Marianne sanoi tänään (tai no eilistähän se oli), että melkein vaihtaisi poromme pingviineihin. Kaikki lähti siis siitä, kun mietiskelin hänen kuultensa ääneen, että olisipa kiva kun pingviini vain vaappuisi vastaan kadulla. Vaikka eihän nuo porotkaan tule kadulla vastaan, ja ei niitä näin etelässä edes ole.
Minä en olekaan ainoa, joka ei ole käynyt tarpeeksi pohjoisessa, jotta olisi voinut nähdä poron. Marianne ei ole käynyt Vuokattia pohjoisempana, kuten en ole minäkään. ((: Meitä on siis kaksi, eli meille ei voi nauraa!
Minä en vaihtaisi porojamme pingviineihin. Poronkäristys on hyvää. Toisaalta en ole koskaan syönyt pingviiniä. [Tämän osan takia minua takuulla aletaan pitää "pidän hevosista - leivän päällä" -ihmisenä, mutten ole sellainen.]
On se kyllä muustakin kiinni. Poroissa on sitä jotain. Ne kuuluvat Suomen Lappiin, ja Lappiin ylipäätään.
Kyllä, keskiyöpostaukseni ovat aina yhtä fiksuja. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti