maanantai 6. toukokuuta 2013

Huhtikuun noita - tämän kevään romanssi

Jottette nyt kuvittelisi että luen pelkästään keskinkertaisia nuortenkirjoja, täytyy mun hehkuttaa teille aivan huikeaa kirjalöydöstä: Majgull Axelsson - Huhtikuun noita

Alunperin tartuin kirjaan, koska nimi puhutteli ja kansikuva on mielestäni mielenkiintoinen ja kaunis. Luin takakansitekstin, joka ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta päätin lukea kirjan silti - eipä mulla parempaakaan luettavaa juuri sillä hetkellä ollut.


Kirja oli aivan huikaiseva! Älkää missään nimessä jumiutuko takakannen tekstiin. Kuten sanoin, ei se minustakaan niin kovin paljon luvannut. Axelssonin tapa kertoa todella tempaa mukaansa, tätä ei meinannut pystyä laskemaan käsistään. Henkilöhahmojen ei näköjään tarvitse olla samaistuttavia, jotta niiden elämään voisi hukkua. Tämä kirja on kuin romanssi. Sen ei halua loppuvan, ja kun se loppuu, siitä ei halua laskea irti. Ja jos siitä lopulta päästääkin irti, ei sitä voi kuitenkaan unohtaa.

Before I Fall - Kuin viimeistä päivää

Olen päätynyt lukemaan kirjaa, josta näkee jo kauas sen olevan nuortenkirja. Kansi on juuri sellainen kuin nuortenkirjoissa ja kirjoitustyyli hyvin hyvin nuortenkirjamainen, mutta kirjassa on hyviä ajatuksia. Se, yllättävää kyllä, on saanut miettimään kaikenlaista mitä muuten ei kovin usein tule ajatelleeksi. Haluankin nyt jakaa osan ajatuksistani:

Kuinka usein tulee ajateltua sitä kuinka monta valintaa yhteen päivään mahtuu: Nousenko nyt vai torkutanko vielä hetken? Keskitynkö siihen kuinka hyvä päivä tästä tulee vai nurisenko sitä että yöunet jäivät taas liian lyhyiksi? Keitänkö kahvia vai teetä vai lähdenkö liikkeelle ilman kumpaakaan, jotta voin sitten harmitella jälkeenpäin kun ei tullut vietettyä laatuaamua itsensä kanssa? Vienkö roskat, kun olen kuitenkin lähdössä kotoa vai jätänkö ne sisälle haisemaan? Teenkö hommia vai stressaanko niistä mieluummin tulevan viikon? Hymyilläkö vastaantulijoille vai ei? Näitä voisi luetella loputtomiin.

Osa monista päivän aikana tehdyistä valinnoista koskettaa myös muita ihmisiä. Usein voi siis myös valita ollako itsekäs vai ajatellako muita. Ja kuinka usein sitä tekeekään itsekkään valinnan, vaikka mahdollisuus olisi muuhunkin, ja perustelee valintaansa sillä, että "joskus täytyy ajatella itseään eikä aina vain muita". Todellisuudessa en tiedä kovinkaan montaa ihmistä, joiden oikeasti pitäisi ajatella näin. Ihminen on kuitenkin lopulta itsekäs eläin ja ajattelee hyvin usein nimenomaan omaa etuaan.

Rehellisyys on muuten valinta myös.

Ja kuinka monesti olette tiedostaneet, että onnellisuuskin on valinta. Että ei voi valita saako juuri sen työn, jonka haluaa, mutta voi valita olla iloinen siitä työstä mikä on - tai vapaa-ajasta, jollei ole työtä ollenkaan. Että ei voi valita pääseekö siihen kouluun mihin haluaa, mutta voi valita olla onnellinen kaikista niistä mahdollisuuksista mitä on. Että ei voi valita onko just se ihminen jonka haluaa kiinnostunut itsestä, mutta voi valita olla välittämättä siitä jollei ole ja voi valita haluta mieluummin jonkun sellaisen tyypin, joka osaa arvostaa itseä, kuin sen kusipään joka ei ikinä kohtele niin kuin huipputyyppi ansaitsee itseään kohdeltavan. Voi valita että keskittyy elämässään muihin asioihin, ja olla iloinen ja onnellinen. Ettei enää suostu olemaan jokin itsetuntobuusti, jota pyöritellään mukana vaikka samaan aikaan lämmitellään suhteita ihan johonkin toiseen suuntaan.

Voi jopa loppujen lopuksi päättää, ettei enää kiinnosta mitä se ihminen tekee, mitä sille kuuluu ja missä se liikkuu. Ei se vaadi kuin sen, että vähän aikaa sanoo ei kaikille haluille ottaa yhteyttä siihen ihmiseen, kaikille kiinnostuksille tietää missä se ihminen liikkuu ja mitä tekee. Ja vain pari fb-asetusta toisin kuin ne on siihen asti olleet. Yhden ihmisen unohtaminen on lopulta aika helppoa. Ei tietenkään täysin, mutta suurelta osin. Menneitä hetkiä saa kaivata, kunhan ei kaipaa sitä ihmistä, jonka kanssa ne hetket koki.

Maailmassa kun on niin paljon muitakin ihmisiä, kuin ne itsekkäät kusipäät, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa sun eteen niin kauan kuin niitä kiinnostaa, mutta jotka valehtelevat päin naamaa ja jättävät sut taakseen siinä samassa kun näköpiiriin ilmaantuu jotain kiinnostavampaa. Niin paljon muitakin ihmisiä, ettei kenenkään kannata katsoa niitä itsekkäitä kusipäitä ystävänä, kaverina saati tyttö- tai poikaystävänä.

Huolikaa kaikki jooko elämäänne vain ne tyypit, jotka ovat päättäneet olla sankareita teidän elämässänne, jotka pelastaa teidän päivän kerta toisensa jälkeen, jotka tekevät valintoja sen mukaan mikä on oikein tai mikä todellisuudessa tuntuu hyvältä, eivätkä tolkuta itselleen että "joskus täytyy ajatella myös itseään". Älkääkä rakkaat valehdelko!

Joka päivä täytyy olla onnellinen. Joka päivä täytyy ihastua. Joka päivä täytyy olla rehellinen. Joka päivä täytyy pelastaa jonkun päivä. Koskaan ei voi tietää milloin se loppuu, koskaan ei voi tietää mikä päivä on viimeinen. Ja kyllähän me nyt hitto vie halutaan kaikki että siitä viimeisestä päivästä tulee ennemmin muistelemisen ja kehuskelemisen arvoinen kuin häpeiltävä. Ja jollet usko siihen, että itse missään sitä muistelet ja sillä kehuskelet, niin kaikille muille sitten, niille jotka ovat nähneet sun päiväsi ja eläneet sun kanssa. Miten haluat, että sinut muistetaan?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Riikinkukko

Vappuna mulla oli riikinkukkomeikki. Nuo ripset vähän inspiroi. Sitä paitsi riikinkukko on hieno eläin! 

Tämä kuva, koska lakkini vieressä lentävä lokki. Ignore the face.
Ripsissä siis tuollaiset ihanat sulkatyyppiset tuolla päissä.
Vappuna sain myös veljen tulevalta vaimolta lainaan ihanan koppakuoriaislakan, jota en onnistunut itselleni haalimaan. Tuo siis se Kicksin kausiväri, jota oli aivan liian vähän markkinoilla. Kaipaan tuon värisiä lakkoja, jos joku löytää, mua saa lahjoa! ;) Siitäkin tulee vähän riikinkukkofiilis.



"Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista."

-Tommy Tabermann