sitten mun jalat ei olleetkaan enää tanssijan jalat

Pitkän soolotanssitauon jälkeen aloitin lajit vähemmän kevyesti. Matkustin Kuopioon Savonia ammattikorkeakoulun tanssinopettajalinjan pääsykokeisiin. Mun osaltani pääsykoe alkoi tanssitunneilla. Niitä oli kolme peräkkäin, lajeina pääainevaihtoehdot linjalla: nykytanssi, baletti ja jazztanssi. Ikävä kyllä ehdin osallistua vain yhdelle tunneista.

Suuren osan tunnista pärjäsin mielestäni kohtuullisen hyvin pitkästä tauostani huolimatta. En napannut kaikkea, en tehnyt täydellisesti, mutta pysyin kohtuu hyvin perässä ja sain kropassani aikaiseksi melko luontevan tuntuista liikettä. Tunnin loppupuolella, hyppäsin ilmassa noin puoli kierrosta kääntyvän muutamien senttien korkuisen hypyn. Laskeuduin vasemmalle jalalleni, ja itselleni yllättäen kyykkyyn saakka, vaikka sarjassa olisi hypyn jälkeen ollut vielä yksi tai kaksi askelta. Nilkastani kuului rusahdus ja jalkaan iski kipu. Kävelin salin reunalle ja minulle kiidätettiin kylmäpussi. Ulkomaalainen vaihto-opiskelija tuli ystävällisesti pitämään pussia paikallaan, kun makasin balettitangon alla jalka seinällä.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tulla tanssimaan pääsykoeosuuteni seuraavalla viikolla nuorten pääsykokeissa, mutta tiesin ettei jalkani olisi vielä niin pian tanssikunnossa. Seurailin baletti- ja jazztunnit peilin vierellä maaten, jalka edelleen koholla. Noustessani seisomaan huomasin, ettei jalka kestä ollenkaan sitä että sille varaa painoa. Hypin yhdellä jalalla tuutorin luokse ja sain kyydin Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Tuutori piti minulle seuraa koko sairaalassa odotteluni ajan ja kärräili minua pyörätuolissa vastaanotosta lääkärin huoneeseen, röntgeniin ja takaisin lääkärin luo. Suurkiitos näille ihanille, kyydittäjälle ja tuutorille, jotka auttoivat paljon!

Nyt tuosta on vähän reilu kolme viikkoa. Jalka kestää jo kävellä, mutta tanssia en sillä varmaan vielä hetkeen voi. Mä en ollut kaivannut soolotansseja mitenkään erityisesti ennen tuota pääsykoetuntia. Nyt syyhy päästä tanssilattialle treenaamaan jazzpiruetteja ja jalanheittoja kuntoon on kovempi kuin moneen vuoteen.

Pääsykoepäivänä eniten harmitti juuri hyvin alkaneen intensiivisen boogie woogie -harjoituskauden keskeytyminen. Myöhemmin huomasin kipeän nilkan haittaavan elämääni ja jumittavan minut jopa kotiin päiväkausiksi, kun liikkuminen oli niin vaikeaa, kepeilläliikkuminen raskasta.

Tänään katselin jalkojani, ja ne ei olleetkaan enää rumat ja kärsineen näköiset tanssijan jalat. Mitä nyt vasen nilkka vielä vähän turvottaa. Harmittaa pitää tanssitaukoa juuri silloin kun olisi aikaa ja innostusta treenata. Olisi ihana päästä tanssimaan, ihan vaan koska se on kivaa. On mulla edelleen tallessa myös se hieman liian suuri tahtoni kehittyä koko ajan nopeasti. Toisaalta ehkä tauko palauttaa innostusta, jonka vanhempia blogitekstejäni selaillessani huomaan olleen hieman kateissa. Välillä on myös hyvä palauttaa mieleen, että usein asiat tarvitsevat taukoa pudotakseen kroppaan. Jotain, mikä on tullut todettua moneen kertaan, muttei kuitenkaan ikinä tule mieleen silloin kun into on täysin hukassa ja tekisi mieli pitää taukoa, muttei voi, koska silloin ei kehity.

Nyt odottelen täällä siis sitä, kun voin taas varovaisesti ottaa muutaman tanssiaskeleen, ensimmäistä kertaa kun tanssiminen ei satu, ja samalla kuntouttelen nilkkaa pikkuhiljaa. Saas nähdä kuinka hyvä olen kun nilkka on taas täysin toimintakykyinen. :-D

Kadonnut tanssiflow

Flow vaatii tekniikkaa, mutta katoaa kun keskittyy siihen liikaa eikä osaa päästää irti. Soololajeissa on aina ollut helpompi irrotella, kuin paritanssilajeissa. Helpompi pitää itse hauskaa, kun ei kokoajan pelkää sotkevansa toisen tanssia.

Mietin, että pitäisi ehkä kadota taas hetkeksi soolotanssimaailmaan. Tai ei ehkä kadota, mutta löytää joku laji soolotanssipuolelta jota jaksaisi taas treenata säännöllisesti. Laji jota tanssiessa saavuttaa flown. Nykytanssi olisi ihanaa, en vaan oikein tiedä minkä tasoisille tunneille mun pitäisi mennä. Helpompi ratkaisu olisi löytää kokonaan uusi laji, jolloin voisin aloittaa suosiolla alkeista.

Viime aikoina tanssilajeista on jaksanut oikeasti kiinnostaa vain boogie woogie. Jopa locking on kadonnut jonnekin. Ja steppihaaveet. Tavoitteet menee hauskanpidon edelle, ja bw:ssä mulla on tavoitteita. Ja jotenkin, koska on laji jossa haluan kehittyä paljon ja nopeasti, ajattelen kaiken muun tanssimisen jollain tavalla bw:tä tukevana. Jollen löydä tanssitunnista tai treenistä jotakin, jonka pystyn jollakin tavalla itselleni perustelemaan boogieta tukevaksi, en jaksa kunnolla innostua. Oli mulla joskus kai lockingissakin tavoitteita, en vaan enää muista mitä ne oli.

Olen ilmoittautunut balettitunnille, ja odotan ekaa tuntia, jolle pääsen, aika innoissani. Vähän peloissani myös, koska vaikka oon menossa alkeisiin, niin kesken kauden aloittaminen voi olla silti haastavaa. Mutta tuon balettitunnin mä nimenomaan nappasin kalenteriini muuta tanssitekniikkaa (tai no, ketä mä yritän huijata, boogieta) tukevana.

Pitäisi siis löytää soololaji, jossa olisi tavoitteita. Soololajien ongelma vaan on, etten usko enää kehittyväni niissä tarpeeksi hyväksi, että olisin tyytyväinen. Kaikki tavoitteet lässähtää jo siinä. Mutta ehkä flown saavuttaminenkin voisi olla tavoite?

Palautin mun tanssipäiväkirjan parin vuoden takaa, ja yritän siihen raapustella fiiliksiä aina tuntien ja treenien jälkeen. Etsin flowta myös vanhoista blogipostauksistani, ja yhdessä niistä olin vähän samanlaisessa tilanteessa ja mietin kahden vaihtoehdon väliltä:

1 Pitää taukoa tanssimisesta.

2 Jatkaa treenaamista.

Nyt tiedän, että toinen on mulle ainoa mahdollinen vaihtoehto. Mun tavoitteena on tulla hyväksi tanssijaksi, eikä sellaiseksi tule, jollei treenaa silloinkin kun se ei tunnu mukavalta. Ja se ei todella aina tunnu. Mutta sitten pitää vaan löytää jokin näkökulma tai juttu, joka palauttaa tanssimiseen edes osan kadonneesta ilosta. Onnistuin mä siinä aiemminkin, niin miksen nytkin.

Taidankin alkaa harrastaa paritanssia flown kanssa. Tai jollei se onnistu, miksen voisi tanssia lattian kanssa, ehkä se houkuttelee flown takaisin. Lattia on kuitenkin se tyyppi, josta löytyy apu tanssimiseen, aina. Jopa silloin kun tavoitteena on olla ilmassa koko tanssi, niin kuin yksi mun boogieidoleista näyttää tekevän. (:

Tanssia taas

Oon nyt onnistunut käymään pari kertaa lockingissa. Jes! Se on edelleen hirmuisen kivaa. mun tanssi. Nykytanssi sen yhden kerran jälkeen jäi. Vaikka sekin on mun tanssi. Jos löytäisin jostain itselleni kivan nykytunnin, jolla onnistuisin käymäänkin, olisin onnellinen. Kohtuuhintaisen tietysti myös mielellään.

Huomenna aloitetaan yhden kaverin kanssa taas tanssipelleily. Tarkoituksena on tehdä nykytanssisoolo, mutta varmaan aloitetaan lockingista, koska on ideana että yritän opettaa sille perusteita sen verran että se voisi tulla pelastamaan mut, joka olen hyvin yksinäinen lockingin kesitasoryhmässä, kun siellä käy mun lisäkseni vain pienempiä ihmisiä (lapsia) (: Ideana ois myös huomenna räpsäistä pari kuvaa. Tutkaillen vain vähän sitä mikä toimii ja mikä ei, kun en oo pitkään aikaan oikein ollut kameran takana taas, mutta toivottavasti tulis ees jokunen ihan kiva kuva.

Perjantaina käytiin katsastamassa Teeriharjun lava Somerolla. Tilaa oli kivasti ja lattia oli hyvä. Kaunishan se paikka ei missään nimessä ollut, mutta tanssimaanhan sinne mennäänkin, ei katselemaan seiniä. Meitä oli autollinen, eli viisi, joista kaksi viejiä ja kolme seuraajia. Oli hurjan hyvä tanssi-ilta. Musiikki oli jees. Syke soitti toivomusrumban vaikka toive tuli vähän puskista, mistä kovin suuret respectit Sykkeen pojille! Paikalla oli myös pari pk-seudulta ainakin osalle meistä tuttua tansseissakävijää. Ja mä bongasin sieltä sellaisen sedän joka vei hirveän kivasti ja oli varmaan viisitoistakertaa parempi tanssija kuin minä. Sen jalkatyöskentely oli kovin arkkutangomaista (mun mielestä ainaski, kun en mikään asiantuntija ole), mutta sanoi vihaavansa sitä lajia tanssiasennon vuoksi.  Vain yksi tanssi sinä iltana oli vähän möö, kaikki muut oli hirmuisen kivoja. Tällaisia iltoja lisää! Ja pitää varmaan oikeesti alkaa käymään lavoilla nyt enemmän!

Lauantaina oli sitten HOTin bileet. Minä emäntänä. Ja kivaa oli. Tosi kivaa oikeestaan, vaikken odottanut siltä illalta (ainakaan tanssillisesti) juuri mitään. Tai ehkä juuri siksi oli niin kivaa. Tanssin yllättävän paljon. Ja yllättävän hyviä tansseja. Ihanat tangot, kivan kizomban, mukavia fokseja, hauskat  ja tosikivat buggit ja huikeat humpat, illan ainutta rumbaparia toki unohtamatta, mitkä nekin oli tosikiva tanssia. Löysin itselleni myös uuden lisäyksen lemppariviejiini, nyt näitä jo alkaa muutamia olemaan. Jee!

Mitä mun emännyyteen tulee, niin tuntui että suureksi osaksi vain istuin keittiössä ja kun tuli jotain mitä pitäisi tehdä, hymyilin jollekulle nätisti ja sen jälkeen sain taas istua rauhassa ja jutella mukavia. Ihmiset on ihania! Ihan järjettömän suuri kiitos kaikille jotka oli järjestämässä bileitä tai teki ainakin jotakin niiden eteen! Ja en tiennytkään, että olen niin hyvä delegoimaan! :DD

Nykynykynyky

Olin tänään pitkästä aikaa oikealla tanssitunnilla, siis nykytunnilla, ja se oli ihanaa. Se fiilis, mikä tuli kun tehtiin ryhmissä ja istuin salin reunalla ja katselin kun muut teki ja oma kroppa oli lämmin ja oli sellainen olo että on tehnyt jotain, väkisinkin nousi hymy huulille.

Olin koko tunnin ihan fiiliksissä vaikka pitkä tauko soololajeista ei oo tosiaan tehnyt mulle hyvää. Mun sarjojen nappaamistaito on huonontunut entisestään, koska vaikka oon tanssinut, niin en tietenkään ole tehnyt sarjoja/mitään sovittua liikemateriaalia kuin korkeintaan muutaman liikkeen verran ja siinäkin perässä pysyminen on yleensä ollut miehen vastuulla.

Nyt on sitten tullut leikittyä liskoa, tiikeriä ja pallosalamaa tälle illalle. Sillä ei oo mitään väliä että huomenna on polvet mustelmilla ja jalkapyödät on täynnä palojälkiä, kun niitä on tullut liu'utettua siinä muovimatolla. Se vaan vähän kuuluu tähän lajiin. Jaloista voisi toki tehdä ihmisenjalan näköiset vaikka leikkaamalla ja lakkaamalla varmaankynnet ennen seuraavaa tuntia. Mutta mulla on ollut niin ikävä tätä!

Ja miten mulla oli ikävä myös nykytanssimusaa! En ollut tajunnutkaan. Mut tää niin puhuttelee mua enemmän kuin joku zouk- tai salsa-jumputus. :D

Asa – Forgotten

Life is happening when you dance (and while you dream)

Ja sitten taas tähän väliin sitä tanssivuodatusta.

Ensin pitää tosin hehkuttaa: Olin viime viikonloppuna rockabilly-extrassa, joka kesti 3 tuntia, ja oli niiiin hauskaa. Tosin vähän rankkaa myös. Mut jotenkin ihan mun tanssi. Tai no ehkä lindy hop on silti enemmän mun juttuni, mutta tuokin oli hurjan vauhdikasta ja iloista.

Mutta sitten sitä vuodatusta. Muun muassa siitä, kuinka oon päästänyt kuntoni rapistumaan. Oon käynyt nyt taas parilla Lyrical jazz -tunnilla ja huomannut kuinka rankkaa on tehdä ne pienen pienet lihasharjoitukset ja venytykset siinä alussa, kun ei oo treenannut tai kunnolla venytellyt pitkään aikaan. Nyt on ehkä pakko ottaa itseä niskasta kiinni tämänkin asian suhteen!

Lavatanssien alkeiskurssista sen verran että vieminen on edelleen vaikeaa. Ja on vähän nihkeää, kun mä joka tunti jossain vaiheessa kyllästyn taistelemaan seuraajista (joita on poikkeuksetta vähemmän kuin viejiä) ja siirryn itse seuraamaan. Ei sillä, kivahan se on kerrankin tutustua tasapuolisesti kerrankin jonkin kurssin viejiin ja seuraajiin. Sitä vaan varmaan oppisi paremmin viemään, jos pysyisi siinä roolissa koko tunnin.

Valssi on ehkä helpoin laji viedä. Foksissa en pärjää yhtään, jotenkin se menee tosi helposti kompuroinniksi. Fuskusta en taida edes sanoa mitään, koska en taida muistaa yhdenkään kuvion vientiä. :D

Odotan ihan hulluna sitä että HOTin edistyneissä on lindyä! Muuta sanottavaa mulla ei sitten oikeestaan taidakaan olla niistä kursseista, joilla oon seuraajana.

Kuvituksena tällaisia perus näin-me-lämmitellään-ennen-esitystä-kuvia Vaasan Know How -messuilta, 2009. Kanssani sammakkona Niniane.

Mun tekisi mieli taas testailla kontakti-improa. Kunpa olisi joskus rohkeutta ja aikaa mennä johonkin. Ja nykytanssiakin mulla on vähän ikävä. Sääli että nyt on ihan hurjasti muita projekteja ja muuta tekemistä kuin tanssi, niin ei ihan kaikkea ehdi.

Tanssitauko on ollut liian pitkä, kun balettipuku + pari paitaa päällä menee just ennen tunnin alkua käymään "ihan nopeesti vaan" vessassa.

Olin vähän fail, ja kävin niistä mun viidestä tanssitunnista vain kahdella. Lopuille en joko jaksanut tai uskaltanut mennä. Sillon perjantaina, kun olisi ollut kaksi niistä tunneista, päätin käyttää aikani mieluummin kahvilassa istuksien, hyvässä seurassa totta kai. Mmiten tää kuullostaa niin tutulta? Ihan kuin olisin joskus aiemminikin jättänyt tanssitunnin väliin koska kahvila ja hyvä seura. :D Mentiin sitten kuitenkin kivasti vielä Hämikselle vähän tanssahtelee, ettei siitä ihan tanssiton päivä tullut.

Suurin tanssijuttu ehkä tällä hetkellä on se, että oon alkanut työstämään sooloa yhden kaverin kanssa. Mä teen koreografian ja se tanssii, vaikka loppujen lopuksi teen sitä sooloa ehkä itselleni. Hämmentävää on ettei siitä edes välttämättä tule ihan huono. Tai ei ainakaan niin huono, kuin Kälviä-sooloni oli. Mutta siitä nyt onkin jo aikaa. Lajina on nykytanssi, ja liikkeet on semihelppoja, mut kivannäköisiä ja kivalta niitä tuntuu tehdäkin. Tuosta varmaan sitten poimin palasen sinne pääsykokeeseenkin soolokseni.

Koska nyt alkaa jo olla ihana kesä, kaikkialla on vihreää ja eilen ja tänään oli ihan älyttömän nätti sää, käveleskelin eilen (niin ikään hyvässä seurassa) keskustan hoodeilla. Mulla oli kamera mukana, joten muutama fiiliskuvakin kävelystä on. Lähdettin Steissiltä, kierrettiin Katajanokka suunnilleen rantoja pitkin ja vähän Kruununhakaa, ennen kuin päädyttiin Senaatintorin laidalle kahvilaan istuskelemaan. Suomen jääkiekkotappio ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun oli niin kaunista ja ihanaa ja hyvä fiilis - ja tietenkin, kun ei katsonut peliä :D.

Tanssijuttuja

Olin eilen katsomassa Keittiönpöydällä ensi-iltaa Kaapelitehtaalla ja suosittelen! Tykkäsin! En mä mitään huonoa odottanutkaan, mutta teos onnistui silti yllättämään mut positiivisesti. Neljä esitystä jäljellä. Jos vaan repeette kattomaan, niin menkää! Kyseessä on siis nykytanssiteos.

Ainiin ja olin maanantaina pitkästä aikaa nykäritunnilla. Se oli ehkä ihanin tanssitunti pitkään aikaan. En ees osannut ikävöidä nykäriä juurikaan koko kahdeksaan kuukauteen kun en käynyt nykytanssitunneilla vaan pelkästään noilla joillakin muilla. Mä en muistanut että tykkään siitä noin paljon. Tai ehkä en tiennyt sitä. En ollut tajunnut. Kälviällä kuitenkin jotenki totuin nykäriin, kun sitä oli melkein koko ajan. Sitä oli niin paljon, että kun palas Helsinkiin ja tanssiminen yhtäkkiä loppui, se oli vaan ihan kiva tauko, ja sitten kun jatkoi tanssimista, meni vaan muille tunneille, eikä ees enää melkein muistanut koko nykytanssia...

Ja syksyllä mä olin kai muutenkin vähän innoissani tosta lockingista, jonka aloitin uutena lajina, et ei siinä sit hirveesti tullu mietittyä muita. Nyt kaipaan kontakti-improa ja kunnon jazzia, ja steppi mun olis tehnyt mieli aloittaa nyt keväällä. Mut ehkä mä alotan sen sitten syksyllä. Enköhän mä sillonki löydä jostain jonku kivan alkeisryhmän. Kun pitää mun kuitenki alkeista alottaa, vaik oonki muutaman tunnin steppiä tehnyt. Kiitettävästi päässy unohtumaan esimerkiksi askeleiden nimet ja sillee. Ja tosiaan kun ei sitä steppiä tainnu kertyä kuin se muutama tunti.

Tän kevään uusi laji on house. Oon tunneilla aika pihalla, mut se ehkä tekee välillä ihan hyvää :D