Tanssituskia

Ihan hirveä ikävä tanssimaan. No, jos totta puhutaan, vähän oon jo pystynyt tanssimaan. Liian vähän.

Tavallaan on ihan kiva myös räpsiä kuvia kun muut tanssii. Sitä on nyt tullut tehtyä huomattavasti enemmän kuin silloin, kun on itse pystynyt tanssimaan.

Kuvat Hämäläis-Osakunnan tanssikerhon lavatanssipihatansseista (:

Opin, että fuskussa voi halutessaan tehdä kaikki käännökset oikean jalan päällä, kätevää.

Tein äsken lämppäsarjaa yhdelle boogie-tunnille. Tungin sekaan tietenkin myös nilkkalämpän, vaikken sitä itse pysty kunnolla vielä tekemäänkään. Mutta on kai se minunkin hyvä tota nilkkaa vähän käyttää, niin ehkä se vahvistuu.

Uimassa on pari kertaa tullut käytyä. Joka kerta ärsyttää vaan enemmän ja enemmän ne tuhatta ja sataa ohikiitävät ja käsiin potkivat ohittelijat. Mutta kyllä se uiminen tekis hyvää. Enempikin. Pitää varmaan alkaa käydä heti aamusta, ehkei Stadikalla oo aamuisin niin paljon porukkaa.

Bussiin voin semisti jo juosta. Hyppimistä en oo kokeillut.

Tämmönen pikapostaus. Nyt lähden viettämään sateista syntymäpäivää, mo!

Aina ei vaan voi pysyä jaloillaan

Viime viikonloppuna oli kisat. Meni ihan jees. Sijoitukset oli ihan hyvät, mutta omasta tanssista löytää kyllä aika paljon sellaista mihin ei ole tyytyväinen. Fusku meni vähän revittelyksi tanssimisen sijaan. Hitaassa boogiessa tai buggassa ei pysynyt tasapaino. Suorituksia videolta katsoessani totesin, että enhän mä ole missään vedossa jalkojeni päällä. Mun painopiste on liian edessä. Se vaikutti mun hitaaseen boogieen, joka ei ollut ollenkaan sen tasoinen kun meidän hitaat boogiet yleensä. Se myös vaikutti fuskuun ja buggaan.

Valmiina hitaalle boogielle

Meidän nopesta boogiesta mä en osaa sanoa mitään muuta kuin että se tuntui menevän paremmin kuin meidän nopeat boogiet yleensä menee. Sitä en ole nähnyt videolta, mutta uskoisin olevani paremmin jalkojeni päällä kuin noissa muissa.

Tänään fuskun kisaryhmässä sain Katilta kullanarvoisia neuvoja muun muassa tuohon jalkojen päällä pysymiseen tai sinne takaisin pääsemiseen. Luulen että tämä parantaa ja helpottaa jo paljon!

Ja niin, ne sijoitukset. Fuskun D-luokan kulta, buggan D-luokan hopea ja boogien C-luokan hopea.

Mitallikuva.

Tanssiminen on ihanaa

...ja toisaalta ihan kamalaa!

Mä en olekaan rääkännyt aivojani ja kroppaani fuskussa ennen tätä päivää. Fusku on ollut mulle jotenkin sellainen hauska fiilistelytanssi, jolla palautan luottamuksen omaan tanssiini silloin kun se on hukassa. Tänään opin, että jopa fuskuitseluottamus voi kadota. Se ei tarkoita, etteikö fusku olisi musta edelleen kivaa. Tai en nyt pidä fuskua periaatteessa sen vaikeampana tanssina kuin aiemminkaan. Ymmärrän vaan, että siinä tanssissa on syvyyttä, joka ei edes välttämättä tule siitä että lisää siihen jotain muualta opittua. Fusku itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Kun menen tanssitunnille, en odota että mulla on kivaa. (No riippuu vähän tunnista, mutta yleensä en.) Odotan, että saan palautetta tai jotain uutta omaan tanssiini, että opin jotakin lisää. Aina se ei ole helppoa, ja koska olen oppinut näyttämään sen, en osaa olla näyttämättä. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi ihan suunnattomasti sitä, että joku kertoo mulle mitä mun on parannettava, mitä mun on tehtävä, jotta tulisin paremmaksi. En mä kaipaa kannustusta, kaipaan neuvoja. Tosin joskus on myös kiva kuulla olevansa hyvä.

En ehkä vaikuta siltä, mutta mua on aina ärsyttänyt suunnattomasti "pidetään vaan kivaa" -tanssitunnit. Mä oon aina (no ainakin melkein aina) käynyt tanssitunneilla oppiakseni. Käyn tanssitunneilla, koska haluaisin olla hyvä, haluan tulla hyväksi. Joskus aikanaan ajattelin, että opettaja käy tunneilla korjaamassa niitä jotka ovat huonoja ja toivoin, ettei opettaja tulisi korjaamaan mua. Nykyään koen, että opettajat korjaavat sellaisia oppilaita eniten, joissa näkevät potentiaalia, joten useimmiten olen hyvilläni siitä kun tanssiani tullaan korjaamaan.

Eilen hyppäsin taas HOTin jatkotasolle viejäksi. Kun lajina oli cha cha ja seuraajaopettaja hyvä, koin että olisin yhtä hyvin voinut seurata ja oppia silti lisää, mutta kun seuraajia oli enemmän, päädyin viejäksi. Oli ihan mukavaa, mutta jotenkin todella vaikeaa. Toisaalta se on ihanan avaavaa, kun tajuaa miksi seuraajana pitäisi / ei saisi tehdä jotain, kun tajuaa kuinka paljon kaikki vaikuttaa viejään ja vientiin.

Tavoitteena olisi ihan oikeasti oppia viemään, koska olisi kiva osata ja uskaltaa bileissä viedä tuttuja seuraajiakin, mutta on myös makeeta huomata kuinka paljon mun tanssiin seuraajana vaikuttaa, kun opin viemään jotakin lajia vähän paremmin.

Viikonlopun ajan ois vaihteeksi tarkoitus pysyä siinä mitä osaan ja pitää kivaa! ((:

Kirjoituksia epäonnistumisistani

Eilen oli Lahdessa taas Rock'n'swing-tanssien GP-kisat. Harmituksekseni boogie woogiessa oli taas yhdistetty ABC-luokka, eli C-luokkalaiset heitetään samaan liemeen A-luokkalaisten kanssa ja A-luokkalaiste nopeuksilla sitten katsotaan kuka pärjää ja kuka ei. Koska C-luokkalaisia on paljon, tulee tällaisessa tapauksessa ilman muuta karsinta. Eli kaikki eivät pääse finaalikierrokselle, jossa tanssitaan hidas ja nopea boogie woogie, vaan osa karsiutuu pois jo yhden nopean kierroksen jälkeen. Karsinnassahan ei sinänsä olisi mitään vikaa, mutta että joudut karsimaan itseäsi 15-kertaa parempia vastaan. Siis että luokassa on neljä paria, jotka automaattisesti pääsevät finaaliin ja kahdeksan paria jotka kilpailevat sitten niistä kolmesta jäljellä olevasta paikasta. Se tuntuu vähän epäreilulta.

Mä tietenkin sanon näin osittain siksi, että mua harmittaa ihan suunnattomasti, kun ei toista kertaa peräkkäin päästy tanssimaan hidasta boogieta ollenkaan. Kun niitä positiivisia kisakokemuksia, joita toiset on saaneet D-luokassa ennen siirtymistään C-luokkaan ei kerrytetä näin. Minä kun aloitin kisaamisen C-luokassa - virhe!

Harmittaa toisaalta myös, että eräs myös C-luokassa kisaava ystäväni, piti ajatusta yhdistämisestä alunperin huonona. Mutta jo muuttui ääni kellossa kun pääsikin finaaliin tanssimaan huippujen kanssa. En kiellä, etteikö mustakin olisi tosi siistiä päästä tanssimaan niiden oikeasti hyvien rinnalla, mutta vaikka olisinkin päässyt, pitäisin jatkuvaa yhdistämistä siitä huolimatta huonona asiana. Ihan vaan koska asiaa pitää mielestäni ajatella myös niiden muiden parien kannalta.

Eilen kisoihin lähtiessähän mä olin varma, että ollaan menossa finaaliin. Oikeestaan olin varma siitä niin kauan kunnest tulokset tuli. Mun mielestä meillä meni hyvin se karsinta. Mulle jäi hyvä fiilis. Pikkuvirheitä, mutta niitä on aina. Ilmeisesti olin väärässä.
Mutta vaikka olinkin varma että ollaan finaalissa, oli yhdistäminen mun mielestä silti huono asia.

Oltiin kuitenkin ilmoittauduttu myös buggin ja fuskun D-luokkaan, jotta kisoissa olisi jotain tekemistä vielä sittenkin jos jostain syystä ei päästäisi finaaliin boogiessa. Ja fuskun fiilistelin ihan täysillä, vaikka muutama fiba tulikin. Buggin tanssin meikit levinneinä, kyynelten päälle väännetty hymy naamalla, koska boogien tulokset tulivat just ennen kuin piti mennä lavalle.

No buggista tuli häpeävoitto ja fuskusta häpeähopea. Sääli että oma laji meni niin päin honkia. Mutta ehkä tästä on nyt opittava se että kisatilanteessa ei pidä vetää mitään täysillä, kun tanssi, johon käytin vähiten energiaa ja jolla oli mulle vähiten väliä, meni parhaiten.

Ja nyt, koska:

... lähdetään treenaamaan nopeaa boogiea.

Perjantaiselostus

No okei, pakko kai se oli sitten lähteä kuitenkin tanssimaan perjantai-iltana, vaikka olin lujasti päättänyt etten uskalla liikkua kotoa sään takia enää mihinkään. Se oli sit fleece päälle, villahousut ja villasukat jalkaan kohti Pohjalaisten tanssikerhon pikkujouluja. Olin perillä sen verran myöhään että ilta jäi vähän lyhyeksi, mutta olipa kyllä kiva ilta.

Tanssin paljon hyviä tansseja, ja ekaa kertaa yhden sellaisen ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut jo pidempään, jee! Ja yksi yllätyshyvä viejä sai multa kyllä enemmän tansseja kuin melkein kukaan (tähän taitaa olla vain yksi poikkeus) koskaan yhden illan aikana. Siis ihminen joka on aloittanut mun kanssa samaan aikaan alkeiskurssilla. Ihan huikeaa!

Kuva HOTin naamiaistansseista, mutta pakkohan tähän oli jokin kuva saada, ettei näyttäisi niin tylsältä :D

Mun iltani alkoi hukean hyvin, koska kattelin listaa, ja totesin että bolero, nyt. Osoittelin sitä sitten siinä, jolloin se viejä jonka kanssa olin katsomassa sitä listaa kysyi että haluanko tanssia sen. Se tosin oli sitten jo biisiparin toinen, eli illan eka jäi yhteen tanssiin. Sitten siirryin toiseen saliin etsien katseellani bachata-taitoisia viejiä. Just kun ehdin ajatella että olen auttamattomasti myöhässä ja kaikki jotka osaa ovat jo tanssimassa, ilmaantuu viejä joka sen lisäksi että osasi bachataa, vei sitä erilailla mihin olen tottunut. Eli jes, oli loistavaa!

Tanssin pätkän valssia ja yhden buggin yhden lemppariviejäni kanssa. Sitten mukavat foksit tosiaan ihmisen kanssa jonka olen tuntenut jo pitkään, mutta ei olla tanssittu. Pääsin tanssimaan myös hauskat lindyt, huikeat bolerot, hämmentävän hyvät tangot, jossakin välissä vähän lisää buggia ja kyllä mä yhden fuskuparinkin tanssin. Toisen bachata-parin tanssin ihmisen kanssa, joka ei ole opetellut mitään lattareita. Ne oli loppua kohden kokoajan paraneva bachatat, ihan mukavat ja ainakin hauskat. Loppuillasta tanssin ihanan hitaiden valssien ja foksien putken ja illan viimeiset valssit minä jopa vein.

Ja vaikka olin siellä vain vähän aikaa ja tanssin suht paljon, niin ehdin silti myös jutella ihmisten kanssa ihan mukavasti.

Kiitos ihanille tanssittajille, ja muulle seuralle!

Life is happening when you dance (and while you dream)

Ja sitten taas tähän väliin sitä tanssivuodatusta.

Ensin pitää tosin hehkuttaa: Olin viime viikonloppuna rockabilly-extrassa, joka kesti 3 tuntia, ja oli niiiin hauskaa. Tosin vähän rankkaa myös. Mut jotenkin ihan mun tanssi. Tai no ehkä lindy hop on silti enemmän mun juttuni, mutta tuokin oli hurjan vauhdikasta ja iloista.

Mutta sitten sitä vuodatusta. Muun muassa siitä, kuinka oon päästänyt kuntoni rapistumaan. Oon käynyt nyt taas parilla Lyrical jazz -tunnilla ja huomannut kuinka rankkaa on tehdä ne pienen pienet lihasharjoitukset ja venytykset siinä alussa, kun ei oo treenannut tai kunnolla venytellyt pitkään aikaan. Nyt on ehkä pakko ottaa itseä niskasta kiinni tämänkin asian suhteen!

Lavatanssien alkeiskurssista sen verran että vieminen on edelleen vaikeaa. Ja on vähän nihkeää, kun mä joka tunti jossain vaiheessa kyllästyn taistelemaan seuraajista (joita on poikkeuksetta vähemmän kuin viejiä) ja siirryn itse seuraamaan. Ei sillä, kivahan se on kerrankin tutustua tasapuolisesti kerrankin jonkin kurssin viejiin ja seuraajiin. Sitä vaan varmaan oppisi paremmin viemään, jos pysyisi siinä roolissa koko tunnin.

Valssi on ehkä helpoin laji viedä. Foksissa en pärjää yhtään, jotenkin se menee tosi helposti kompuroinniksi. Fuskusta en taida edes sanoa mitään, koska en taida muistaa yhdenkään kuvion vientiä. :D

Odotan ihan hulluna sitä että HOTin edistyneissä on lindyä! Muuta sanottavaa mulla ei sitten oikeestaan taidakaan olla niistä kursseista, joilla oon seuraajana.

Kuvituksena tällaisia perus näin-me-lämmitellään-ennen-esitystä-kuvia Vaasan Know How -messuilta, 2009. Kanssani sammakkona Niniane.

Mun tekisi mieli taas testailla kontakti-improa. Kunpa olisi joskus rohkeutta ja aikaa mennä johonkin. Ja nykytanssiakin mulla on vähän ikävä. Sääli että nyt on ihan hurjasti muita projekteja ja muuta tekemistä kuin tanssi, niin ei ihan kaikkea ehdi.