SoolostaniTänään kevätjuhlassa itkujen lomassa tanssahdeltiin Cell Block Tango ja Fame, jotka molemmat oli koreografioinut Nina. Juhlapuhujana oli koulun entinen (siis jostain monen vuoden takaa) teatterilinjan vetäja ja minä availin suutani opiskelijoiden puolesta.
Soolostani
Luontokuvauskurssilla käytiin Lohtajan pesäkivilläPäätettiin sitten pitää ensimmäinen luokkakokous jo alle vuoden päästä. Aika tarkalleen 11 kuukautta siihen on. Kälviällä. Kaikki tanssi- ja valokuvauslinjalaiset ois kutsuttu. Sitä odotellessa!
Kokkolan roskarukalta luontokuvauskurssin viimeisenä päivänä
Joskus voi huomata elävänsä unelmaansa, vaikkei olisi ikinä tiennyt edes unelmoivansa.
Kokkolan roskarukalta luontokuvauskurssin viimeisenä päivänäMä viihdyin täällä loistavasti. Välillä viikonloppuisin oli semitylsää ja junamatkat välillä Helsinki - Kokkola toisinaan puuduttavia.
Tanssi- ja valokuvauslinjalaiset jättivät tämän koulun tänään iloisina, haikeina, hymyilevinä, itkuisina, kasvaneina, viisaina, kunnianhimoisina, upeina, ihanina, eloisina, äänekkäinä, kämppiksinä ja ennen kaikkea ystävinä.
Huomenna olis sitten Kaustisen musalukion Titanicin ensi-ilta. Ennen sitä reissu Kotkannevalle, koska kun on täällä päin, on siellä käytävä vähän ihmettelemässä. Sunnuntaina suuntana Etelä-Suomi ja Kälviälle heipat!
Kuinka mä saan unta enää ikinä, kun junia ei kulje ihan ikkunani alla? Oon niin tottunut siihen, että takuulla herään usein keskellä yötä siihen että jokin on nyt pielessä, kun junia ei kuulu.
Mun jalat mun ja Jennyn huoneessa
Julistekuva syksyn ensimmäisen esityksen Muutoksen mainosjulisteeseen.
Kiitos Keski-Pohjanmaan kulttuuriopisto, että vuoteni täällä on ollut mitä loistavin! Opiskelijat ja opettajat, te tämän fiiliksen teitte. Tuleepa näitä tilojakin silti ikävä.
Tanssi- ja valokuvauslinjalaiset jättivät tämän koulun tänään iloisina, haikeina, hymyilevinä, itkuisina, kasvaneina, viisaina, kunnianhimoisina, upeina, ihanina, eloisina, äänekkäinä, kämppiksinä ja ennen kaikkea ystävinä.
Huomenna olis sitten Kaustisen musalukion Titanicin ensi-ilta. Ennen sitä reissu Kotkannevalle, koska kun on täällä päin, on siellä käytävä vähän ihmettelemässä. Sunnuntaina suuntana Etelä-Suomi ja Kälviälle heipat!
Kuinka mä saan unta enää ikinä, kun junia ei kulje ihan ikkunani alla? Oon niin tottunut siihen, että takuulla herään usein keskellä yötä siihen että jokin on nyt pielessä, kun junia ei kuulu.
Mun jalat mun ja Jennyn huoneessaJulistekuva syksyn ensimmäisen esityksen Muutoksen mainosjulisteeseen.Kiitos Keski-Pohjanmaan kulttuuriopisto, että vuoteni täällä on ollut mitä loistavin! Opiskelijat ja opettajat, te tämän fiiliksen teitte. Tuleepa näitä tilojakin silti ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti