lauantai 5. toukokuuta 2012

"Tanssi on koko elämä..."



Tanssi on osa mun elämää koko ajan, mutta näköjään tosi vaihtelevalla tavalla. En ole tämän vuoden puolella käynyt yhdelläkään "oikealla" tanssitunnilla. En ole tehnyt yhtään tekniikkaa. Yhtään. Olen ehkä kaksi tai kolme kertaa käynyt oikeasti raskaalla tunnilla. Mun kunto on varmasti huonompi nyt kuin pitkään aikaan.

Mulla on ikävä jazz- ja nykytanssia, mutta samalla pelkään että oon unohtanut kaiken, enkä osaa enää mitään. Olen kevään aikana pitänyt muutamia omia piruettitreenejä ja todennut etten osaa enää pyöriä. Olen muutaman kerran tanssinut nykytanssia improna. Se on kai ihan kivaa edelleen. Locking-tunneilla olen käynyt ehkä kolmesti.

Tanssi on kuitenkin edelleen olemassa mun elämässä, koska olen hurahtanut paritansseihin. Tai ei siksi. Jollen olisi hurahtanut paritansseihin, soolotanssit eivät olisi jääneet. Tarkoitukseni oli ehkä sanoa, että tanssi säilyy vaikka lajit vaihtuu.

Alotin siis lavatanssikurssin alkuvuodesta ja menin Lindy Hop -kurssillekin. Hoppaaminen sitten vaan jotenkin jäi, kun tunnit oli vaikeassa paikassa ja vähän huonoon aikaan.

Nyt on tullut tanssittua paljon, muttei oikeastaan yhtään yksin. Tavallaan on kiva kun ei pitkästä aikaa oikeasti osaa yhtään mitään. On ihana oppia uutta. Ja varsinkin kun tuota tanssitaustaa nyt jonkin verran on, niin tässä ehkä oppiikin aika nopeasti. Ja paritanssi on jotenkin ihanan rentouttavaa, kun seuraajana ei kovin paljon tarvitse itse miettiä mitä tekee. Se on virkistävää vaihtelua. Toisaalta se on myös vähän turhauttavaa, kun jotenkin tuntuu että seuraajana pääsee niin helpolla. Oonkin miettinyt, että jos oikeasti jatkan paritansseja tässä vielä pidempään, niin haluan opetella myös viemään. Ehkä.

Nyt mun pitäisi ehkä yrittää löytää jonkinlainen balanssi pari- ja soolotanssien kesken, koska en halua unohtaa myöskään niitä lajeja joita oon treenannut jo vähän pidempään. Toisaalta haluaisin kehittyä ainakin jossakin paritanssilajissa myös oikeasti hyväksi, en vaan oo vielä päättänyt mistä lajista pidän niin paljon - vai pidänkö mistään. Enkä tiedän olisiko mun edes mahdollista olla oikeasti hyvä missään tanssilajissa - ei mulla riitä kärsivällisyys treenata. Ja ehkä vielä toistaiseksi nykytanssi menee kaikkien muiden lajien edelle, ainakin pääni sisällä.

Yksi asia mistä oon tykännyt, mitä tulee tähän tuoreeseen paritanssiharrastukseeni on tanssibileet. On siistiä, että pääpaino illassa on tanssimisella. Oon tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja päässyt tanssimaan ehkä vielä useamman kanssa. Suunnilleen viikko sitten oli HOT:n kevätjuhla. Smökki oli pikkuisen erinäköinen kuin millaisena sen jostakin teekkaribileistä ekalta yliopistovuodeltani muistan. Näissä juhlissa viihdyin aika paljon paremmin, vaikka jotenkin tuntuu, että tunnen tanssipiireistä edelleen liian vähän porukkaa, ja välillä tulee sellaisia oho-jäin-yksin-mitäs-nyt -fiiliksiä. Ehkä mun pitäisi vaan opetella tutustumaan ihmisiin.

Tuon illan aikana mä tanssinkin aika vähän, ja silloinkin kun tanssin tuli monesti sellainen fiilis, etten osaa mitään. Toisaalta kai mun pitäisi aina vain muistaa muistuttaa itselleni, että oon tanssinut mitään paritansseja vasta neljä kuukautta - ja pääosin treenannut mulle liian helpoilla tunneilla. Pointti oli, että mitään huikeita tanssikokemuksia ei tuon illan aikana siis tullut. Olisipa ollut edes kamera mukana, niin olisin voinut ottaa edes huikeita tanssikuvia. No, onneksi joku muu hoiti senkin puolen. :D

(c) Riikka Mustonen. Kuva ihanasta blogista, täältä.

Uskaltaisinko jo tunnustaa, että tämä tanssitaidoton on menossa myös Savonian tanssinopettajan koulutusohjelman pääsykokeisiin kesäkuussa. Muun muassa tämän kevään treenaamattomuuden takia tietenkin lennän sieltä heti ekassa vaiheessa pois, mutta kyllä mä taidan ainakin yrittämään mennä. Sitten voi todeta että on yrittänyt. Oon kuitenkin miettinyt tuota varmaan puolisentoista vuotta, en halua miettiä enää seuraavaa kahta vuotta, et mitä jos musta sittenkin tulisi tanssinopettaja. Ei musta tule, mutta kai se on reissattava toteamaan sinne pääsykokeisiin.

Ilmoittauduin muuten ensiviikolle viidelle tanssitunnille, kun huomasin että mun sarjakortti vanhenee sen viikon lopulla. Otin pelkkiä alkeistunteja, koska on loppukausi ja minä olen lusmu. Ja luulen että monella tunnilla tehdään vaan kevätjuhlaesityksiä, mutta ehkä mä silti saan niistä jotain irti.

4 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Ihana postaus! Olen yrittänyt löytää tällaista blogia, jonne joku muukin kirjoittelee tanssifiiliksistään. Hassua, kun meidän lähtökohdat on niin erilaiset: mä aloitin paritansseilla ja olen nyt ajatellut siirtymistä soolotansseihin, sulla meni toisin päin. Susta tulee varmasti ihan huippu paritanssija :)

Fii kirjoitti...

I so feel you!

Vähän jopa harmittaa että olen löytänyt tanssimisen vasta nyt. Nopeaa laajentamista on kyllä ollut nähtävissä - syksyn salsa sai kaverikseen keväällä boogie woogieta, folkeswingiä ja vähän kansantansseja. Ja tietysti vähän lindy hoppia, kun ei sitä täällä oikein pysty välttämään :). Kaikki Trondheimin tanssijat osaavat ainakin lindyä.

Vähän on käynyt jo mielessä että yksintanssikin voisi olla kivaa, mutta koetan toppuutella, kohta tässä ei ole aikaa enää yhtään millekään :P.

Meinasin syksyllä mennä ihan oikeasti lindy hop -kurssille, olisitko houkuteltavissa seuraksi? :)

opiskelija kirjoitti...

@ Evannette: Kiitti (: Mä olen vaan ikävä kyllä vähän laiska kirjottelemaan blogiini yhtään mistään, mut ehkä mä tänne aina välillä jotain tanssifiiliksiä saan. Kuin pitkälle oot päässyt ajatuksessa siirtyä soolotansseihin? Kiinnostaisko nykytanssi?

@ Fii: No mut hyvä et oot löytänyt nyt! (: Mä en oo oikein vakuuttunut itsestäni hoppaajana, joten mun houkutteleminen lindy hop -kurssille saattaa olla vaikeahkoa. Mut eihän sitä ikinä tiedä. Jos se sopii aikatauluihin ja on jossain suht helpossa paikassa, niin saatan jopa mahdollsesti harkita :D

Riikka kirjoitti...

Kyllä nykytanssi sinänsä kiinnostaa, sillä se voisi tukea hyvin mm. zoukkia. Alustavasti olen ajatellut meneväni balettitunneille, mutta olen viime viikkoina tullut siihen tulokseen, että taidan jättää tanssitunnit kesäksi tauolle kokonaan. Ei sitä toisaalta koskaan tiedä, mihin ajautuu :)

"Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista."

-Tommy Tabermann