeaan suuntaan

3 hyvin suunniteltu on kuin onkin puoliksi tehty (:

Meistä kuuluu jotain taas viimeistään sitten, kun työ on esillä Kumpulassa. :D Vaikka enköhän mä jotain tästä aiheesta kirjoittele jo ennen sitä.

Tie ikkunallesi

Oon nyt ympäristötaidekurssilla, jolla tehdään Reclaimed Territories -nimistä ympäristötaidenäyttelyä vappuna avautuvaan Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Meidän näyttelyn avajaiset on on muutamaa päivää myöhemmin. Työstetään teoksia ryhmissä, joissa on sekä taiteiden että tieteiden opiskelijoita. Kurssi ja näyttely on osa Helsingin yliopiston WDC-teemoja.

Täällä vähän kurssilaisten ensitunnelmia:
http://blogs.helsinki.fi/wdc-2012/2012/02/taiteen-ja-tieteen-rajat-ylittava-ymparistotaiteen-kurssi-on-alkanut-kumpulassa/

Meidän ryhmän teoksen nimi on Path to Your Window / Tie ikkunallesi. En nyt halua vielä tässä vaiheessa paljastaa liikaa sen ideaa, varsinkin kun tuntuu että aina kun ollaan keksitty jotain loistavaa ja innostuttu siitä, ei sitä ole sitten syystä tai toisesta voitukaan toteuttaa. Fiilis työn tekemisessä onkin sitten aaltoillut aika paljon. Nyt on taas ihan mukavaa tehdä tota. Ja siis kohtahan päästään ihan oikeesti tekemään, tähän asti tää on ollut vain suunnittelua.

Piirros: Maria

Käytiin valitsemassa paikkaa teoksellemme Kumpulassa. Oli vähän lumista, eikä siksi ihan hirmu hyvin tiedetty mihin se kannattaisi laittaa, kun ei olla varmoja missä on kasveja, missä polkuja ja missä nurmikkoa.

Maria Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: Allison

Meidän suunnittelutapaamiset on olleet välillä vähän tuskaa, mutta viime tapaamiskerralla keksittiin lopulta (tai siis toteutettiin lopulta) kahvilapöydän valtaus sen sijaan et ois linnoittauduttu taas kirjaston ryhmätyötilaan, ja olipa mukavaa. Kaikki loput tapaamiset (joilla ei toteuteta itse työtä) meneekin sitten varmaan kivasti kahviloissa - ainakin seuraava (:

Minä ja Maria pohtimassa teoksesta näyttelyn esitteeseen painettavaa tekstiä. Kuva: Allison

Allison ja Maria tekemässä juurikin samaa. Kuva: minä

Tiistaina kokoonnutaan tekemään meidän ryhmän tehtävänä olevaa näyttelyn mainosposteria. Mutta sitä ennen on ihana saada pitää vähän lomaa tuosta kurssista. :D

Hyvää pääsiäistä tyypit!

Ps. Mun ikkunan takana on kiva pääsiäislumisade.

Kuva

Kaupasta tullessa huomasin että näyttää kivalta, kun ihmisillä on erivärisiä verhoja ikkunoissa. Niin kivalta, että piti palata kameran kanssa takaisin, jotta sai kuvan (:

"Taas muistan miksi joiltain risteykset loppuvat"

"En sano moi lyön luurin kii meen ulos missä

jo tuulee niin kuin tuulla yksin Helsingissä voi

Ja vasta Liisanpuistossa

on äkkiä kuin taivas putoais

Mä kuljen etelään päin yötä kohti merta

Just tossa vuodatettiin kerran poliisien verta

On Tehtaankatu yhtä tyhjä nyt

Se meidän eka vuosi olla tais

Silloin juuri me bar ysin eessä kai nähtiin

ja uudestaan taas uneksin susta niin

Oli outoa syksyllä silloin

pelkkää usvaa ja tyhjyyttä illoin

Nyt on jo mustaa taas kuiluissa Kallion

Pelko ui yli Steissin sen aukion

Vaan mä itkeä voisin

niin kaunis on Helsinki nyt

Meen Skattan sillan yli tuuli painaa päätä

On vettä poskella tai ehkä se on jäätä

Ja noi laivat uneksii kai

kuin haluaisi ne satamastaan pois

Suurkirkon eessä monet umpikujaan juoksijat

Taas muistan miksi joiltain risteykset loppuvat

Ja mustakin joo on helpompi liinat vetää kii

kuin itkee ois

Ulkopöydässä Kämpin tai siellä päin

joskus näin sut ja myös mitä ilman mä jäin

Muistin missä mä elin ja kuljin

Mitä portteja nauraen mä suljinkaan

Espa kaikkensa saaneena huokailee

Aallot Kaivarin torneja peilailee noin

Mä itkeä voisin niin kaunis on Helsinki nyt

On jo mustaa taas kuiluissa Kallion

Pelko ui yli Steissin sen aukion

Vaan mä itkeä voisin

niin kaunis on Helsinki nyt

Näin sä voitat mä karkaan mä peräydyn

Unelmista ja toiveista kieltäydyn

Tänä yönäkö näin piti käydä

just näin ja just nyt

Löysin paikkani. Kuvasta kiitos Sannalle! (Äh, pieni kuva ni ei näy, mut tuossa lukee siis "pahvi")

Sitten lämmössä baarin ja tungoksen

kainalossani on joku kuiskaillen

Ja mä itkeä voisin

niin kaunis on elämä nyt

On jo mustaa taas kuiluissa Kallion

Pelko ui yli Steissin sen aukion

Vaan mä itkeä voisin

niin kaunis on Helsinki nyt

Espa kaikkensa saaneena huokailee

Aallot Kaivarin torneja peilailee noin

Mä itkeä voisin

niin kaunis on Helsinki nyt

Just nyt

just nyt"

Jore Marjaranta - Niin kaunis on Helsinki

Peter Jöback - Stockholm i natt

Viikin iltaa

Left outside.

Päiväkirja

Lapaset

Tyttö

Pandapehmolelu

Kauppakassi

Tyttö ja kassi