Jos opiskelu olisi maksullista

Jos kirjoittaisin blogiani kaikesta siitä, mitä oikeasti elän ja ajattelen, tämä blogi, kuten elämäni, olisi täynnä sontaa.

Olen 19-vuotias opiskelija, asun äitini kanssa. Tämä ei varmaan vielä ole kovinkaan erikoista, mutta... Elän kirjaimellisesti äidin nurkissa; sänkyni on olohuoneen nurkassa ja tavarani siellä minne ne mahtuvat - tarvitsemani kirjat ja muu sälä tuossa sänkyni vieressä epämääräisissä kasoissa, tietenkin. Tämä se vasta on elämää.

Äidille en maksa mitään asumisesta, sillä minulla ei mitään tulojakaan ole. Kelalta voisin nostaa opintorahaa huimat 38,8 € kuussa (tai jokin vastaavan suuruinen summa), mutta tuen nostaminen - yllätys, yllätys - vaikuttaisi tukikuukausieni määrään, joten turha on tuommoista summaa nostaa. Kaikille niille, jotka tahtovat nyt kysyä, että miksen mene töihin: minua ei oteta töihin!

Suuri osa sellaisesta työstä, jota pystyy tehdä opiskelujen ohessa, on asiakaspalvelutyötä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, mutta uskoisin pärjääväni siinä. Haettuani hyvin, hyvin moneen asiakaspalvelutehtävään, olen alkanut epäillä, että vaatimuksena niihin, on aikaisempi kokemus tällaisesta työstä.

Okei, taisin vähän huijata tuossa aikaisemmin kirjoittaessani, että "minua ei oteta töihin!", sain tuossa hetki sitten töitä kodinhoitajana. Hommaa en kyennyt tekemään kolmea päivää enempää, sillä mulla tuli selkä todella kipeäksi siitä. Muutenkaan työ ei ollut mitenkään kivaa; ohjeistuksia ei ollut, mutta kun teki jotakin väärin sai haukut. Elämä on.

Kesken ihanan joulunvieton perheen kesken isoveljeni otti taas esille niin rakastamansa puheenaiheen: jos opiskelu olisi Suomessa(kin) maksullista.

On totta, että ihmiset kunnioittaisivat enemmän opiskelua ja opiskelijoita, jos opiskelu olisi maksullista. Todennäköisesti kaikki ne, jotka opiskelevat ns. turhaan, tekisivät jotakin muuta. Toisaalta kukaan ei ikinä siinä tapauksessa lähtisi vain koettamaan jotakin alaa, niin kuin itse tein, ja jäisi siihen mahdollisesti koukkuun, mikä myös pätee minuun.

Köyhien ja keskituloisten perheiden lapset eivät pääsisi opiskelemaan. Hitto vie, eihän mulla ole nytkään varaa opiskella. Tai lähinnä elää tätä tulotonta opiskelijaelämää. Vai luuleekos joku, että huvikseni asustelen vielä äitini nurkissa?

Broidin on hyvä puhua, kun sillä itsellään kävi tuuri. Kun hän oli opiskellut itsentä työttömäksi painopinnanvalmistajaksi, sai hän töitä mahtavasta firmasta, joka palkkaa myös nuoria ilman työkokemusta. Nyt hän on edennyt firmassa esimiesasemaan, ja hänellä menee hyvin. Täytyisi kai silti ottaa huomioon, ettei kaikilla ole yhtä hyvä tuuri. Hyvin harvat työnantajat palkkaavat kouluttamattomia, työelämässä kokemattomia nuoria.

Noh, tirautettuani pari kyyneltä puhuessani väsyneenä mielipiteeni puolesta, vaihdoimme keskustelun aihetta. Onneksi.

Nyt nukkumaan, ja huomenna taas joulupöytään. :) Öitä ja joulut vielä kaikille!

Tenttejä taas

Taas pääsi tenttien lähestyminen yllättämään. Lukenut en tietenkään ole oikeastaan yhtään. Miten mä aina onnistun heräämään vasta tälleen pari päivää ennen tenttiä.

Joululoman olen töissä. Siivoan.

Pääsiäiseksi on suunnitteilla reissu. Sitä mietitään huomenna kavereiden kanssa, vaikka pitäisi kai oikeesti lukea. (:

Anna Gav jewelry

Minusta on tullut ystävieni avustuksella auttamaton Pilgrim-fani. Tällä hetkellä Pilgrimin Suomessa myytävissä koruissa tosin on vain yksi, jonka todella haluaisin. Viimeaikoina olen myös ihastellut SNÖn koruja.

Tänään bongasin jotain vielä hienompaa, Anna Gav Jewelryn.

Muutama kuva
Kuvat osoitteesta http://www.annagav.com/




Nuo korut on todella kauniita. Käykää ihmeessä tutustumassa tuosta ylempää löytyvästä linkistä.

Tänään

Ulkona on lunta, Helsingissäkin - tosin aivan keskustasta minun on vaikea sanoa, kun en ole siellä tänään käynyt.

Pakkasta ei ole, minkä vuoksi lumi on märkää suojalunta. Lumiukon vosi käydä vääntämässä tuossa pihalla, jos olisi vedenpitävät vaatteet.

On joulukuun toinen päivä. Minulla ei ole joulukalenteria, vaikka tänä vuonna se piti hankkia jo ennen ensimmäistä päivää.

Iltaa piristäisi vilttiin kääriytyminen, kaakao ja kynttilänvalo.

Runokone testissä taas

kanssasi tanssimassa
ilman muita ihmisiä

täytyy juosta itään,
tunnen viilentävän sateen kasvoillani
mieleni kuin raikas coca cola lasissani
tavoittelen tarurakkautta
mutta bootsini rapisevat podsolimaannoksessa
kuin murot lautasellani

löydän taskustani geisha-patukan,
jota haukatessa ajattelen sinua
tuuli kuiskaa kaukaisuuden yli

Tämä on kirjoitettu runokoneen avustuksella. On vielä hiukan hiomaton, ei vielä varsinainen runo.

Käy etsimässä sisäinen runoilijasi osoitteessa runokone.com.