Joutsen,
valkea rakkaus,
sen hiljainen siiven lehahdus
lintu uskaltaa.
Sinistä vasten
lentää,
valkea uni,
unelmaa vain.
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Runo joutsenesta
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Lakkiaispäivästä
Lukio ohi, huoh. Siitä jäi käteen ihan mielettömästi muistoja ja ehkä vähän tietoa ja taitojakin.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)