keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Hyvää huomenta kaunis

Ajattelin esitellä kotini - kun viimein sain tehtyä ison siivousurakan, jota tää kämppä kaipasi kipeästi.

Ihanassa pienessä opiskelijayksiössä asustelen. Täällä on paljon tavaraa ja aika vähän tilaa, mutta oikeestaan mun mielestä aika kodikasta! (:


Keittiö.

Mulla on oma punainen matto, jonka halusin, kun ajattelin etten ikinä tuu pääsemään oikeasti punaiselle matolle. Nyt astelen punaista mattoa joka päivä! <3 :D Ja ovessani oleva Kokkolan yhdeltä kirpparilta joskus viime vuoden aikana ostettu Moulin Rouge -julisteeni on aivan ihana! (:

Red Carpet



+ Kälviä-muistojen innoittamana päätin väsätä itselleni jotain.

Meillä oli Kälviällä asuntolan pikkusolun kylppärin peilissä sellaisilla teksti "Hyvää huomenta kaunis". Se oli tehty sellaisilla lasitarroilla, joiden pitäisi olla siirrettäviä, muttei käytännössä ole. Se oli ihana! Näin siitä ottamani kuvan, kun kattelin Kälviä-kuvia läpi.

Mietin hetken miten tuon toteutan, ja lopulta päädyin lappuun, jonka kiinnitän seinään peiliä vastapäätä, niin että se näkyy peilistä. Tietenkin teksti piti kirjoittaa peilikuvana, mikä tuotti oman haasteensa, mutta jee, tosta saa jopa selvää! (:


Tältä se näyttää peilistä.

Nyt mä haastan Sinut tekemään saman! Ja bloggaa siitä jookos, jotta näen miten olet tän toteuttanut. (Linkkiäkin sitten saa toki laittaa, että löydän kauniit peilikirjoituksenne! ;) Ainakin mun mielestä tuo teksti on piristävä ja ihana nähdä joka aamu peilistä! Suosittelen! (:

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Love.

Marianne käytti joskus kauan sitten piirtäessään mallina yhtä mallikuvaani.  
"Suvin mallikuva toimi innoittajana, mutta tarkoituskaan ei oo olla näköinen." 
Tällainen se siis on.

Kuva: Mika Pulkkinen, Piirros: Marianne Lundell

Enemmän Mariannen (ja muutaman muunkin) piirroksia löytyy Bilsasalsasta.

Oon tykännyt tuosta piirroksesta ihan alusta asti, mutta nyt jotenkin taas keksin sen, ja päätin että haluan siitä paidan, ihan siitäkin huolimatta että mulla alkaa olla ihan liikaa t-paitoja. Eikä mulla todellakaan ole yhtään liikaa rahaa :D

Pyysin siis Mariannelta tuon kuvan ja kävin lauantaina Aseman Kuvapisteessä leikkimässä tyhmää - no ei mun toki leikkiä tarvinnut. Sovittiin siinä millä hinnalla saisin painatuksen, jos tuon oman paidan, ja lähdin paitaostoksille. Tietenkin niillä olisi ollut paitoja sielläkin, mutta mä en kestä sellaisia perusrumia t-paitoja, joissa on liian pitkät hihat ja liian ahdas kaula-aukko. Lähinnä kyse oli vain siitä, että mulla oli suunnilleen mielessä millainen paidasta pitäisi tulla ja tylsää perusteepparia en ainakaan halunnut.


Tänään sitten hain paidan. Olin ajatellut että tuo on varmaan kertakäytön jälkeen treenipaita, että se painatusjälki olisi ihan kauhean huonoa. En tiedä miksi mun pitää aina ajatella noin. Se painatusjälki oli hyvä, ja ne oli jopa leikannut tuosta kuvasta vähän tuota tyhjää valkoista reunaa pois, vaikken sitä huomannut pyytää, ja harmittelin vaan kotona jälkeenpäin että nyt siihen tulee sellaista valkoista reunaa vaikka kuinka paljon.



Olen tosi tyytyväinen tohon!


Tykkään tuon paidan mallistakin. Noissa kuvissa ei ihan hirveästi näy, mutta siinä on sellaiset jännät hihat. Se sopi mun mielestä just täydellisesti tuohon kuvaan. Ei tuo ois mukaani tarttunut, jollei mulla ois ollut tuota kuvaa siihen, mutta kiva se on, tykkään!

Oli outoa kävellä keskustassa, kun ei ollut menossa tanssitunnille. Yleensä en oo kuitenkaan maanantain tunteja jättänyt väliin. Nyt ajattelin että voisin antaa vasemman etureiteni (musculus quadriceps femoris ;) levähtää pari päivää, kun jotain jännää onnistuin sille ilmeisesti perjantaina lockingissa tekemään. Mulla oli myös vielä eilen vasen polvi ihan mustelmilla - tai siis ihan vihreä - mikä on hämmentävää, kun en muista perjantaina sitä mihinkään hakanneeni tai muutenkaan satuttaneeni.

Aurinko paistoi, ja oli ihan kevätfiilis. Vaikka kuljen vielä talvitakissa, mun olisi tehnyt mieli kulkea talvitakki päällä, auringonpaisteessa ja mutustaa jätskiä - ja kerätä kaikki vastaantulevien kummastelevat katseet. Mutta uskallan kyllä väittää, etten tänään ollut ainoa, jonka olisi tehnyt mieli mutustaa jätskiä ulkona. Se vaan ei ihan kuulu asiaan tähän vuodenaikaan. Ehkä just siksi mun pitääkin varmaan joku päivä mennä ja löntystää keskustan katuja - talvitakki päällä ja jätski kädessä. ((:

Pitäkää jalannostot korkealla

Ei lisättävää.
Lausahduksesta kiitos Päiville fb:ssä viime keväänä koulun loputtua.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

bug

http://meetmeat9.tumblr.com/post/3784986955
Oon päättänyt, etten hirveesti kuvita blogiani muilla kuin itse ottamillani tai tekemilläni kuvilla, mutta joskus on pakko tehdä poikkeuksia. Tämä oli sellainen tapaus, kun Tutu nurinkurin -blogista löytyi tälläinen ihana Meet me at 9 :stä napattu kuva. <3

torstai 10. maaliskuuta 2011

.. .. now it's time for jazz .. .. .

Miiitä?! Voisko joku selittää mulle, minkä takia löydän yhtäkkiä tasapainon paljon paremmin pirueteissa, kuin koskaan aiemmin. Katotaan nyt vielä vähän aikaa, voihan tietty olla, että mulla on vaan sattunut pari piruettipäivää peräkkäin. Kokeilin tänään jopa kolmosta, kun tuplat suju niin nätisti. Se kolmonen ei sit enää tietty. Mut oon ihan hämmentynyt.

Mikään muu ei sitte oikeen tänään luistanutkaan. Nappasin kyllä yhden vaikeahkon lattian poikki -sarjan, mut luulen että sekin johtui vaan siitä että olin niin väsynyt. Oli pakko kerrankin osata päästää irti ja todeta, ettei mun tarvi napata sitä. Menee kuin huonosti ikinä meneekään, ni liikun tän salin poikki toiseen päähän. And I did. Mutta sitten lähdin tunnilta kesken, koska en yksinkertaisesti vaan enää jaksanut. Energiat loppui ihan täysin. Mä en varmaan koskaan aikaisemmin ole luovuttanut noin. Enkä ajatellut ottaa tavaksi. Taistelin itteni kanssa pitkään tänäänkin, ennen kuin lopulta kävelin salista ulos, koska olisi ollut kiva jaksaa ja olisi ollut kiva päästä tekemään tuntisarjaa, kun siinä on kerrankin Mattox-käsiä ja kaikkee tosi jazzia!


tiistai 8. maaliskuuta 2011

.. . you've found funk . ..

Viikonloppuna oli SADE. Tapahtumaan sisältyi lauantaina Yaredin (Ruotsi) pitämät workshop-tunnit (locking ja hiphop) Saiffalla ja sunnuntaina jamit Gloriassa. Mä osallistuin locking workshoppiin, ja jameissa piti tietty käydä vähän haistelemassa meininkiä.

Päätin jättää kameran kotiin, koska tarkotuksena oli tutustua ihmisiin. Kameran taakse on vaan jotenkin niin helppo piiloutua, ja sen halusin välttää. Siinä oli nyt ehkä toinenkin hyvä puoli: en voi luottaa siihen että kuvat kertoo enemmän kuin sanat, vaan mun täytyy yrittää valottaa fiiliksiä sanallisesti. Aloitetaan kuitenkin lauantaista.

Se workshop oli ehkä siisteintä ikinä. Yleensä mm. lockingissa mun suurin ongelma on se, että olen liian jäykkä. Ajattelen liikaa ja liikkuminen muuttuu entistä vaikeammaksi, ja olen entistä enemmän jumissa, ja yritän analysoida liikettä vaan enemmän ja enemmän ja sit se on koko ajan vaikeampaa. Pitäisi vaan tehdä ja kokeilla, jos se vaikka asettuisi sitten kun hetken tekee väärin. Ja jollei, niin opettaja ehkä sitten jossakin vaiheessa huomauttaa.

Tuolla jotenkin onnistuin päästämään vapaaksi, pääsemään siitä jumista ja vaan tekemään. No en ihan kokonaan kuitenkaan päässyt jäykkyydestäni eroon, mutta tosi hyvin minuksi. Onhan tietysti ihan eri asia tehdä ja heittäytyä kun salissa on jotain 40 ihmistä, kun silloin kun ihmisiä on 10, uskaltaa paremmin, mutta en usko et se oli pelkästään sitä. Mä myös jotenkin sain siitä tanssin ajatuksesta kiinni paremmin.

En mä sillä että Teemunkaan tunnit huonoja olisi. Päinvastoin, ne on ihan huippuja! Mä tykkään varsinkin siitä, että oon oikeesti rätti-poikki-väsynyt tunnin jälkeen - mikä on ihan liian harvinaista. Se vaan että... no ehkä lainaan nyt fiksumpaani. Ennen workshop-tunnin alkua Teemu sanoi keksineensä hyvän vertauksen sille, miksi kannattaa käydä monien opettajien tunneilla. Se meni jotenkin näin: 

Jos ollaan matematiikan tunnilla, ja opettaja opettaa yhteenlaskua. 'Sulla on valmiiksi yksi omena ja saat yhden lisää, kuinka monta omenaa sulla silloin on?' Jollet ikinä syö omenoita niin ethän sä voi tietää. Toinen opettaja opettaisi saman asian näin: 'Sulla on valmiiksi yksi banaani ja saat yhden banaanin lisää, kuinka monta banaania sulla silloin on?' Sä syöt banaaneja, joten tiedät heti, että kaksihan niitä silloin on. Eli toinen opettaja osaa selittää asian niin että sä ymmärrät sen, vaikka toisen opettajan selitys ei olisikaan sulle ihan auennut...

En voi olla varma, siitä on liian pitkä aika, kun olen laskenut hedelmiä, mutta luulen että edellisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä, mitä tuohon matikkaan tulee. (Syy siihen että naurahdin vähän huvittuneena vertauksen kuullessani.) Tunnin jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että tanssin osalla tuo saattaa toimia. Mä nimittäin tajusin asioita, joita en oo ikinä Teemun tunneilla tajunnut. Asioita, jotka on olleet mun mielestä hämmentävän epäloogisia. Mut ehkä kyse ei olekaan siitä että mä olisin vaan niin armottoman surkea, enkä kykenisi oppimaan, vaan vain siitä että eri ihmiset ajattelevat asiat eri tavalla ja eri kautta.

Ja sitten siihen sunnuntaihin. Mitä mä yritin itseäni huijata, en mä osaa tutustua ihmisiin, ainakaan jos mun ei ole pakko. Mulla ei siis ollut sitä kameraa turvanani, mutta koska mentiin Janitan kanssa yhdessä, niin mun ei ollut pakko tutustua kehenkään. Toisaalta en voi olla varma, olisinko tutustunut ihmisiin yhtään sen paremmin, vaikka olisinkin ollut yksin (ja ilman kameraa). Siinä olisi vaan saattanut käydä niin, etten olisi viihtynyt ja olisin lähtenyt pois.

Tapahtuma oli hyviä tyyppejä täynnä, mutta se porukka on aika porukoitunutta, jolloin on melko vaikea mennä ja tututua ihmisiin - varsinkin jos on ujo. Kun kaikilla tuntuu olevan ne omat kaverit, on vaikea mennä juttelemaan. Vika voi olla myös mun taidossani tutustua ihmisiin - yksi niistä monista taidoista, joita haluan kehittää.

Mutta siistiä oli. Hienoa tanssia ja hyvä fiilis! On hämmentävää etten ole löytänyt katutansseja ja katutanssipiirejä ja -tapahtumia aiemmin, kun tää on niin selvästi mun juttu. Kysymys vaan kuuluu, kenen kanssa käyn noissa tapahtumissa sitten, kun Janita on Japanissa? Vapaaehtoisia, anyone? :-D

"Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista."

-Tommy Tabermann