Minä tarvitsen sinua / jalkojesi tahdissa / pysyn taas hetken / paremmin kasassa

Eilen oli Tanssikerhon alkeisexcu Satulinnaan. Oli hyvät tanssit! Noi reissut on kyllä aina niin kivoja.

Mutta ihan eniten mä haluan kirjoittaa siitä, miltä tuntuu kun tanssissa kaikki toimii. Tanssin torstaina hidasta foksia viejän kanssa, jonka kanssa on ollut jo pitkään kiva tanssia. Torstaina se kuitenkin oli ihan huikeaa! Tanssi oli kevyen tuntuista ja supermukavaa, vaihtelevaa, välillä vauhdikasta ja välillä rauhallista. Siinä ei ollut mitään liikaa, ei hälyvientejä, ei juurikaan stipluja, se vaan toimi ja tuntui upealta. Joidenkin viejien kanssa tanssi on tuntunut joskus noin kevyeltä ja mukavalta, joidenkin kanssa se tuntuu useimmiten, mutta yleensä sinne väliin tulee aina jotakin mikä vähän häiritsee tuon mielettömän fiiliksen syntymistä, koska tanssi ei toimikaan koko ajan. Torstaina pääsin tuohon, koska korjasin lantioni asentoa. Väitän kyllä että myös viejä oli saanut tanssinsa aivan uudelle tasolle ja vei aivan uskomattoman hyvin. Tai ehkä se on tanssinut aina noin hyvin, ja mä en vaan oo osannut seurata. Nyt osasin.

Eilen lavallakin oli huikeita viejiä, mutta kyllä ne torstaiset tanssit jäi silti kärkeen. Pääsin tanssimaan paljon! Melkeinpä niin paljon, että hyvä kun ehdin ollenkaan alkeiskurssilaisteni kanssa jutella. Tanssi tuntui sujuvan. Tanssin monen sellaisen kanssa, jonka kanssa en oo ennen tanssinut, mutta erityisesti jäi mieleen tanssi tyypin kanssa jonka tiesin ennestään naamalta ja oletin olevan hyvä tanssija, mutta jonka kanssa en oo koskaan tanssinut. Meidän tangot ei olleet ihan huikeat, mutta oli ne ihan mukavat. Huomasin, että oon opetellut tanssimaan tietyntyyppiseen vientiin ja heti kun joku vie erilailla, en osaakaan seurata viennistä läheskään kaikkea.

Tänään Salakapakka. Lisää tanssia. Nyt on hyvä tanssifiilis! (:

Tanssituskia

Ihan hirveä ikävä tanssimaan. No, jos totta puhutaan, vähän oon jo pystynyt tanssimaan. Liian vähän.

Tavallaan on ihan kiva myös räpsiä kuvia kun muut tanssii. Sitä on nyt tullut tehtyä huomattavasti enemmän kuin silloin, kun on itse pystynyt tanssimaan.

Kuvat Hämäläis-Osakunnan tanssikerhon lavatanssipihatansseista (:

Opin, että fuskussa voi halutessaan tehdä kaikki käännökset oikean jalan päällä, kätevää.

Tein äsken lämppäsarjaa yhdelle boogie-tunnille. Tungin sekaan tietenkin myös nilkkalämpän, vaikken sitä itse pysty kunnolla vielä tekemäänkään. Mutta on kai se minunkin hyvä tota nilkkaa vähän käyttää, niin ehkä se vahvistuu.

Uimassa on pari kertaa tullut käytyä. Joka kerta ärsyttää vaan enemmän ja enemmän ne tuhatta ja sataa ohikiitävät ja käsiin potkivat ohittelijat. Mutta kyllä se uiminen tekis hyvää. Enempikin. Pitää varmaan alkaa käydä heti aamusta, ehkei Stadikalla oo aamuisin niin paljon porukkaa.

Bussiin voin semisti jo juosta. Hyppimistä en oo kokeillut.

Tämmönen pikapostaus. Nyt lähden viettämään sateista syntymäpäivää, mo!

Yleistä pöllöilyä tanssista

Tanssiväsymysessä tanssi-ilon palauttaa...

Perjantaina oli Masin järkkäämät boogie-bileet. Olipa muuten kivaa. Kun osa ajasta menee hauskojen juttujen parissa, ja välillä pääsee tanssimaan loistavien viejien kanssa, mitä muuta voisi toivoa. Paikalla ei siis ollut kuin loistavia viejiä - aika luksusbileet!

Maanantai-ilta meni Ugglassa tanssien zoukia ja kizombaa. Tosin mun zouk taitaa olla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän epäzoukia, minkä takia oon tosi epävarma kun päädyn tanssimaan sellaisten viejien kanssa, jotka on oikeasti tanssineet zoukia. Kivaa se silti oli! Olisi kyllä ihan hauska osata sitäkin lajia ihan oikesti. Kaikkeen ei vaan riitä aika.

...hyvät bileet. (Kirjoitin tuon alun ja aloin sen jälkeen kirjoitella asioita, joista on viime aikoina tllut hyvä tanssifiilis. Kahden kappaleen jälkeen tuo on ainoa mahdollinen jatko alussa aloittamalleni lauseelle.)

Myös osaamisen ja oivallusten eteenpäin jakaminen on mukavaa, ja pitää tanssifiiliksiä korkeammalla. Tosin opettaminenkin tuntuu raskaalta, kun sitä tekee kaksi iltaa putkeen.

Tässä kohtaa hatunnosto tanssinopettajille, jotka jaksavat opettaa illasta toiseen!

Tuntuu jotenkin turhauttavalta, kun ekan tunnin jälkeen väsyy, eikä sen jälkeen jaksa enää keskittyä niin paljon, että saisi itsestään irti kaikkea sitä minkä voisi saada, vaikka haluaisi antaa oppilaille mahdollisimman paljon.

Mun alkeiskurssilaiset on ihania! Ja oli ihana päästä alkeisjatkoon opettamaan boogieta, kun sitä ei alkeiskurssilla ole. Jatko ja edistyneiden kurssikerrat on aina vähän jännittäviä, kun siellä on myös jo pitkään tanssineita ja haluaisi, että kaikki saisi tunneista jotakin irti. Toisaalta on ihanan opettavaista päästä opettamaan eri tasoja ja eri parienkin kanssa. Ja tällä viikolla on jatkokurssilla boogie - jee!

Viikonloppuna on taas kisat. Oma tanssi tuntuu taas niin vajavaiselta, että tuntuu melkein turhalta mennä nolaamaan sinne itseään. Ehkä se on hyvää harjoitusta.

Tanssiminen on ihanaa

...ja toisaalta ihan kamalaa!

Mä en olekaan rääkännyt aivojani ja kroppaani fuskussa ennen tätä päivää. Fusku on ollut mulle jotenkin sellainen hauska fiilistelytanssi, jolla palautan luottamuksen omaan tanssiini silloin kun se on hukassa. Tänään opin, että jopa fuskuitseluottamus voi kadota. Se ei tarkoita, etteikö fusku olisi musta edelleen kivaa. Tai en nyt pidä fuskua periaatteessa sen vaikeampana tanssina kuin aiemminkaan. Ymmärrän vaan, että siinä tanssissa on syvyyttä, joka ei edes välttämättä tule siitä että lisää siihen jotain muualta opittua. Fusku itsessään on tarpeeksi mielenkiintoinen.

Kun menen tanssitunnille, en odota että mulla on kivaa. (No riippuu vähän tunnista, mutta yleensä en.) Odotan, että saan palautetta tai jotain uutta omaan tanssiini, että opin jotakin lisää. Aina se ei ole helppoa, ja koska olen oppinut näyttämään sen, en osaa olla näyttämättä. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi ihan suunnattomasti sitä, että joku kertoo mulle mitä mun on parannettava, mitä mun on tehtävä, jotta tulisin paremmaksi. En mä kaipaa kannustusta, kaipaan neuvoja. Tosin joskus on myös kiva kuulla olevansa hyvä.

En ehkä vaikuta siltä, mutta mua on aina ärsyttänyt suunnattomasti "pidetään vaan kivaa" -tanssitunnit. Mä oon aina (no ainakin melkein aina) käynyt tanssitunneilla oppiakseni. Käyn tanssitunneilla, koska haluaisin olla hyvä, haluan tulla hyväksi. Joskus aikanaan ajattelin, että opettaja käy tunneilla korjaamassa niitä jotka ovat huonoja ja toivoin, ettei opettaja tulisi korjaamaan mua. Nykyään koen, että opettajat korjaavat sellaisia oppilaita eniten, joissa näkevät potentiaalia, joten useimmiten olen hyvilläni siitä kun tanssiani tullaan korjaamaan.

Eilen hyppäsin taas HOTin jatkotasolle viejäksi. Kun lajina oli cha cha ja seuraajaopettaja hyvä, koin että olisin yhtä hyvin voinut seurata ja oppia silti lisää, mutta kun seuraajia oli enemmän, päädyin viejäksi. Oli ihan mukavaa, mutta jotenkin todella vaikeaa. Toisaalta se on ihanan avaavaa, kun tajuaa miksi seuraajana pitäisi / ei saisi tehdä jotain, kun tajuaa kuinka paljon kaikki vaikuttaa viejään ja vientiin.

Tavoitteena olisi ihan oikeasti oppia viemään, koska olisi kiva osata ja uskaltaa bileissä viedä tuttuja seuraajiakin, mutta on myös makeeta huomata kuinka paljon mun tanssiin seuraajana vaikuttaa, kun opin viemään jotakin lajia vähän paremmin.

Viikonlopun ajan ois vaihteeksi tarkoitus pysyä siinä mitä osaan ja pitää kivaa! ((:

Vale-Bollywood-tanssijat opettivat fukseja Hämiksellä

Oltiin Emilian kanssa pitämässä Hämäläis-Osakunnan fuksiaisissa HOTin, eli Hämäläis-Osakunnan tanssikerhon, tanssirastia. 

Rastinpitäjät

Fuksiaisten teema oli Bollywood, joten tietenkin tanssirasilla pääsi tutustumaan Bollywood-tanssiin, josta mulla ja Emilialla on nyt koossa erittäin lyhyt oppimäärä. Katsottiin nimittäin yksi Youtube-tutoriaali, ja harjoiteltiin noin kymmenen minuuttia, ennen kuin koettiin olevamme päteviä opettamaan sitä muille. :D No onneksi sen ei ollut tarkoituskaan olla niin vakavaa.

Tässä opetus menossa yhdelle fuksiryhmistä.

Ja koska kyse oli opiskelijabileistä, niin täytyihän sitä olutta juoda. Pullot tosin vaihtuivat, koska kuvassa Emilian kädessä oleva kirsikkaolut maistui jopa vähän oluelle ja mun kädessä oleva ei oikeastaan.

Ja tietenkin me esitettiin meidän huikean hieno neljän (tai lopulta jopa kuuden) kasin sarja bileisiin vasta fuksiaisten jälkeen saapuneille ystävillemme.

Oli hauskaa! Kiitti Emilialle, ihanille fukseille, ja kaikille jotka oli fuksiaisia ja bileitä järjestämässä. ((:

"Energia pyllyssä on kokoajan taaksepäin" ja viejärankkaus nro. 2 ihan vaan koska kello on liikaa

Kesäkuun alkupuolella oli AfroLatin Flow tanssifestarit, joille tietenkin piti osallistua. Kuinkas muutenkaan. Afro house -tunnilla löysin pitkästä aikaa sarjan tekemisen ilon. Menin tunnille, koska edellisen illan bileissä fiilistelin kuduroa. Mulla tosin meni selkä jumiin, että se siitä sitten. Mutta pitäisi varmaan raahautua tässä joskus taas jollekin tunnille missä pääsee tekemään sarjaa. Ehkä locking. Kävin myös parilla kizomba-tunnilla, parissa bolerossa ja aika pitkälti vahingossa päädyin myös yhdelle semba-tunnille. Viimeksi mainittu ei kyllä ehkä ole ihan mun lajini, vaikka voisi toki ihan vähän auttaa jos aloittaisi alkeistunnista. Ainiin ja yksi tuttu viejä pakotti mun (viimeinkin) myös zoukin alkeisiin. Ei se nyt kai edelleenkään ole ihan mun laji, mutta opettajat oli huiikeat. Tosin samaa voisi kai sanoa about kaikista AfroLatin Flown opettajista. Ihania, hauskoja tyyppejä, ja hyviä siinä mitä ne tekee!

Mitä tohon otsikon toiseen osuuteen tulee, niin mun mielipiteeni joistakin viejistä on jossain määrin muuttuneet ekan viejärankkaukseni jälkeen.

1 Mä oon löytänyt suomalaisen tangon fiiliksen ja vaikkakin on edelleen ne samat kaksi viejää, joiden kanssa sitä tykkään tanssia, toinen niistä ponnahti iiihan huimasti ylöspäin tämän kesän ensimmäisen HOTin Oitti-viikonlopun aikana!

Tämä samainen kaveri ponnahti myös hitaan valssin lemppariviejäkseni pelastaessaan mun vähän nihkeän tanssi-iltani Riutalla iihanilla tansseilla, joiden en ehkä olisi toivonut loppuvan ihan niin pian.

Ja voiei, mä en osaa Boogie Woogiesta edes perusaskelta, mutta oon jo pari kertaa hakenut tätä viejää vahingossa Boogieen, ja vaikkakin mulla on ollut tosi kivaa, niin pelkään aina että aiheutan jotai traumoja huikeen hyvälle viejälle, kun ehkä just ja just kykenen pysymään perässä - tai sit en. :D

2 Kakkosviejänä mulla on tyyppi, jonka kanssa erityisesti bugg on aina hullun hauskaa. Myös hidas valssi ja hidas foksi on mukavaa tämän viejän kanssa. Mutta se bugg! ((:

3 Tiukasti kakkosen perässä tulee tyyppi, jonka kanssa tanssin melkein mitä vain. Hidas foksi, bolero, kizomba ja bachata on parhaita, mutta muutkin lajit menee. Paitsi salsa, salsa ei mene :D

4 -> Sitten on paljon ihania viejiä, jotka ei ikävä kyllä mahdu kolmen lempparin joukkoon, koska kolmen lempparin joukkoon mahtuu vain kolme viejää. Ja jännästi nämä muuttuu koko ajan, riippuen siitä kenen kanssa on tullut viime aikoina tanssittua huikeita tansseja.

Mä en ole oikeasti näin analyyttinen suhteessani viejiin. Enkä oikeasti arvostele kaikkia viejiä. Mua uskaltaa hakea. Todennäköisesti mun mielestä on ihan järjettömän hauska tanssia sun kanssa, jos vaan olet mukava tyyppi! Toivottavasti sullakin on mun kanssa, vaikken olekaan ehkä seuraajien parhaimmistoa. Toivottavasti oon edes mukava tyyppi. Ketään en oo vielä purrut. Carlos voi todistaa :D

Tanssitaan kun tavataan!

Plaa..

Joo, kyllähän siitä saksan tentistä läpi pääsi, vaikkei lukenut yhtään. Eipä kovin kehuttavasti ylittänyt pistemääräni läpipääsyrajaa, mutta ylittipä kuitenkin.

Parina aamuna tällä viikolla heräsin siihen, kun aurinko nousi ikkunani takana. Aika huikeaa. Itään päin olevaa ikkunaa jään tästä kämpästä varmaan kaipaamaan melkein eniten. Muistoja myös vähän. Täällä kun on tullut itkettyä ja naurettua, panikoitua ja fiilisteltyä, yksin ja yhdessä.

Ja eilen oli HOTin elokuvateemaiset lavatanssibileet. Hyviä tansseja.

Viejärankkaus ;)

Hassua, me joskus keskusteltiin pienellä porukalla Tuesday Night Hopissa seuraajista ja viejistä yleisesti, ja kun aloin listaamaan kivoja viejiä tiettyihin lajeihin, mulle naurettiin että onko mulla joku lista jokaiselle tanssilajille (ja mielentilalle) parhaista viejistä. Ei, en pidä listaa, mutta tajusin tänään listanneeni niitä taas kun juteltiin kaverin kanssa bussimatkalla keskustasta Viikkiin tanssimisesta.

• On ehkä kolme viejää, joiden kanssa suostun tanssimaan salsaa. En vaan osaa sitä lajia ja useimmiten tuntuu lähes mahdottomalta pysyä perässä, mutta näiden kolmen viejän kanssa se voi jopa välillä olla ihan mukavaa. Okei olkoonkin, että yksi näistä kolmesta on viejä, jonka kanssa suostuisin tanssimaan mitä vaan.

• Sitten on ehkä kolme viejää, joiden kanssa tanssin mitä vain muuta paitsi salsaa. Onneksi ne tuskin kovin paljon salsaa vievätkään.

• Tarkalleen kaksi viejää joiden kanssa olen ikinä koskaan oikeasti nauttinut tangosta. Ja lisäksi yksi, jonka kanssa tango on ihan jees. Noista kahdestakin nautinnollisesta tangokokemuksesta oli toinen ennen kuin ikinä olin ottanut askeltakaan paritanssikurssin suuntaan.

• Yllätyksellisesti yllätysmukavia bachata-viejiä on jonkin verran.

• Bolerosta tykkään huisin paljon erityisesti kolmen viejän kanssa.

• Hoppia kun mä itse en juuri osaa, mutta tykkäisin tosi paljon tanssia, niin haluaisin mutten kehtaa hirmu hyviä viejiä hakea. Yksi tuttu huikea viejä on, jonka kanssa on aina ihana tanssia. Ja sitten on yksi sellainen tuttu viejä, joka tanssi jotain lindyhopahtavaa, ja se kuuluu muutenkin mun lemppariviejiini.

• Buggiin mulla on yksi ainoa ehdoton lemppariviejä.

• Hitaaseen valssiin mulla on lemppariviejä myös, mutta se on monen muunkin kanssa kivaa. Ja hidasta valssia tykkään viedä itsekin.

• Hidas foksi on ihan parhautta erityisesti kahden viejän kanssa, tosin tähän lisään yhden ihmisen, jonka kanssa tanssahdeltiin hidasta foksia hyvin ahtaassa, kizomba-otteessa, viimeisimmissä HOTin bileissä.

• Hyviä humppakokemuksia on lähinnä yhden viejän kanssa, ja ainoat sellaisetkin viimeisimmistä HOTin bileistä.

• Ja kizombaa kun mä en ihan kaikkien kanssa tanssi, niin oon nauttinut siitä lajista kahden viejän kanssa, joista toinen taas se jonka kanssa tanssin mitä vain ja toinen sen sijaan sellainen, jonka kanssa tanssimisesta en juuri yleensä kovin paljon nauti, mutta kizomba tekee poikkeuksen. Tämä tyyppi tosin myös yksi niistä, joiden kanssa suostun tanssimaan salsaa.

• Jotakin zoukahtavaa tanssin mielelläni erityisesti yhden viejän kanssa, mutta toinen tulee aika lähellä perässä.

Tanssia taas

Oon nyt onnistunut käymään pari kertaa lockingissa. Jes! Se on edelleen hirmuisen kivaa. mun tanssi. Nykytanssi sen yhden kerran jälkeen jäi. Vaikka sekin on mun tanssi. Jos löytäisin jostain itselleni kivan nykytunnin, jolla onnistuisin käymäänkin, olisin onnellinen. Kohtuuhintaisen tietysti myös mielellään.

Huomenna aloitetaan yhden kaverin kanssa taas tanssipelleily. Tarkoituksena on tehdä nykytanssisoolo, mutta varmaan aloitetaan lockingista, koska on ideana että yritän opettaa sille perusteita sen verran että se voisi tulla pelastamaan mut, joka olen hyvin yksinäinen lockingin kesitasoryhmässä, kun siellä käy mun lisäkseni vain pienempiä ihmisiä (lapsia) (: Ideana ois myös huomenna räpsäistä pari kuvaa. Tutkaillen vain vähän sitä mikä toimii ja mikä ei, kun en oo pitkään aikaan oikein ollut kameran takana taas, mutta toivottavasti tulis ees jokunen ihan kiva kuva.

Perjantaina käytiin katsastamassa Teeriharjun lava Somerolla. Tilaa oli kivasti ja lattia oli hyvä. Kaunishan se paikka ei missään nimessä ollut, mutta tanssimaanhan sinne mennäänkin, ei katselemaan seiniä. Meitä oli autollinen, eli viisi, joista kaksi viejiä ja kolme seuraajia. Oli hurjan hyvä tanssi-ilta. Musiikki oli jees. Syke soitti toivomusrumban vaikka toive tuli vähän puskista, mistä kovin suuret respectit Sykkeen pojille! Paikalla oli myös pari pk-seudulta ainakin osalle meistä tuttua tansseissakävijää. Ja mä bongasin sieltä sellaisen sedän joka vei hirveän kivasti ja oli varmaan viisitoistakertaa parempi tanssija kuin minä. Sen jalkatyöskentely oli kovin arkkutangomaista (mun mielestä ainaski, kun en mikään asiantuntija ole), mutta sanoi vihaavansa sitä lajia tanssiasennon vuoksi.  Vain yksi tanssi sinä iltana oli vähän möö, kaikki muut oli hirmuisen kivoja. Tällaisia iltoja lisää! Ja pitää varmaan oikeesti alkaa käymään lavoilla nyt enemmän!

Lauantaina oli sitten HOTin bileet. Minä emäntänä. Ja kivaa oli. Tosi kivaa oikeestaan, vaikken odottanut siltä illalta (ainakaan tanssillisesti) juuri mitään. Tai ehkä juuri siksi oli niin kivaa. Tanssin yllättävän paljon. Ja yllättävän hyviä tansseja. Ihanat tangot, kivan kizomban, mukavia fokseja, hauskat  ja tosikivat buggit ja huikeat humpat, illan ainutta rumbaparia toki unohtamatta, mitkä nekin oli tosikiva tanssia. Löysin itselleni myös uuden lisäyksen lemppariviejiini, nyt näitä jo alkaa muutamia olemaan. Jee!

Mitä mun emännyyteen tulee, niin tuntui että suureksi osaksi vain istuin keittiössä ja kun tuli jotain mitä pitäisi tehdä, hymyilin jollekulle nätisti ja sen jälkeen sain taas istua rauhassa ja jutella mukavia. Ihmiset on ihania! Ihan järjettömän suuri kiitos kaikille jotka oli järjestämässä bileitä tai teki ainakin jotakin niiden eteen! Ja en tiennytkään, että olen niin hyvä delegoimaan! :DD

Perjantaiselostus

No okei, pakko kai se oli sitten lähteä kuitenkin tanssimaan perjantai-iltana, vaikka olin lujasti päättänyt etten uskalla liikkua kotoa sään takia enää mihinkään. Se oli sit fleece päälle, villahousut ja villasukat jalkaan kohti Pohjalaisten tanssikerhon pikkujouluja. Olin perillä sen verran myöhään että ilta jäi vähän lyhyeksi, mutta olipa kyllä kiva ilta.

Tanssin paljon hyviä tansseja, ja ekaa kertaa yhden sellaisen ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut jo pidempään, jee! Ja yksi yllätyshyvä viejä sai multa kyllä enemmän tansseja kuin melkein kukaan (tähän taitaa olla vain yksi poikkeus) koskaan yhden illan aikana. Siis ihminen joka on aloittanut mun kanssa samaan aikaan alkeiskurssilla. Ihan huikeaa!

Kuva HOTin naamiaistansseista, mutta pakkohan tähän oli jokin kuva saada, ettei näyttäisi niin tylsältä :D

Mun iltani alkoi hukean hyvin, koska kattelin listaa, ja totesin että bolero, nyt. Osoittelin sitä sitten siinä, jolloin se viejä jonka kanssa olin katsomassa sitä listaa kysyi että haluanko tanssia sen. Se tosin oli sitten jo biisiparin toinen, eli illan eka jäi yhteen tanssiin. Sitten siirryin toiseen saliin etsien katseellani bachata-taitoisia viejiä. Just kun ehdin ajatella että olen auttamattomasti myöhässä ja kaikki jotka osaa ovat jo tanssimassa, ilmaantuu viejä joka sen lisäksi että osasi bachataa, vei sitä erilailla mihin olen tottunut. Eli jes, oli loistavaa!

Tanssin pätkän valssia ja yhden buggin yhden lemppariviejäni kanssa. Sitten mukavat foksit tosiaan ihmisen kanssa jonka olen tuntenut jo pitkään, mutta ei olla tanssittu. Pääsin tanssimaan myös hauskat lindyt, huikeat bolerot, hämmentävän hyvät tangot, jossakin välissä vähän lisää buggia ja kyllä mä yhden fuskuparinkin tanssin. Toisen bachata-parin tanssin ihmisen kanssa, joka ei ole opetellut mitään lattareita. Ne oli loppua kohden kokoajan paraneva bachatat, ihan mukavat ja ainakin hauskat. Loppuillasta tanssin ihanan hitaiden valssien ja foksien putken ja illan viimeiset valssit minä jopa vein.

Ja vaikka olin siellä vain vähän aikaa ja tanssin suht paljon, niin ehdin silti myös jutella ihmisten kanssa ihan mukavasti.

Kiitos ihanille tanssittajille, ja muulle seuralle!

Inspired by Everyone Around Me

...eli Inspiroivat kanssaeläjät 4 - 9

Kuvituksena pari kuvaa Tallinnan reissulta. Päiväkuva laivan tanssilattialta...

4 Sellainen tyttö yliopiston vessassa, joka pesi hampaita siellä ja sanoi heti kun astuin ovesta sisään, että on menossa hammaslääkäriin ja lisäsi vielä ettei sentään asu yliopistolla. Mun mielestä on kiva kun ihmiset juttelee. Ja mun mielestä on hassua kuinka jotenkin vessassa voi jutella tuntemattomille, toisin kuin esim. bussissa.

5 Eräs rakas ystäväni, joka toi minulle mehua ja suklaata, kun olin kipeänä kotona. Kiitos ihana, pelastit järjettömän päänsärkyisen päivän illan!

6 Ihana, iloinen vanha rouva S-marketin palvelutiskillä. On aina hauskaa, kun ihmiset juttelee. Säästä tai mistä vaan. Ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Ja on kivoja ja kohteliaita ja huomioonottavia.

7 Saksanopettajani. Ihanan positiivinen ja iloisen oloinen persoona. Sitä paitsi ihan äärettömän söpö, kun sipsuttaa luokan edessä niissä korkokengissään (:

8 Laivan tanssilattialla sellainen ihana rouva, joka tuli sanomaan mulle ja Henkalle: "Pakko sanoa. Teidän tanssi on taidetta."

9 Henrik, koska tuo edellinen kohta. Mun mielestä on huikeaa, että joku osaa tanssia mun kanssa niin hyvin, että se näyttää jonkun mielestä niin hyvältä, että sitä tulee kommentoimaan. Sen lisäksi tietenkin että se tanssiminen vaan tuntuu ihanalta! Koska joo, kyllä mä seuraan, mutta en tee mitään ihmeellistä, jolloin viejän täytyy olla huikea. Mitä se toki onkin!

...ja iltakuva ulkokannelta.

Olin kai alunperin määritellyt tämän listan inspiroivat tyypit tuntemattomiksi ihmisiksi. Se nyt ei enää päde, minkä voi ehkä päätellä muun muassa siitä, että käytän yhdestä jopa nimeä. Mutta kai se vähän niin onkin, että kaikkiin ympärilläni kuuluu myös ne jotka tunnen.

Life is happening when you dance (and while you dream)

Ja sitten taas tähän väliin sitä tanssivuodatusta.

Ensin pitää tosin hehkuttaa: Olin viime viikonloppuna rockabilly-extrassa, joka kesti 3 tuntia, ja oli niiiin hauskaa. Tosin vähän rankkaa myös. Mut jotenkin ihan mun tanssi. Tai no ehkä lindy hop on silti enemmän mun juttuni, mutta tuokin oli hurjan vauhdikasta ja iloista.

Mutta sitten sitä vuodatusta. Muun muassa siitä, kuinka oon päästänyt kuntoni rapistumaan. Oon käynyt nyt taas parilla Lyrical jazz -tunnilla ja huomannut kuinka rankkaa on tehdä ne pienen pienet lihasharjoitukset ja venytykset siinä alussa, kun ei oo treenannut tai kunnolla venytellyt pitkään aikaan. Nyt on ehkä pakko ottaa itseä niskasta kiinni tämänkin asian suhteen!

Lavatanssien alkeiskurssista sen verran että vieminen on edelleen vaikeaa. Ja on vähän nihkeää, kun mä joka tunti jossain vaiheessa kyllästyn taistelemaan seuraajista (joita on poikkeuksetta vähemmän kuin viejiä) ja siirryn itse seuraamaan. Ei sillä, kivahan se on kerrankin tutustua tasapuolisesti kerrankin jonkin kurssin viejiin ja seuraajiin. Sitä vaan varmaan oppisi paremmin viemään, jos pysyisi siinä roolissa koko tunnin.

Valssi on ehkä helpoin laji viedä. Foksissa en pärjää yhtään, jotenkin se menee tosi helposti kompuroinniksi. Fuskusta en taida edes sanoa mitään, koska en taida muistaa yhdenkään kuvion vientiä. :D

Odotan ihan hulluna sitä että HOTin edistyneissä on lindyä! Muuta sanottavaa mulla ei sitten oikeestaan taidakaan olla niistä kursseista, joilla oon seuraajana.

Kuvituksena tällaisia perus näin-me-lämmitellään-ennen-esitystä-kuvia Vaasan Know How -messuilta, 2009. Kanssani sammakkona Niniane.

Mun tekisi mieli taas testailla kontakti-improa. Kunpa olisi joskus rohkeutta ja aikaa mennä johonkin. Ja nykytanssiakin mulla on vähän ikävä. Sääli että nyt on ihan hurjasti muita projekteja ja muuta tekemistä kuin tanssi, niin ei ihan kaikkea ehdi.

Suvi opettelee viemään

Olen tehnyt jännät ja mennyt lavatanssin alkeiskurssille viejäksi. Haluan siis opetella viemään, koska uskon että voin sitä kautta tulla paremmaksi seuraajaksi, minkä lisäksi on oikeasti välillä kiva saada päättää itse mitä tekee.

Muistan millaista alku oli seuraajana. Nyt tiedän että viejänä se on niiin paljon vaikeampaa. Oon varmaan ollut seuraajana niitä, jotka tekee itse ja meinaa lähteä "vahingossa viemään". Nyt tiedän kuinka vaikeaa sellaista seuraajaa on viedä. Onpa tuolla kurssilla sellaisiakin seuraajia muutama, jotka seuraavat suunnilleen kaiken mitä teen, vaikka tiedän että vientini on puutteellista. Mitä ihmettä ne ihmiset tekevät alkeiskurssilla? Alaleukani putosi varmaan lattialle asti, kun tanssitin näitä seuraajia.

Onhan se tietysti vähän hassua tutustua kurssilla pääsääntöisesti tyttöihin. Ja kun joutuu monta kertaa tunnissa toistamaan sitä, että on viejä, sekä miehille jotka yrittää pyytää mua parikseen, että naisille joita yritän pyytää parikseni.

Joskus lisää avautumista aiheesta. Nyt unille.

"We'll always have Paris."

Ninni laittoi mulle taas haasteen. Kiitos.

Ideana on vastata muiden bloggaajien tekemiin yhteentoista kysymykseen, kertoa itsestään 11 faktaa ja keksiä 11 kysymystä seuraaville (:

Ninan kysymykset ja mun vastaukset tulevat tässä:

1. Luetko paljon blogeja?
Yritän lukea, kun on niin paljon ihania blogeja. Tällä hetkellä voin tosin väittää seuraavani vain paria.
2. Mitä täytteitä on yleensä pizzassasi?
Se riippuu fiiliksestä. Pizza vaatii oman fiiliksen. Ja sen jälkeen mietitään mitä siinä päällä tulisi olla. Riippuu toisinaan myös seurasta, koska en muista millon viimeksi oisin syönyt pizzan yksin.
3. Pidätkö matelijoista, käärmeistä tai hämähäkeistä?
Kaipa mä pidän, vaikken kyllä haluaisi mitään noista itselleni.
4. Mihin haluaisit matkustaa?
Ruotsiin käy matka taas toivottavasti piakkoin. Jotain muutakin on suunnitelmissa. Islantiin olisi siistiä päästä. Ja Nykiin. Ja Ausseihin.
5. Teetkö/pitdätkö/harrastatko jotakin sellaista, mikä mielletään poikamaiseksi tai jotenkin "miesten jutuksi"?
Miitkä ihmeessä on miesten juttuja? Enpä kai. Oletan ettei valokuvausta lasketa miesten jutuksi? Noo, ehkä volkkarit lasketaan. Kuplavolkkarit siis kiinnostaa jossakin määrin.
6. Kirjoitatko ikinä enää oikeita kirjeitä tai lähetätkö postikortteja?
Toisinaan. Postikorttien lähettäminen ja saaminen on kivaa. Vimeisimmän kirjeenikin kirjoitin alle kuukausi sitten.
7. Mikä oli suosikki tv-sarjasi lapsuudessasi?
Muistan että ala-asteikäisenä heräsin Pyjamabanaanien tahtiin. Ei se tainnut silti mun suosikkisarja olla. Mut nyt ei tule mieleen mitään. 
8. Keräiletkö jotakin tai oletko joskus keräillyt?
Keräilen ihania lauseita, sanontoja, runonpätkiä ja runoja sellaiseen söpöön kirjaan, jossa on kannessa siivellinen varsa tai joku tuollainen hassunnäköinen mutta tavallaan tosi kaunis elukka. Sen lisäksi keräilen ihmisten hymyjä mieleeni. Ja muistoja. Kamerallani yritän keräillä kauniita kuvia.
9. Suosikki marja?
Lakka/mustikka. Vadelmat on myös hurrjan hyviä. Mansikatkin. Ja karpalot. Vaiikeaa. KAIKKI!
10. Televisio vai tietokone?
Tietokone. Paljon enemmän funktioita. Kirjoittaminen on kivaa. Ja kuvien katseleminen ja muokkaus.
11. Mikä on suosikki herkkusi? Tykkäätkö esim jäätelöstä, pullasta, karkista vai kaikista?
Mä olen vähän karkkityttö. Tosin tietynlainen jäätelö on ihan loistavaa. Ja raparperipiirakka! Ja mustikkapiirakka. Ja omenapiirakka - jos se on sellaista hyväää! :D Namskismaiskis!

Sitten 11 faktaa Suvista:

1. Aloin tanssia paritansseja alkuvuodesta Hämäläis-Osakunnan lavatanssikurssilla, mistä tanssit on sittemmin vähän laajenneet muihinkin lajeihin. Nyt kuitenkin pohdin takaisin soolotansseihin siirtymistä ja paritanssien lopettamista (ainakin melkein) kokonaan.
2. Steppi on tällä hetkellä lajien kärjessä. Suvi tahtoo stepata.
3. Tykkään kuvailusta ja kavereista.
4. Ostin pari päivää sitten aivan liian kalliin mekon, koska se oli niin ihana ettei sitä voinut jättää kauppaan. Must I say I fall in love easily?
5. Olen viime aikoina innostunut lautapeleistä hämmentävän paljon enemmän kuin kuvittelin voivani innostua niistä. :D
6. Haluan halittavan kokoisen koiran ja mustan kissan vielä joskus.
7. En ole nähnyt elokuvaa Casablanca, mutta korjaan tämän epäkohdan elämästäni todennäköisesti ihan lähipäivinä. Mun elokuvasivistys on muutenkin aika huonoa.
8. Tee on hyvää, mutta mä olen viime aikoina alkanut juomaan enemmän ja enemmän kahvia. Ei sillä että ne varsinaisesti mitenkään sulkisivat toisiaan pois, mutta jotenkin oon aina ennen tottunut luokittelemaan ihmiset teen juojiin ja kahvin juojiin. Tosin nykyisellä kaveriporukallani tämä jako ei tosiaan toimi! :P
9. Pöydälläni mun edessä on pinkkejä sydämenmuotoisia Post-it-lappusia, joita tässä tuijottelen, kun yritän keksiä mitä kertoilisin tässä itsestäni.
10. Haluaisin olla paljon taiteellisempi kuin olen.
11. Olen toisinaan hämmentynyt siitä, etten ole nukkumassa.

11 kysymystäni seuraaville:

1. Mikä on suosikki tanssilajisi?
2. Mitä itsellesi uutta tanssilajia haluaisit kokeilla?
3. Onko jokin sellainen tanssilaji, jota olet päässyt kokeilemaan, mutta et ole (ainakaan vielä) varsinaisesti tanssinut, ja jonka aloittaminen kiinnostaisi?
4. Mikä on suosikki tanssielokuvasi?
5. Entäs kaikkien aikojen paras tanssikohtaus elokuvassa?
6. Mikä on suurin materialistinen haaveesi? (Vai saako tällaistä kysyä?)
7. Oletko joskus nähnyt jonkin tanssikuvan, joka oli niin hieno, ettei sitä vain voi unohtaa? Jos, niin millaisen? (Jos kuva löytyy netistä, saa toki linkata.)
8. Mieleenpainuvin tanssi?
9. Oletko joskus jättänyt kesken jotain, mitä sinun ei pitänyt? MItä?
10. Kahvi vai tee? Vai molemmat/ei kumpikaan? Missä ja miksi?
11. Keksi itsellesi kysymys ja vastaa siihen. ;)

Heitän haasteen Evanettelle. Sen lisäksi haastan Ninianen vastaamaan mun kysymyksiin, vaikka muuten onkin jo tämän haasteen tehnyt. Kaikki muutkin halukkaat saa toki tehdä / vain vastailla kysymyksiin, ja sitten linkkailla mulle (:

Tanssistressipaniikkiahdistus

Mä en tanssi. I don't dance. Ja dansar inte. Yo no bailo. Jeg onsker ikke å danse. Ich will nicht tanzen.

En takaa että kaikki noi ylläolevat lauseet on oikein, mutta kirjoitinpa nyt kielillä, joita en osaa (oli mulla vähän apuja, pakko myöntää).

Kuten tuli ehkä selväksi, mulla on päällä pikkuinen tanssiahdistus. Mulla on sellainen olo etten osaa mitään, enkä oo oppinut pitkään aikaan mitään, enkä ehkä voi oppia enää mitään koska mä en vaan yksinkertasesti kehity. Osittain tää johtuu varmaan siitä, että stressaan nyt niitä pääsykokeita. Osittain.. no en mä tiedä, jostain muusta ehkä.

Yksi kaveri määritteli tilanteeni niin, että mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:

1 Pitää taukoa tanssimisesta (=lopettaa). Siinä ois hyvänä puolena se etten hajoilis tanssimiseen ja omaan osaamattomuuteeni, kun en vaan yksinkertaisesti tanssi. Huono puoli siinä on se, ettei tauon aikana kehity, ja sit jos päätän jossain vaiheessa jatkaa oon taas aika nopeesti tässä pisteessä ja varmasti ärsyttää et oon tuhlannut aikaa sen sijaan et oisin opetellut tanssimaan.

2 Jatkaa treenaamista ja toivoa että kehitystä tapahtuu, että opin joskus vielä tanssimaan. Huonona puolena tässä on se, että se ärsyttää, eikä ois tanssifiilistä. Hyvä puoli on aika itsestäänselvä: oppisin tanssimaan - jos oppisin.

"Don't be so serious, if you can't laugh at yourself, call me... I'll laugh at you!"

Viikon toinen show-tunti takana. Sille meneminen ei jännittänyt yhtään niin paljon, kuin tuolle ekalle. Olisi ehkä pitänyt..

Lyhyitä lattian poikki -lämppäreitä lukuunottamatta siellä tehtiin pelkkää kevätjuhlaesitystä, jota oli tehty jo monta viikkoa. No, sarjan nappaamistahan mä menin sinne treenaamaankin, enkä tavallaan tiedä miksi stressasin, koska en oo menossa siihen esitykseen, eli mulla ei ollut mitään pakkoa oppia tuota. Oli kuitenkin kokoajan vähän sellainen olo, että olen ylimääräinen ja tiellä. Sen lisäksi että olin varmaan ainakin viisi vuotta vanhempi, kuin seuraavaksi vanhin tuntilainen.

Mutta oli tavallaan ihan hyödyllinen tunti. Opin yllättäen myös jotain esiintymisestä. Ja siinä sarjassa oli tosi kivaa liikemateriaalia. En olekaan ennen ollut Mindyn tunneilla, eli en ole päässyt tekemään Mindyn liikematskua.

Kuvituskuva maanantain zouk practicasta, jottei tulisi ihan kuvaton postaus. :D

Eilen oli myös POT:n kevätjuhla, eli pääsi sitten illalla tanssimaan paritanssejakin. Se oli samassa paikassa kuin HOT:n kevätjuhla, eli Smökissä, Otaniemessä. Tällä kertaa mulla olisi ollut jopa kamera mukana, mutta tanssin enemmän kuin viimeksi ja olin kaikin puolin sosiaalisempi muutenkin, niin se kamera sai sitten hengata laukussa koko illan, eli yhtäkään kuvaa ei ole. No ei siellä kyllä ollut myöskään yhtä hienoa auringonlaskuhetkeä, kuin HOT:n juhlassa. Ehkä mä olisin sellaisellä hetkellä käynyt sen kameran kaivamassa esiin.

Alkuillasta mulla oli joka tanssissa jalat ihan solmussa, enkä osannut seurata mitään. Tai ainakin se tuntui siltä. Loppuillasta joko totuin siihen, tai sitten mun jalat lähti liikkumaan vähän paremmin. Tanssin paljon. Sekä vanhojen tuttujen että uusien tyyppien kanssa, ja parhaat tanssit oli, no sanotaanko vaikka että aika arvattavissa.

Muutaman sellaisen tyypin kanssa, joiden kanssa olisin ehkä halunnut tanssia, jäi tanssimatta, koska jotenkin kun en jossain haussa ehtinyt hakea niitä, niin sitten mä vaan unohdin. Siis sellaisia tyyppejä, joiden kanssa oon ehkä tanssinut hetken jossain kurssilla, mutten ikinä oikeasti, ja olisi ollut kiva testata millaista niiden kanssa on tanssia kokonainen biisi. Parin viejän kanssa tanssin pitkästä aikaa, ja oli siistiä huomata kuinka paljon parempia ne oli nyt kuin edellisellä kerralla.

Oli kyllä mukava ilta, ei voi muuta sanoa!

Tänään tiedossa kaksi tuntia showta. Huhuh! Tuplatunti on varmaan aika rankka taukoilun jälkeen.

"Tanssi on koko elämä..."

Tanssi on osa mun elämää koko ajan, mutta näköjään tosi vaihtelevalla tavalla. En ole tämän vuoden puolella käynyt yhdelläkään "oikealla" tanssitunnilla. En ole tehnyt yhtään tekniikkaa. Yhtään. Olen ehkä kaksi tai kolme kertaa käynyt oikeasti raskaalla tunnilla. Mun kunto on varmasti huonompi nyt kuin pitkään aikaan.

Mulla on ikävä jazz- ja nykytanssia, mutta samalla pelkään että oon unohtanut kaiken, enkä osaa enää mitään. Olen kevään aikana pitänyt muutamia omia piruettitreenejä ja todennut etten osaa enää pyöriä. Olen muutaman kerran tanssinut nykytanssia improna. Se on kai ihan kivaa edelleen. Locking-tunneilla olen käynyt ehkä kolmesti.

Tanssi on kuitenkin edelleen olemassa mun elämässä, koska olen hurahtanut paritansseihin. Tai ei siksi. Jollen olisi hurahtanut paritansseihin, soolotanssit eivät olisi jääneet. Tarkoitukseni oli ehkä sanoa, että tanssi säilyy vaikka lajit vaihtuu.

Alotin siis lavatanssikurssin alkuvuodesta ja menin Lindy Hop -kurssillekin. Hoppaaminen sitten vaan jotenkin jäi, kun tunnit oli vaikeassa paikassa ja vähän huonoon aikaan.

Nyt on tullut tanssittua paljon, muttei oikeastaan yhtään yksin. Tavallaan on kiva kun ei pitkästä aikaa oikeasti osaa yhtään mitään. On ihana oppia uutta. Ja varsinkin kun tuota tanssitaustaa nyt jonkin verran on, niin tässä ehkä oppiikin aika nopeasti. Ja paritanssi on jotenkin ihanan rentouttavaa, kun seuraajana ei kovin paljon tarvitse itse miettiä mitä tekee. Se on virkistävää vaihtelua. Toisaalta se on myös vähän turhauttavaa, kun jotenkin tuntuu että seuraajana pääsee niin helpolla. Oonkin miettinyt, että jos oikeasti jatkan paritansseja tässä vielä pidempään, niin haluan opetella myös viemään. Ehkä.

Nyt mun pitäisi ehkä yrittää löytää jonkinlainen balanssi pari- ja soolotanssien kesken, koska en halua unohtaa myöskään niitä lajeja joita oon treenannut jo vähän pidempään. Toisaalta haluaisin kehittyä ainakin jossakin paritanssilajissa myös oikeasti hyväksi, en vaan oo vielä päättänyt mistä lajista pidän niin paljon - vai pidänkö mistään. Enkä tiedän olisiko mun edes mahdollista olla oikeasti hyvä missään tanssilajissa - ei mulla riitä kärsivällisyys treenata. Ja ehkä vielä toistaiseksi nykytanssi menee kaikkien muiden lajien edelle, ainakin pääni sisällä.

Yksi asia mistä oon tykännyt, mitä tulee tähän tuoreeseen paritanssiharrastukseeni on tanssibileet. On siistiä, että pääpaino illassa on tanssimisella. Oon tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja päässyt tanssimaan ehkä vielä useamman kanssa. Suunnilleen viikko sitten oli HOT:n kevätjuhla. Smökki oli pikkuisen erinäköinen kuin millaisena sen jostakin teekkaribileistä ekalta yliopistovuodeltani muistan. Näissä juhlissa viihdyin aika paljon paremmin, vaikka jotenkin tuntuu, että tunnen tanssipiireistä edelleen liian vähän porukkaa, ja välillä tulee sellaisia oho-jäin-yksin-mitäs-nyt -fiiliksiä. Ehkä mun pitäisi vaan opetella tutustumaan ihmisiin.

Tuon illan aikana mä tanssinkin aika vähän, ja silloinkin kun tanssin tuli monesti sellainen fiilis, etten osaa mitään. Toisaalta kai mun pitäisi aina vain muistaa muistuttaa itselleni, että oon tanssinut mitään paritansseja vasta neljä kuukautta - ja pääosin treenannut mulle liian helpoilla tunneilla. Pointti oli, että mitään huikeita tanssikokemuksia ei tuon illan aikana siis tullut. Olisipa ollut edes kamera mukana, niin olisin voinut ottaa edes huikeita tanssikuvia. No, onneksi joku muu hoiti senkin puolen. :D

(c) Riikka Mustonen. Kuva ihanasta blogista, täältä.

Uskaltaisinko jo tunnustaa, että tämä tanssitaidoton on menossa myös Savonian tanssinopettajan koulutusohjelman pääsykokeisiin kesäkuussa. Muun muassa tämän kevään treenaamattomuuden takia tietenkin lennän sieltä heti ekassa vaiheessa pois, mutta kyllä mä taidan ainakin yrittämään mennä. Sitten voi todeta että on yrittänyt. Oon kuitenkin miettinyt tuota varmaan puolisentoista vuotta, en halua miettiä enää seuraavaa kahta vuotta, et mitä jos musta sittenkin tulisi tanssinopettaja. Ei musta tule, mutta kai se on reissattava toteamaan sinne pääsykokeisiin.

Ilmoittauduin muuten ensiviikolle viidelle tanssitunnille, kun huomasin että mun sarjakortti vanhenee sen viikon lopulla. Otin pelkkiä alkeistunteja, koska on loppukausi ja minä olen lusmu. Ja luulen että monella tunnilla tehdään vaan kevätjuhlaesityksiä, mutta ehkä mä silti saan niistä jotain irti.