Mukana oli Kuitu, Sanna(Omppu), Alli, Marianne ja tietysti minä.
Tavattiin Torpparinmäess, 67:n päätepysäkillä noin kahdeltatoista. Meidän piti tavata jo yhdeltätoista, mutta allekirjoittanut nukkui pommiin.
Sieltä kävelimme Haltialan kotieläintilalle ja tilan läpi polulle, joka vei Ruutinkoskelle. Koski on noin 300m pitkä ja pudotus on noin 3m.
Suunnilleen Ruutinkosken kohdalla pidimme evästauon. Oli ihanaa syödä siellä luonnonkeskellä, sellaisen luontoretkipöydän ääressä.
Ruutinkoskelta matka jatkui edelleen polkua pitkin ylävirtaan. Tässä vaiheessa Omppu irtautui porukastamme, koska sillä tuli kiire.
Sitten käännyttiin Niskalan arboretumiin, eli puulajipuistoon. Siitä käveltiin läpi ja katteltiin niitä puita ja niiden nimiä.
Arboretumin jälkeen mentiin Haltialan aarnialueen läpi.
Ei me lopulta edes ehditty kävellä niitä Pitkäkosken luonnonsuojelualueen polkuja, eikä edes nähdä koko koskea, kun tuli vähän kiire.
Lintubongaussatomme oli: kiuruja, talitiaisia, sinitiaisia, sinisorsia, telkkäpariskunta, räkättirastas, pari mustarastasta ja peippo.
Siis peippokin. Tähän aikaan vuodesta. Sitä se ilmaston lämpeneminen teettää.
Tietysti taas oli yksi sellainen, jota ei kyetty tunnistamaan, kun ei ehditty nähdä sitä kunnolla. Tai muuten kyllä, mä vaan en ehtinyt löytää sitä kiikareilla, ennen kuin se lensi pois. Sillä oli keltainen tai kellanvihreä vatsa ja rinta, ja se kai piti jotain hassua ääntä jota Marianne ensin arveli kivitaskuksi. (Voi olla, että se ääni tuli jostain muustakin linnusta.)
Jossain vaiheessa taidettiin poiketa suunnitellulta reitiltä, koska reitin pituus piti olla noin 5km, ja me käveltiin kai vähän enemmän. Silti oli ihan jättekivaa! Otetaan uudestaan joskus kesällä, kun on lehdetkin puissa. Ja tässä jossain vaiheessa voisi käydä jossain muuallakin.
Ei vaan ihan tuollaisia paikkoja taida löytyä muita Helsingin rajojen sisäpuolelta. Mutta jos joku tätä blogia lukeva tietää jonkin paikan melko lähellä, saa laittaa kommenttia ja kertoa siitä. :)
