Arkikuvahaaste

Tein arkikuvahaasteen (5 päivää, kuva (tai mulla useampi) päivässä, 5 haastettua kaveria) facebookissa, ja koska kuvat on kivoja, päätin laittaa niitä myös blogiini.

Päivä 2/5

Päivä 2/5 Ihastelin koko matkan autossa, kun oltiin synkähkön pilven alla ja takaa paistoi aurinko. Oli sellainen utuinen punertava valo. Aika taianomaista!

Päivä 3/5

Päivä 3/5

Päivä 3/5

 Päivä 4/5

Päivä 4/5 Yritin kuvata kännykällä kiikarin läpi. Tai no kuvasinkin. Mutta yritin kuvata silkkiuikkua, mikä ei onnistunut

 

Päivä 5/5

Päivä 5/5

Päivä 5/5 Nyt kannattaa viikonloppuna käydä ihastelemassa Viikin arboretumin magnoliaa.

Päivä 5/5

 

Päivä 6/5

Päivä 6/5 Arkikuvistani muodostuu maailman ainoa kuusiosainen pentalogia.

Sateinen ilta Viikissä

Johannekselle kiitti kuvista.

Viikin iltaa

Left outside.

Päiväkirja

Lapaset

Tyttö

Pandapehmolelu

Kauppakassi

Tyttö ja kassi

Helsinki maistuu välillä hyvältä

Se maistuu hymylle...


talvelle


luonnolle


ja auringolle.


Ja Stadin yöelämä maistui ystävyydelle! <3
Näiden lisäksi kotikaupunkini ehti talviloman aikana maistua kirkkaanpunaisille sukille, ril'sin ihanalle auringonkeltaiselle mekolle, kiinnostaville ihmisille, illanistujaisille, jäätelölle, kokikselle, turhille julkkiksille, suloiselle koiralle, ihanalle kissalle, roskaruualle, ystävyydelle ja elämälle.

Viikkeily 28.9.2008

Viikkeilimme tänään, Marianne ja minä. Eipä siellä paljon mitään siivellisiä näkynyt, mutta oli mukavaa viettää aikaa hyvässä seurassa, auringon paisteessa, ulkona.


Laiha havainnoimissatomme oli kaksi kyhmyjoutsenta, kolme harmaahaikaraa ja vihervarpusia. Eli ei mitään, minkä takia olisi varsinaisesti kannattanut nousta torneihin. Tulipa ainakin taas nuo harmaahaikarat nähtyä, jotka - kuten olen tainnut jo muutamaan kertaan mainita - ovat Viikissä lähes poikkeuksetta.


No, "aika hyvä havainto" -mies ei sentään ollut Viikin vanhassa lintutornissa kertomassa meille, että katselemamme lintu on harmaahaikara, minkä tiesimme jo itsekin, ja sanomassa linnun olleen aika hyvä havainto, kuten huhtikuussa 2007.


Huomenna on lähtö Evolle, riistaeläintieteen kenttäkurssille. Evolla menee sitten perjantaihin asti. Siellä voisi lintuja nähdäkin, hope so!


Kuvitusta tähän tulee kunhan saan aikaiseksi, kun tämä kahden koneen välillä väänteleminen vähän vaikeuttaa. Niin siis mulla on nykyään kannettava tämän ihanan pöytäkoneeni lisäksi.

//EDIT Kuvitettu Mariannen ottamilla kuvilla. Tietysti tuo, jossa on Marianne on minun ottamani.

Opiskelu alkoi

Ihanaa.. nyt on opiskelukin alkanut. Tulee sitten romaanien ohessa luettua vähän muutakin. Lajintunnistustakin riittää: metsäeläintieteessä 55 lintua ja 20 nisäkästä (jotka mun pitäisi kyllä kaikki jo osata) sekä 55 hyönteistä, metsäpatologiassa n. 50 patogeenia ja metsäpuiden dendrologiassa puita - eikä tämä nyt sitten tarkoita vain niitä kolmea yleisintä (kuusi, mänty, koivu) vaan useita (siis paljon) muita.

Viikkeilinkin tänään. Oltiin metsäpatologian kurssilla arboretumissa, niin menin sitten jo vähän aikaisemmin tuonne luontoon. Olin jonkin aikaa lintutornissa eikä siellä tietenkään juurikaan lintuja näkynyt - toisaalta mitä edes odotin.
Kiva se oli silti katsoa kun varmaan noin 200-300 hanhea lensi tornin yli ja laskeutui lahteen edessäni. ((:

Töitäkin pitäisi tiiviistä opiskelutahdista huolimatta jaksaa tehdä. Ei mulla onneksi ole kuin kaksi vuoroa viikossa - joillakin viikoilla vain yksi. Eiköhän tästä syksystä nyt selviydy. :D

Viikkeily 27.4.

Vaikken sitten ihan aamulla tai edes aamupäivällä saanut itseäni raahattua Viikkiin, niin vietin mä siellä silti ehkä kolme tuntia.

Lintutornista näkyi haapanoita, tukkasotkia, västäräkkejä, isokoskelo, valkoviklo, taivaanvuohi (tai kaksi), tylli/pikkutylli, silkkiuikkuja, heinätavi ja se harmaahaikara tietenkin. Laji, jonka olen tavannut melkein aina Viikkeillessäni.

Tuosta tyllistä/pikkutyllistä en tiedä kumpi se oli, koska nähtyäni sen kaivoin lintukirjan esiin tunnistaakseni sen, mutta sitten en enää löytänyt sitä. Heinätavi näkyi melko huonosti, mutta eiköhän se kuitenkin heinätavi ollut.

Oli taas mukavaa. Ja kuinka onkin aina niin kivaa seurailla töyhtöhyyppien lentoa, vaikka niitä on melkein kaikkialla. ((:

Viikkeily 18.4.

Käväisin tänään Viikissä, kun oli nätti ilma ja melkein 10 astetta lämmintä, aurinko melkein paistoi. Ehdin seistä lintutornissa vajaan tunnin ennen kuin meinasin jäätyä ja minun oli pakko lähteä pois.

Tiedättekö, kevät on täällä. Viikissä oli kiuruja, peippo ja västäräkkejä. En mä ole tuollaista pikkuseikkaa huomannut ja kun edellisesti "linturetkestänikin" on jo melkein kaksi kuukautta aikaa.

Viikissä myös pikkutylli, lapasorsapari, heinätavipari, räyskiä, metsävikloja, punajalkaviklo, uiveloita sekä tietenkin harmaahaikara kuten melkein aina ja 3 kyhmyjoutsenta kuten helmikuussakin.

Tarvitsen paremmat kiikarit! :D

Lintutornissa oli myös (miten aina niin sosiaalisia ?) muita lintuharrastajia - vaikken tiedä viitsisinkö itseäni ihan lintuharrastajaksi kutsua. Tiedän linnuista niin vähän. Seurasin näiden muiden jutustelua, mutten itse liittynyt keskusteluun, kun tuntui että tiedän niin paljon vähemmän. Tuli melko epäsosiaalinen olo siinä, mutta eipä voi mittään. ((:

Mitä mietin juuri nyt

Yritin tänään saada pyöräni ajokuntoon, köyhä opiskelija kun olen. Olisihan se helppo liikkua pyörällä. Voipi olla, että takarenkaan venttiili on rikki, kun eipä rengas tuntunut täyttyvän. Ehkä saan pyörän vielä joskus ajokuntoon - toivottavasti.

Keskiviikkoisesta (12.9.) "linturetkestäni" Viikissä

Aamun sää oli syksyinen: kostea, raikas (sateen jälkeen), mutta ihme kyllä melko lämmin.

En osannut arvioida matkoja oikein, joten lintutornissa ehdin viettää vain ehkä 10 minuuttia, kun piti ehtiä luennolle. Ja enhän mä ilman kiikareita oikein mitään sitten tunnistellut. Ja kun ei äänistä tunnista, ei ole toivoakaan.

Hanhia näin paljon. Eli minulle selvisi, että hanhet muuttaa. Tuo nyt olisi selvinnyt ilman retkeilyäkin, kun ei niitä hanhia oikein voi olla huomaamatta, jos on yhtään lintuja ikinä seurannut.

Mukaani poimin maasta pienen punaisen vaahteranlehden, keltaisen rauduskoivunlehden ja lähes täysin vihreänä pudonneen haavanlehden. Ne todistavat syksyn tulosta. Niin ja mikäs sen sopivampaa, kuin että metsäylioopilas poimii puiden lehtiä. :)

Lintujen äänten oppiminen voisi olla talven projekti, noin niin kuin opiskelujen ohella. Kiikarit sentään sain hankittua heti keskiviikko iltapäivänä. Ne on Optican 8x21, ei mitkään hyvät tai hienot, mutta pienet ne on ja oli edulliset (Anttilasta 19,90€). Ihan tuollaiset aloittelijalle sopivat peruskiikarit.

Muuta

Perjantaina oli metsäylioppilaiden kurssihallitusvaalit. Minä olin ehdolla kurssin emännäksi. Meidän kurssi on muuten sadas kurssi! No, ikävä kyllä kurssin emännäksi oli ehdolla minua ehkä hieman pätevämpi - voi ei, kyllä se vakuutti, se vakuutti minutkin paremmin kuin minä itse. Eli minä en voittanut vaaleja ja päässyt emännäksi. Musta tulee ehkä joku kurssin yleismies - eikö se kuulostakin juuri siltä, että teen kaiken, mitä kukaan muu ei halua.

Mua kyllä harmittaa! Vaikka alkuun laitoin nimeni ehdokaslistaan vaan tavallaan huvikseni ja mietin, että eipä se mitään jos en pääse - ehkä ihan hyväkin - nyt olisin todella halunnut. Mieleni muuttui, ja tuntuu, että juuri se olisi ollut minua varten. Ei nuo mitkään muut hommat (kaljamestari, urheiluvastaava, haalarivastaava, tiedottaja jne.) niin olisi kiinnostanut... Nyt siis yleismies taitaa olla kohtaloni. :/

Eikä kurssillamme vielä ole edes isäntää. Siis me ollaan kurssi 100, eikä meillä ole isäntää!? Ja isäntä on ollut aina.

Viikissä linturetkellä

Tänään oltiin Mariannen kanssa Viikissä. Nähtiin kymmenen aikaan Gardenian edessä ja lähdettiin siitä sinne luontopolulle.

Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.

Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.

Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.

Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.