Omia suosikkeja

Ehdottomia omia suosikkejani, jotka kelpaavat tämänkin syksyn tyyleihin ovat:

-pikkumusta. Aina helppo ja käytännöllinen. Asusteilla asusta saa sopivan moniin tilaisuuksiin tai tyyleihin. Toimii myös talven juhlissa.

-löysä flanelli-ruutupaita. Mukava päällä, ja toimii varsinkin nyt, kun vyötärön saa piilottaa.

-pitkävartiset saappaat.

-pitkä farkkuhame. Hame voi olla myös maanläheisen väristä (esim. ruskea, murrettu vihreä) samettia.

Tyylikästä juuri nyt

Tänä syksynä muodissa näkyy 1920-luku. Trendikkäimmät hukkaavat vyötärönsä väljien pusakoiden, toppien, neuleiden tai mekkojen alle. Jalat saattavat ja saavat näyttää minimaalisilta pillifarkuissa ja kapeissa housuissa. Värit tietenkin vaihtuvat tummemmiksi syksyä kohti mentäessä, mutta päivää saa piristää kirkkaina erottuvilla yksityiskohdilla ja asusteilla.

Minulle se tarkoittaa, että kaivan kaapista veljeni vanhan flanellipusakan. Se on päälläni melko väljä. Pudotan vyötärön lantiolle sitomalla siihen huivin tai vyön. Jalkaani vedän housuja kuten tähänkin asti - sen enempää miettimättä, farkut jalkaan ja menoksi.

Opiskelijaelämän alkaminen tarkoittaa minulle tietysti bileitä bileiden perään. Tyylikkäänä bileisiin mennään yksinkertaisessa asukokonaisuudessa, jota piristämään valitaan suuri värikäs asuste, esimerkiksi huivi. Turbaani on in, ilmojen viiletessä siinä ei edes tule kuuma. Eivätkä hiuksetkaan mene sekaisin syystuulessa.

Mielestäni helpoin ja tyylikkäin turbaani solmitaan suuresta Pashmina-huivista, jossa nurjan puolen näkyminen ei ole ongelma. Aloita turbaanin sitominen käärimällä huivin hapsut piiloon muutamin taitoksin. Aseta kääritty puoli otsalle, vedä kulmat niskaan ja ala kääriä huivia pääsi ympäri. Kun huivi loppuu pujota sen pää hapsuineen kääreiden alle. Näin on turbaanisi valmis.

Asusteidenkin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Samassa asukokonaisuudessa ei suuria asusteita tai kirkkaita värejä saa olla liikaa.

Fiilisreissailua, eli Jyväskylä 13.8.2007

Hassua kuinka kaikki tuntui niin suurelta, kun tulin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Jyväskylässä kaikki oli niin tiivistä ja välimatkatkin lyhyitä. Siellä pyöräillään paljon. Enpä ihmettele, kyllä kai minäkin pyöräilisin tuollaiset välimatkat. Tänään vain kävelin, kun ei ollut pyörää.

Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.

Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.

Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.

Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.

Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.

Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.

Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.