Jos opiskelu olisi maksullista

Jos kirjoittaisin blogiani kaikesta siitä, mitä oikeasti elän ja ajattelen, tämä blogi, kuten elämäni, olisi täynnä sontaa.

Olen 19-vuotias opiskelija, asun äitini kanssa. Tämä ei varmaan vielä ole kovinkaan erikoista, mutta... Elän kirjaimellisesti äidin nurkissa; sänkyni on olohuoneen nurkassa ja tavarani siellä minne ne mahtuvat - tarvitsemani kirjat ja muu sälä tuossa sänkyni vieressä epämääräisissä kasoissa, tietenkin. Tämä se vasta on elämää.

Äidille en maksa mitään asumisesta, sillä minulla ei mitään tulojakaan ole. Kelalta voisin nostaa opintorahaa huimat 38,8 € kuussa (tai jokin vastaavan suuruinen summa), mutta tuen nostaminen - yllätys, yllätys - vaikuttaisi tukikuukausieni määrään, joten turha on tuommoista summaa nostaa. Kaikille niille, jotka tahtovat nyt kysyä, että miksen mene töihin: minua ei oteta töihin!

Suuri osa sellaisesta työstä, jota pystyy tehdä opiskelujen ohessa, on asiakaspalvelutyötä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, mutta uskoisin pärjääväni siinä. Haettuani hyvin, hyvin moneen asiakaspalvelutehtävään, olen alkanut epäillä, että vaatimuksena niihin, on aikaisempi kokemus tällaisesta työstä.

Okei, taisin vähän huijata tuossa aikaisemmin kirjoittaessani, että "minua ei oteta töihin!", sain tuossa hetki sitten töitä kodinhoitajana. Hommaa en kyennyt tekemään kolmea päivää enempää, sillä mulla tuli selkä todella kipeäksi siitä. Muutenkaan työ ei ollut mitenkään kivaa; ohjeistuksia ei ollut, mutta kun teki jotakin väärin sai haukut. Elämä on.

Kesken ihanan joulunvieton perheen kesken isoveljeni otti taas esille niin rakastamansa puheenaiheen: jos opiskelu olisi Suomessa(kin) maksullista.

On totta, että ihmiset kunnioittaisivat enemmän opiskelua ja opiskelijoita, jos opiskelu olisi maksullista. Todennäköisesti kaikki ne, jotka opiskelevat ns. turhaan, tekisivät jotakin muuta. Toisaalta kukaan ei ikinä siinä tapauksessa lähtisi vain koettamaan jotakin alaa, niin kuin itse tein, ja jäisi siihen mahdollisesti koukkuun, mikä myös pätee minuun.

Köyhien ja keskituloisten perheiden lapset eivät pääsisi opiskelemaan. Hitto vie, eihän mulla ole nytkään varaa opiskella. Tai lähinnä elää tätä tulotonta opiskelijaelämää. Vai luuleekos joku, että huvikseni asustelen vielä äitini nurkissa?

Broidin on hyvä puhua, kun sillä itsellään kävi tuuri. Kun hän oli opiskellut itsentä työttömäksi painopinnanvalmistajaksi, sai hän töitä mahtavasta firmasta, joka palkkaa myös nuoria ilman työkokemusta. Nyt hän on edennyt firmassa esimiesasemaan, ja hänellä menee hyvin. Täytyisi kai silti ottaa huomioon, ettei kaikilla ole yhtä hyvä tuuri. Hyvin harvat työnantajat palkkaavat kouluttamattomia, työelämässä kokemattomia nuoria.

Noh, tirautettuani pari kyyneltä puhuessani väsyneenä mielipiteeni puolesta, vaihdoimme keskustelun aihetta. Onneksi.

Nyt nukkumaan, ja huomenna taas joulupöytään. :) Öitä ja joulut vielä kaikille!

Tenttejä taas

Taas pääsi tenttien lähestyminen yllättämään. Lukenut en tietenkään ole oikeastaan yhtään. Miten mä aina onnistun heräämään vasta tälleen pari päivää ennen tenttiä.

Joululoman olen töissä. Siivoan.

Pääsiäiseksi on suunnitteilla reissu. Sitä mietitään huomenna kavereiden kanssa, vaikka pitäisi kai oikeesti lukea. (:

Anna Gav jewelry

Minusta on tullut ystävieni avustuksella auttamaton Pilgrim-fani. Tällä hetkellä Pilgrimin Suomessa myytävissä koruissa tosin on vain yksi, jonka todella haluaisin. Viimeaikoina olen myös ihastellut SNÖn koruja.

Tänään bongasin jotain vielä hienompaa, Anna Gav Jewelryn.

Muutama kuva
Kuvat osoitteesta http://www.annagav.com/




Nuo korut on todella kauniita. Käykää ihmeessä tutustumassa tuosta ylempää löytyvästä linkistä.

Tänään

Ulkona on lunta, Helsingissäkin - tosin aivan keskustasta minun on vaikea sanoa, kun en ole siellä tänään käynyt.

Pakkasta ei ole, minkä vuoksi lumi on märkää suojalunta. Lumiukon vosi käydä vääntämässä tuossa pihalla, jos olisi vedenpitävät vaatteet.

On joulukuun toinen päivä. Minulla ei ole joulukalenteria, vaikka tänä vuonna se piti hankkia jo ennen ensimmäistä päivää.

Iltaa piristäisi vilttiin kääriytyminen, kaakao ja kynttilänvalo.

Runokone testissä taas

kanssasi tanssimassa
ilman muita ihmisiä

täytyy juosta itään,
tunnen viilentävän sateen kasvoillani
mieleni kuin raikas coca cola lasissani
tavoittelen tarurakkautta
mutta bootsini rapisevat podsolimaannoksessa
kuin murot lautasellani

löydän taskustani geisha-patukan,
jota haukatessa ajattelen sinua
tuuli kuiskaa kaukaisuuden yli

Tämä on kirjoitettu runokoneen avustuksella. On vielä hiukan hiomaton, ei vielä varsinainen runo.

Käy etsimässä sisäinen runoilijasi osoitteessa runokone.com.

Ja hei muuten...

Arvatkaapa kuka on fiksu: ME101 :stä eli Metsäekologian ja metsänhoidon perusteiden kurssin tentistä, Hyden pikku kasvitentistä ja artikkelireferaateista yhteensä 27 pistettä!

Tenttipisteet: 4, 4, 4, 5 ja 2 (Jokaisessa maksimina 5 - ehkä ?)

Siinä Hyden pienessä kasvitestissä sain silloin 27/30 oikein -> pisteitä 5/5.

Ja nuista artkkelireferaateista 3/3. Eli siis kolme hyväksyttyä palautettu kolmesta. ;D

Joo-o, fiksu ja fiksu. Ainahan sitä kannattaa menestyä hyvin sellaisella kurssilla, jolla arvostelu on hyväksytty/hylätty.

Kasvimorfologiasta sen sijaan sain ykkösen, tosin olin harvoja läpi päässeitä.

Sammalia tänään

Kasvidemoissa Sphagnum ripariumista (haprarahkasammal) tai S. squarrosumista (okarahkasammal) : "Tämä on usein korvissa hyvin tyypillinen".

Eikä ollut edes hauskaa! ;) Ei, en suinkaan ole väsynyt, ja myös toki kuuntelin ihan jatkuvasti, kun en ole ihan varma kummasta sammalesta oli kyse.

Mutta mähän en edes ollut se, joka repesi pahiten. Jääköön nimi nyt mainitsematta. ((:

Olettekos selailleet muotilehtiä tai kierrelleet kaupoissa?

oka kuukausi minulle tipahtaa Trendi postiluukusta. Tänään ostin myös Olivian. Ostin sen hieman vertaillakseni näitä kahta lehteä, joista Oliviaa mainostetaan aikuisen naisen lehtenä. Jutut on melko lailla samat molemmissa lehdissä, ehkä joiltakin osin näkee, että olivia on suunnattu hieman kokeneemmalle lukijakunnalle kuin Trendi, mutta esimerkiksi muotikuvissa esiintyvät ne samat nuoret tytöt.

Lehtien yöpukumainoksissa on hehkeitä ja herkullisen kirkkaita värejä - punaista, oranssia - ja ihania kuvioita. Tämä sama näkyy kaupoissa kierrellessä. Joulun lähestyessä kaupat ovat varanneet extratilaa yöasuille ja laittaneet esille toinen toistaan upeammat ja söpömmät pilkku- ja nallekuviot. Ihanaa!

Muussa vaatetuksessa värejä ei näin paljon ole. Punainen on tietenkin yleinen juhla-asuissa näin joulun alla - pikkujouluaikana. Muutoin värit ovat tummia ja murrettuja. Kiva muuten, mutta eikö syksyllä/talvella kaipaisi juuri sitä piristystä väreistä.

Nyt siis yöpukuostoksille, se piristää! ((:

Elokuvista oppii

Sometimes the last person
on earth you want to be
with is the one person you
can´t be without.
-Pride & Prejudice

The greatest thing you'll
ever learn is just to love
and be loved in return.
-Moulin Rouge

Kaksi runoa - ei omiani

The girl with the pretty face
keeps on picking olives
with the grey arm of the wind
wrapped around her waist.
-Frederico García Lorca
from "Arbolé, Arbolé"

Love at the lips was touch
As sweet as I could bear;
And once that seemed too much;
I lived on air
-Robert Frost

Nämä löysin joskus aikaa sitten netissä surffaillessani. Taisi olla joltakin runo- /kirjallisuussivustolta. Anteeksi, en muista sivun osoitetta. Nämä olivat niin ihania, että olihan ne nyt pakko laittaa! ((:

Sananlaskuja ja mietelauseita rakkaudesta

Vain se joka kaikkea toivoo, kaikkensa antaa.
-Kahlil Gibran-

Rakkaus ei koskaan häviä.
-Kirje korinttilaisille-

Ensimmäinen todellisen rakkauden merkki nuorukaisessa on ujous, neitosessa rohkeus.
- Victor Hugo-

Rakkaus on ainoa luonnonvara, joka lisääntyy kun sitä tuhlataan.
-tuntematon-

Luoja, miten kaunis sinä olitkaan tänä iltana puhelimessa.
-Sacha Guitry-

On niin paljon sanottavaa, mutta silmäsi keskeyttävät minut koko ajan.
-Christopher Morley-

Lähteet:
http://personal.inet.fi/yhdistys/esa.kivikoski/Aforismeja.htm
http://www.nettilinja.fi/~pniikko/sananlaskut.htm
http://www.naimisiin.info/haaopas/mietelauseet1.html
http://www.naimisiin.info/haaopas/mietelauseet3.html

Elämänviisaudet #2 ja #3

"Mielummin rakkautta kuin massaa"
-Iiro

"Sviik sano hiiri ku booliin hukku"
-Marianne

Nämä on jo kyllä aika vanhoja. Abikronikasta mä ne nyt tähän poimin.

Elämänviisaus nro 1

"Sitä tapaa 'kusipäitä' kunnes tapaa oikeen."

Tämä on nimeltämainitsemattoman miehen tekstarista. Anteeksi, oli pakko laittaa tämä tänne, tämä vaan on niin hyvä - helmi! :D

Keskiyöpostauksistani

Huomaan, että keskiyöpostauksistani kaksi kolmasosaa (2/3) alkaa ystäväni nimellä. Tästä saat valittaa, jollet tahdo, että nimesi tulee näkyviin blogiini. (Pätee tietenkin myös kuviin.)

Nuo ovat myös aina yhtä sekavia ja vaikeaselkoisia. Niissä on pitkiä virkkeitä ja kiilalauseita ja kaikkea sellaista kivaa.

Ne ovat turhakkeita, ja voisin jättää ne pois, mutta niitä on niin kiva kirjustella.

Ajatus

Alli heitti ilmoille todella pelottavan ajatuksen. Asian, jota en ole itse tullut ikinä ajatelleeksi.

Jos jokaiselle on tässä maailmassa Se ainut oikea rakkaus (The one true love - kielipoliisit älkööt nirhatko minua se-sanan käytöstä artikkelina), mistä tietää, että on itse ainoalle oikealleen se oikea. Oliko tarpeeksi epäymmärrettävä virke?

Entä voiko joku olla kahdelle ihmiselle se ainoa oikea? Eikö se olisi vähän ikävää, jos niin on.

Mutta entä jos niin ei olisikaan. Otetaan esimerkki. Herra A on ainoa oikea neiti B :lle, eli neiti B :n ainoa oikea on herra A. Herra A :n ainoa oikea ei kuitenkaan ole neiti B. Eikö tällöin herra A :nkin ainoan oikean täydy olla sellainen, jonka ainoa oikea ei ole herra A.

Ymmärsittekös yhtään mitä tarkoitin?

Tiedän, taas keskiyöpostaus.

Alla auringon

Peikot pitävät sammalvuoteista,
keijut tanssivat soilla
Lepäävät alla auringon,
sateella kuusten alla

Jos illan jälkeen haukkuisin Taikin friikkibileet, kuinka suhtautuisitte?

Alkuilta meni ihan mukavasti. Löydettiin itsemme Iiron luo, Espooseen aloittelemaan ja valmistautumaan "vuoden naamiaisiin".

Jeejee, lopulta vähän ottaneina päästiinkin lähtemään Helsingin keskustaan, Stockholm Diskotekiin. Ja vielä monista ikävistä sattumuksista huolimatta päästiin jopa perille - vain huomataksemme että meno on kuin sirkuksessa.

Ihan käsittämättömän friikkejä ihmisiä - tai ainakin asuja - vilisevä SD ei tuntunut ehkä aivan niin loisteliaalta paikalta, kuin olin kuvitellut. Siellä oli melkein pelottavaa. Soitettiin vain huonoa musiikkia, ja jokapuolella haisi oksennus. Lähes kaikki olivat pukeutuneet mitä kummallisimpiin ja kauheimpiin asuihin. Hirveimpänä näistä ehkä puolikas hevonen - jonka anatomia muuten oli täysin väärä, tästä tiedosta kiitos Kajsan, tulevan eläinlääkärimme. (Hevonen taisi voittaa pukukilpailun, jollen täysin väärin ymmärtänyt.)

Ja noiden bileidenkö lipuista me maksettiin 10€ ? Siis oikeasti? Friikkibileet viikon safkojen sijasta... Ensivuonna ei tuonne!

Haluan kyllä nähdä Stocholm Diskotekin joskus kun siellä on ihan oikeasti hyvä meno. Siihen, että pääsee sinne sisään normi-iltana on nyt vielä vaan vähän aikaa....

Ihanin kuva vol. 2

Siinäpä Hyytiälästä kuva.

Tunnelmaltaan jotenkin rauhallinen. Sammalpeite näyttää ihanan pehmoiselta. Valaistus on kaunis. Näyttää lämpimältä.

Metsä on tyypiltään MT, mustikkatyypin metsä, eli tuore kangas. Puut ovat kuusia. Ilman puhtauden indikaattoreina toimivia naavojakin siellä on.

Porot vs. pingviinit

Marianne sanoi tänään (tai no eilistähän se oli), että melkein vaihtaisi poromme pingviineihin. Kaikki lähti siis siitä, kun mietiskelin hänen kuultensa ääneen, että olisipa kiva kun pingviini vain vaappuisi vastaan kadulla. Vaikka eihän nuo porotkaan tule kadulla vastaan, ja ei niitä näin etelässä edes ole.

Minä en olekaan ainoa, joka ei ole käynyt tarpeeksi pohjoisessa, jotta olisi voinut nähdä poron. Marianne ei ole käynyt Vuokattia pohjoisempana, kuten en ole minäkään. ((: Meitä on siis kaksi, eli meille ei voi nauraa!

Minä en vaihtaisi porojamme pingviineihin. Poronkäristys on hyvää. Toisaalta en ole koskaan syönyt pingviiniä. [Tämän osan takia minua takuulla aletaan pitää "pidän hevosista - leivän päällä" -ihmisenä, mutten ole sellainen.]

On se kyllä muustakin kiinni. Poroissa on sitä jotain. Ne kuuluvat Suomen Lappiin, ja Lappiin ylipäätään.

Kyllä, keskiyöpostaukseni ovat aina yhtä fiksuja. ;)

Mietinpä vain

Jos voisin - kehtaisin, tahtoisin ja uskaltaisin - kirjoittaisin blogiani kaikesta. Todellisista kuulumisistani, elämästäni, oikeista ihmisistä ympärilläni...

Kirjoittaisin siitä, kuinka hajosin torstaina nähdessäni keskustassa erään ihmisen, jonka mukaan uninalleni on nimetty. Hajosin, koska tajusin, että hän merkitsee mulle vieläkin jotain, vaikkei pitäisi. Ei pitäisi, koska minä en taida merkitä hänelle mitään.

Kirjoittaisin siitä kuinka hauskaa mulla oli tänään ystävieni kanssa kaupungilla, ja kuinka tunnen edelleen todella kuuluvani vain siihen porukkaan, vaikka olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin opiskelujen alettua. Ja silti, kuinka joskus - tosin en tänään - tunnen oloni hieman ulkopuoliseksi jopa siinä tiiviissä, ihanassa porukassa, joka lukiossa muodostui.

Kertoisin kuinka opiskelut stressaa, kun on tullut keskityttyä lähes pelkästään opiskelijaelämän viettoon ja yhtäkkiä iskee vasten kasvoja, että tentit on ihan kohta eikä osaa mitään.

Kertoisin jopa siitä yhdestä ihmisestä, joka on viimeaikoina pyörinyt paljon mielessäni. Ihmisestä, johon itseasiassa tutustuin vasta elokuun lopulla.

Kirjoittaisin paljon yksityiskohtaisemmin ja paljon muustakin, mutta julkiseen blogiini en taida viitsiä. Teidän on siis pärjättävä näillä. ((:

Tänään on hyvä päivä

Lukiokaverit = jotain mulle niin tärkeimpiä ihmisiä, ystäviä!

Näen niitä tänään. ((:

Siis
tänään on hyvä päivä!

More ´bout Hyytiälä

Vaikka tuntui, että viikko meni ihan hukkaan keskimäärin viiden tunnin yöunilla ja kahdeksan tunnin opetuksella päivässä, ei se tainnutkaan mennä.
Kun kaveri kysyi multa lehtomaisesta kankaasta, tuli mieleen heti paljon asioita, eli taisin mä sittenkin oppia Hydessä jotakin.

Ei, itse en edes juhlinut joka ilta/yö. Vain keskiviikkona. En vain kyennyt nukkumaan, kun ekonomit riehui niin äänekkäästi.

Meitä ekologeja sitäpaitsi dissataan - ekonomien toimesta tottakai. Tiesittekös, että "ekologi" on nykyään haukkumasana? Jos joku tiesi, olen yllättynyt, itse en nimittäin tiennyt sitä ennen Hyytiälän viikkoa.

Keskiviikkona oli perinteiset toogabileet. Meno oli ihan jees, suuri osa porukasta tuntui viihtyvän. Niin, minähän kuulun siihen porukkaan, joka huolehti muiden viihtymisestä - kurssihallitukseen. Meillä oli ihan mahtavaa ohjelmaa, vaikka itse sanonkin. ;)

Olen pahoillani, että tämä nyt tulee tällaisissa paloissa, mutta lisää myöhemmin...

Pieni pala Hyde-viikosta

Joitakin kasveja oppi tunnistamaan. Pääsi siinä vähän alkuun. Kyllä kai ne noin oppi helposti, kun pääsi metsässä niitä oikeita kasveja näkemään, kattoo sitten miten talven aikana oppii nuo muut. Seuraavaksi kai siis tunnistamaan oppimieni kasvien tieteellisten nimien opettelu.

Tässä tämän päivän tavoite:

kielo Convallaria majalis
kultapiisku Solidago virgaurea
hietakastikka Calamagrostis epigejos
metsälauha Deschampsia flexuosa
metsätähti Trientalis europaea
lillukka Rubus saxatilis
nuokkutalvikki Orthilia secunda

Enemmän Hyytiälä-viikostani myöhemmin, jos ehtii ja jaksaa. Joitakin kuviakin voisin melkeinpä lupailla.

Jotakin tästä päivästä.. ?

Opiskellaan kuulemma jo Hydessä muutamia kasveja. :) Ihan kiva, pääsee alkuun.

Huomenna muutto. Oon pakannut ja stressannut koko päivän. Mulla on ihan käsittämättömän paljon tavaraa.

Mutta ihanaa ajatella, että huomisiltana, kun pääsee ajelemaan sinne Hyytiälään päin, kaikki muuttohässäkkä on jo oikeastaan ohi. ((:

Kohta pitäisi kai mennä uinumaan.

Sunnuntaina lähtö Hyytiälään

Autolla sinne sunnuntaina, ensiviikon kenttäjaksolle.

Kuulostaa aika raskaalta, mutta kyllä mä sitä odotan :)

Pääsee metsään.

Tänään opeteltavat...

...seitsemän jo tunnistamani kasvilajin tieteelliset nimet:

kuusi Picea abies
mänty Pinus sylvestris
tammi Quercus robur
rauduskoivu Betula pendula
hieskoivu Betula pubescens
metsätähti Trientalis europaea
valkoapila Trifolium repens

Voij, tästä tulee niin tuskaa. Varsinkin, kun joutuu opettelemaan tunnistamaan kasveja joita ei vielä tunnista. Tieteellisten nimien opettelu voisi vielä ehkä mennäkin. No, mitäs opiskelen metsäekologiaa.

PM-kisoista - i had so much fun! (18.-23.09.)

Niin, PM-kisat siis on pohjoismaiden maatalous-metsätieteellistän väliset urheilukilpailut. Tänä vuonna ne oli Ruottissa, Uppsalassa.

... kannatti todellakin lähteä mukaan, vaikka ihan hirveästi jännittikin. (: Tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin, ja mulla oli niin hauskaa siellä - no, ainakin osan aikaa.

Alkuun oli vähän kankeaa, kun en tuntenut ketään. Enkä sitten siis osannut olla se ulospäinsuuntautunut "oma itseni", eli tutustuin ihmisiin vähän hitaasti, ja aika pitkään mulla oli sellaisia hetkiä, kun oli jotenkin ulkopuolinen olo.

Siinä reissun edetessä tutustuin ihmisiin, ja ulkopuolinen-olo-hetkiä oli kokoajan vähemmän. Hauskaa oli tietysti kokoajan enemmän. (:

Ensivuonnakin takuulla mukaan, silloin mennään Tanskaan. Vaikka nyt on flunssa - joka siis melkein ehti jo parantua ennen reissua - pahentunut ja väsyttää, niin kyllä tuo oli sen arvoista! ((:

Laitan tänne ehkä vielä jossain vaiheessa joitakin kuviakin, kunhan saan ne vaan ladattua koneelle.

Tällainen välipostaus

Vaikka lupasin, etten postaile ennen sunnuntaita, tähän tulee nyt tällainen välipostaus. :D

Istun GIS-luokassa yliopiston Viikin kampuksella. Kohta alkaa GIS1-tunti. Se kestäisi kuuteen saakka, mutta joudun lähtemään aiemmin, kun lähtö sinne Ruotsiin on jo neljältä.

Vähän jännittää. En tunne sieltä ketään. Taas joutuu/pääsee tutustumaan ihan uusiin ihmisiin. Tätä ulospäinsuuntautuneen ihmisen roolia on nyt yritetty pitää yllä viimeiset kolme viikkoa. Onnistuukohan vielä ainakin viikko?

Vähän mulla on tavaraa. Päädyin sitten raahailemaan niitä luennoillani. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisin vienyt ne päivän ajaksi broidini luokse, mutta siitä olisi sitten taas tullut ravaamista.

No, seuraavan kerran kirjustan varmaan sitten sunnuntaina. Hauskaa viikkoa kaikille! ((:

Huomenna Ruotsiin

Voi ei, miksi taas on kauhea jännitys päällä. Eipä taida hirveän paljon tulla nukuttua ensi yönä. Pakattua sentään sain jo ehkä puoli tuntia sitten - ei, en suinkaan jätä mitään ikinä viimetippaan. Mutta voi ei, olen varma että unohdan jotakin tosi oleellista!

Meinasin jo unohtaa pehmoleluni, jota ilman en nuku - paitsi ensiyön, koska nalle on nyt valmiiksi pakattu.

Sitäpaitsi huomenna ongelmailen luennoillani matkatavaramääräni kanssa. ((:

No joo, koetan rauhoittua ja mennä nukkumaan kohta..

En sitten reissuni johdosta postailekaan nyt ainakaan ennen sunnuntaita. Koettakaa kestää ilman turhanpäiväisiä löpinöitäni.

Mietteitä metsästä

Metsä on vihreä. Talvisin sieltä erottaa ehkä hieman ruskeaa tai harmaatakin, kun lehtipuiden lehdet ovat varisseet, ja paljaat oksat tulleet näkyviin. Valkoista Etelä-Suomen metsissä ei enää niin näe, edes talvisin, kun ilmaston lämpeneminen on pitänyt huolen talvien vähälumisuudesta. Se on sääli.

Suomen metsissä kasvaa pääasiassa havupuita - kuusta ja mäntyä. Suomi kuuluukin lähes kokonaan pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Lehtipuista kasvaa lähinnä koivua. Aivan Etelä-Suomessa selviytyy muutamia muitakin lehtipuulajeja.

Metsissä elää pieneliöitä, lintuja, oravia ja suurempia riistaeläimiä kuten karhuja ja hirviä. Eläinten lisäksi löytyy hajottajia - sieniä ja bakteereita - ja tietysti kasveja.

Minä lähtisin metsään kävelemään, lenkkeilemään, rentoutumaan, pohtimaan omia ajatuksiani.

1.10. lähden metsään. (:

Pitäisi olla nukkumassa

Huomenna (tai nyt ollaan kyllä jo siirrytty sen vuorokauden puolelle) on työhaastattelu lintsin valokarnevaaleihin.

Huomenna pitää myös etsiä jostain ME100, eli Johdatus metsätieteiden opintoihin -kurssin joku ryhmäläiseni, ja kysyä mitä teen ryhmätyössä. Siinä kun on sellainen juttu, että lähden tiistaina loppuviikoksi Ruotsiin ja ryhmätyöluonnoksen palautus on perjantaina. Ja kun minä tyhmä unohdin ihan täysin viime perjantaina ryhmäkokoontumisemme (klo 8:45) ja muistin sen vasta yhdeksän aikoihin, kun valmistauduin kotona lähtöön. :/

No, elämä on, ehkä tää tästä. Ehkä tää ressi jossain vaiheessa helpottaa. Siellä Ruotsissa pääsee nyt ainakin ehkä vähän nollaamaan. ((:

Oi, kunnon kiikarit

Vitsi, ollaan muuttopuuhissa ja äiti löysi pakatessaan vaatehuoneesta kunnon kiikarit. :) Nää on 10x50 mm. Jotku suhteellisen vanhat, ihan manuaalitarkenteiset. Mut on nää nyt aika paljon paremmat kuin Anttilan 19,90€-kiikarini. Onhan nämä painavammatkin, ja isommat, vähemmän kätevät.

Mitä mietin juuri nyt

Yritin tänään saada pyöräni ajokuntoon, köyhä opiskelija kun olen. Olisihan se helppo liikkua pyörällä. Voipi olla, että takarenkaan venttiili on rikki, kun eipä rengas tuntunut täyttyvän. Ehkä saan pyörän vielä joskus ajokuntoon - toivottavasti.

Keskiviikkoisesta (12.9.) "linturetkestäni" Viikissä

Aamun sää oli syksyinen: kostea, raikas (sateen jälkeen), mutta ihme kyllä melko lämmin.

En osannut arvioida matkoja oikein, joten lintutornissa ehdin viettää vain ehkä 10 minuuttia, kun piti ehtiä luennolle. Ja enhän mä ilman kiikareita oikein mitään sitten tunnistellut. Ja kun ei äänistä tunnista, ei ole toivoakaan.

Hanhia näin paljon. Eli minulle selvisi, että hanhet muuttaa. Tuo nyt olisi selvinnyt ilman retkeilyäkin, kun ei niitä hanhia oikein voi olla huomaamatta, jos on yhtään lintuja ikinä seurannut.

Mukaani poimin maasta pienen punaisen vaahteranlehden, keltaisen rauduskoivunlehden ja lähes täysin vihreänä pudonneen haavanlehden. Ne todistavat syksyn tulosta. Niin ja mikäs sen sopivampaa, kuin että metsäylioopilas poimii puiden lehtiä. :)

Lintujen äänten oppiminen voisi olla talven projekti, noin niin kuin opiskelujen ohella. Kiikarit sentään sain hankittua heti keskiviikko iltapäivänä. Ne on Optican 8x21, ei mitkään hyvät tai hienot, mutta pienet ne on ja oli edulliset (Anttilasta 19,90€). Ihan tuollaiset aloittelijalle sopivat peruskiikarit.

Muuta

Perjantaina oli metsäylioppilaiden kurssihallitusvaalit. Minä olin ehdolla kurssin emännäksi. Meidän kurssi on muuten sadas kurssi! No, ikävä kyllä kurssin emännäksi oli ehdolla minua ehkä hieman pätevämpi - voi ei, kyllä se vakuutti, se vakuutti minutkin paremmin kuin minä itse. Eli minä en voittanut vaaleja ja päässyt emännäksi. Musta tulee ehkä joku kurssin yleismies - eikö se kuulostakin juuri siltä, että teen kaiken, mitä kukaan muu ei halua.

Mua kyllä harmittaa! Vaikka alkuun laitoin nimeni ehdokaslistaan vaan tavallaan huvikseni ja mietin, että eipä se mitään jos en pääse - ehkä ihan hyväkin - nyt olisin todella halunnut. Mieleni muuttui, ja tuntuu, että juuri se olisi ollut minua varten. Ei nuo mitkään muut hommat (kaljamestari, urheiluvastaava, haalarivastaava, tiedottaja jne.) niin olisi kiinnostanut... Nyt siis yleismies taitaa olla kohtaloni. :/

Eikä kurssillamme vielä ole edes isäntää. Siis me ollaan kurssi 100, eikä meillä ole isäntää!? Ja isäntä on ollut aina.

Ja uni voitti...

Maanantaina voitti uni, en siis päässyt linturetkeilemään, halusin nukkua.

Huomenna olisi tarkoitus ennen luentoa mennä vähän havainnoimaan. Edelleen ilman havaintovihkoa tai kiikareita mennään. Kiikarit mun piti käydä ostamassa ja maanantaina, mutta sitten loppuikin iltapäivä kesken, en ehtinyt.

Huomenna sitten vaan kuvailen ja piirrän aamulla, jos jonkin linnun näen.

Lintuharrastus vähän jäänyt

Tajusin tuossa eilen, että on tuo harrastukseni vähän jäänyt sitten viime kevään. Kiikarit kun meni rikki, ei ole enää havaintoretkilläkään tullut käytyä. Nyt on osa syysmuutosta mennyt jo ohi. Vanhan havaintovihkosenikin olen kadottanut jonnekin.

Kaikesta huolimatta aion suunnata huomisaamuna syksyn ensimmäiselle linturetkelleni. Ongelma vaan on, että minun täytyy olla luennolla 10:15, eli jää retki vähän lyhyeksi. Eikä niitä kiikareitakaan tosiaan tällä hetkellä ole - tai havaintovihkoa. Toisaalta, ilman kiikareita teen tuskin yhtään merkittävää (ja varmaa) havaintoa, joten ehkei se havaintovihkon puuttuminen ole kauhean paha.

Ehkä pitää varmuuden vuoksi ottaa piirustusvälineet mukaan, jos vaikka pääsisi piirtelemään.

Omia suosikkeja

Ehdottomia omia suosikkejani, jotka kelpaavat tämänkin syksyn tyyleihin ovat:

-pikkumusta. Aina helppo ja käytännöllinen. Asusteilla asusta saa sopivan moniin tilaisuuksiin tai tyyleihin. Toimii myös talven juhlissa.

-löysä flanelli-ruutupaita. Mukava päällä, ja toimii varsinkin nyt, kun vyötärön saa piilottaa.

-pitkävartiset saappaat.

-pitkä farkkuhame. Hame voi olla myös maanläheisen väristä (esim. ruskea, murrettu vihreä) samettia.

Tyylikästä juuri nyt

Tänä syksynä muodissa näkyy 1920-luku. Trendikkäimmät hukkaavat vyötärönsä väljien pusakoiden, toppien, neuleiden tai mekkojen alle. Jalat saattavat ja saavat näyttää minimaalisilta pillifarkuissa ja kapeissa housuissa. Värit tietenkin vaihtuvat tummemmiksi syksyä kohti mentäessä, mutta päivää saa piristää kirkkaina erottuvilla yksityiskohdilla ja asusteilla.

Minulle se tarkoittaa, että kaivan kaapista veljeni vanhan flanellipusakan. Se on päälläni melko väljä. Pudotan vyötärön lantiolle sitomalla siihen huivin tai vyön. Jalkaani vedän housuja kuten tähänkin asti - sen enempää miettimättä, farkut jalkaan ja menoksi.

Opiskelijaelämän alkaminen tarkoittaa minulle tietysti bileitä bileiden perään. Tyylikkäänä bileisiin mennään yksinkertaisessa asukokonaisuudessa, jota piristämään valitaan suuri värikäs asuste, esimerkiksi huivi. Turbaani on in, ilmojen viiletessä siinä ei edes tule kuuma. Eivätkä hiuksetkaan mene sekaisin syystuulessa.

Mielestäni helpoin ja tyylikkäin turbaani solmitaan suuresta Pashmina-huivista, jossa nurjan puolen näkyminen ei ole ongelma. Aloita turbaanin sitominen käärimällä huivin hapsut piiloon muutamin taitoksin. Aseta kääritty puoli otsalle, vedä kulmat niskaan ja ala kääriä huivia pääsi ympäri. Kun huivi loppuu pujota sen pää hapsuineen kääreiden alle. Näin on turbaanisi valmis.

Asusteidenkin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Samassa asukokonaisuudessa ei suuria asusteita tai kirkkaita värejä saa olla liikaa.

Fiilisreissailua, eli Jyväskylä 13.8.2007

Hassua kuinka kaikki tuntui niin suurelta, kun tulin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Jyväskylässä kaikki oli niin tiivistä ja välimatkatkin lyhyitä. Siellä pyöräillään paljon. Enpä ihmettele, kyllä kai minäkin pyöräilisin tuollaiset välimatkat. Tänään vain kävelin, kun ei ollut pyörää.

Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.

Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.

Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.

Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.

Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.

Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.

Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.

Runo joutsenesta

Joutsen,
valkea rakkaus,
sen hiljainen siiven lehahdus
lintu uskaltaa.

Sinistä vasten
lentää,
valkea uni,
unelmaa vain.

Särkynyt.

Lakkiaispäivästä

Lukio ohi, huoh. Siitä jäi käteen ihan mielettömästi muistoja ja ehkä vähän tietoa ja taitojakin.

Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.

Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)

Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.

Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.

Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.

Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.

Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.

Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.

Viikissä linturetkellä

Tänään oltiin Mariannen kanssa Viikissä. Nähtiin kymmenen aikaan Gardenian edessä ja lähdettiin siitä sinne luontopolulle.

Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.

Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.

Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.

Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.

Kirjotuksista (kun kaikki kuitenki kyselee)

Ihan kohtalaisesti meni, ei hyvin, mut kohtalaisesti. Suunnilleen M:n ympäristössä pyöritään.

Aineittain:

Äikästä ei osaa oikein sanoa mitään. Siitä tulee C tai M. Toivottavasti M, mut ei voi tietää, kun ei niistä rajoista tiedä. Alustavasti yhteensä siis 67 pistettä (114:sta).

Enkusta olis todennäköisesti ja toivottavasti tulossn M, 243 pisteellä. Kirjoitelmasta 85 pistettä, ehkä parhaani ikinä!

Bilsa oli lähes ainut aine, jota jaksoin kunnolla lukea. Silti mä mokasin sen pahiten - tai ehkä ainoana kunnon mokana. Se on alustavalla 33 pisteellä (45:stä) vielä viime syksyn rajojen mukaan M:n puolella, mutta se voi vielä pudota tai rajat voivat nousta. Bilsasta on siis C tai M tulossa myös.

Matikasta (pitkästä) on tulossa M. Se on aika vahva 39 pisteellä (66:sta), joten ihme jos se putoaa sinne C:hen. Kai siihenkin pitää silti vähän niin kuin valmistautua.

Mantsa on ihan E:n rajoilla. Viime syksyn raja oli 27 pistettä ja mie sain alustavasti 28 (36:sta). Se voi vielä pudota. Ja kuinka todennäköistä on, että rajat nousee? Voi kun siitä tulisi E!

Ruotsista olis tulossa E! Siis E, kielestä, minä??!!? Raja taisi olla viime syksynä 230, ja mun alustavat pisteet on 237. Ei kai se siitä enää keikahda? Mahdollista kyllä, mutta kai sitä on pakko olla sen verran optimisti, että nyt uskoo siihen E:hen. Kirjoitelmasta 85 pistettä.

Haltiala - Ruutinkoski - Pitkäkoski

Olimme siis kavereiden kanssa tänään luontoretkellä Vantaanjoen varressa. Oppaina meillä oli Virkisty Vantaanjoella -kartta ja pääkaupunkiseudun ulkoilukartta sekä tietysti Sanna(Kuitu), joka tuntee paikat aika hyvin.

Mukana oli Kuitu, Sanna(Omppu), Alli, Marianne ja tietysti minä.

Tavattiin Torpparinmäess, 67:n päätepysäkillä noin kahdeltatoista. Meidän piti tavata jo yhdeltätoista, mutta allekirjoittanut nukkui pommiin.

Sieltä kävelimme Haltialan kotieläintilalle ja tilan läpi polulle, joka vei Ruutinkoskelle. Koski on noin 300m pitkä ja pudotus on noin 3m.
Suunnilleen Ruutinkosken kohdalla pidimme evästauon. Oli ihanaa syödä siellä luonnonkeskellä, sellaisen luontoretkipöydän ääressä.

Ruutinkoskelta matka jatkui edelleen polkua pitkin ylävirtaan. Tässä vaiheessa Omppu irtautui porukastamme, koska sillä tuli kiire.

Sitten käännyttiin Niskalan arboretumiin, eli puulajipuistoon. Siitä käveltiin läpi ja katteltiin niitä puita ja niiden nimiä.

Arboretumin jälkeen mentiin Haltialan aarnialueen läpi.

Ei me lopulta edes ehditty kävellä niitä Pitkäkosken luonnonsuojelualueen polkuja, eikä edes nähdä koko koskea, kun tuli vähän kiire.

Lintubongaussatomme oli: kiuruja, talitiaisia, sinitiaisia, sinisorsia, telkkäpariskunta, räkättirastas, pari mustarastasta ja peippo.
Siis peippokin. Tähän aikaan vuodesta. Sitä se ilmaston lämpeneminen teettää.
Tietysti taas oli yksi sellainen, jota ei kyetty tunnistamaan, kun ei ehditty nähdä sitä kunnolla. Tai muuten kyllä, mä vaan en ehtinyt löytää sitä kiikareilla, ennen kuin se lensi pois. Sillä oli keltainen tai kellanvihreä vatsa ja rinta, ja se kai piti jotain hassua ääntä jota Marianne ensin arveli kivitaskuksi. (Voi olla, että se ääni tuli jostain muustakin linnusta.)

Jossain vaiheessa taidettiin poiketa suunnitellulta reitiltä, koska reitin pituus piti olla noin 5km, ja me käveltiin kai vähän enemmän. Silti oli ihan jättekivaa! Otetaan uudestaan joskus kesällä, kun on lehdetkin puissa. Ja tässä jossain vaiheessa voisi käydä jossain muuallakin.

Ei vaan ihan tuollaisia paikkoja taida löytyä muita Helsingin rajojen sisäpuolelta. Mutta jos joku tätä blogia lukeva tietää jonkin paikan melko lähellä, saa laittaa kommenttia ja kertoa siitä. :)

I Sverige med mina kompisar

Olin kaveraiden kanssa Ruotsissa 27. - 30.12.2006, ja kivaa oli.

Keskiviikko 27.12.2006

Matkustimme Viking Line Mariellalla Katajanokan terminaalista Tukholmaan.

Oltiin laivan karaokepaikassa, ja minä jopa uskaltauduin laulamaan. Lauloin Juice Leskisen Syksyn sävelen.

Yöllä ei tullut paljonkaan nukuttua.

Torstai 28.12.2006

Laiva oli perillä Tukholmassa.

Kävelimme satamasta ja kävimme aamiaisella sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa. Miksei sellaisia ole Suomessa? Se oli tosi viihtyisä!

Sitten veimme tavarat säilöön ja aloimme kierrellä Tukholman keskustaa toden teolla.

Illalla haimme tavarat ja suuntasimme City BackPackers Hostelliin, josta lähdimme vielä kiertelemään öistä Tukholmaa, suurkaupunkifiilis.

Nukkumaan pääsimme vasta tosi myöhään.

Perjantai 29.12.2006

Lyhyiden yöunien jälkeen herääminen ei ollut kovin herkkua. Hostellilla söimme edellisenä päivänä ostamamme aamupalan. Sitten lähdimme taas tavaroinemme matkaan.

Ensin veimme tavarat säilöön. Sitten taas kiertelemään.

Jossakin vaiheessa syötiin.

Ja lopulta pitikin suunnata laivalle.

Viking Line Amorellalla Tukholmasta Turkuun. Olimme taas karaokebaarissa ja tällä kertaa lauloin toisen hienon suomalaisen lauluntekijän laulun, Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii.

Lauantai 30.12.2006

Taas herätys todella lyhyen yön jälkeen. Oli tosi julmaa kääntää kelloja eteenpäin, kun hävisi tunti nukkuma-aikaa.

Turusta Helsinkiin junalla.

Ihana reissu oli, kiitos kaikille: Sannalle, Sannalle, Allille, Mariannelle ja Kajsalle! <3