Nyt on taas tämän kevään kullankeltainen kummitusleikki takana. Toisin kuin useimmille Hullujen Päivien kävijöille, mulle tuo kummitusleikki tietää rahaa, vaikka sorruinkin taas joka päivä ostoksille. Ostin peri maustepurkkia, orkidean, kiinanruusun, Hackmanin Kesäkattilan, Fiskarsin kokkiveitsen, pari peruainetta, kaksi leipäalustaa ja vähän karkkia, kokista ja salaattia. En viitsi edes laskea paljonko noihin yhteensä meni rahaa, mutta siitä olen varma, että se on aika paljon vähemmän kuin viikon aikana tienasin, onneksi.
Huikean hienoja (vaikka itse sanonkin) kynsiäni kommentoi vain yksi asiakas, ehkä noin kymmenvuotias, äitinsä kanssa kassalla ollut tyttö, joka kysyi kuka mulle on ne kynnet tehnyt. Työkavereista tosin muutamakin huomasi kynteni. (:
Mulla oli kivoja työkavereita ja kassalla kävi muutamia aidosti pitkäksi aikaa hymyn huulille saaneita asiakkaita, joten ei tainneet nämäkään jäädä viimeisiksi Hulluiksi Päivikseni. Sitä paitsi jossain vaiheessa viikkoa iski sellainen fiilis, että on ihan huikeaa olla tekemässä Hulluja Päiviä ja jatkamassa tuota perinnettä. Mua kuitenkin kiinnostaa Helsingin historia, ja Stockmann on aika iso osa Helsingin historiaa ja Hullut Päivät sitten taas viime vuonna 120-vuotisjuhlavuottaan viettäneen Stockmannin perinne. En tosin muista kuinka kauan Hulluja Päiviä on ollut, joten jos joku tietää, saa valaista.
Vaikka pakko se on myöntää että oli se kyllä rankkaakin, varsinkin kun ei ole tuollaiseen tottunut. Eikä tuon viikon aikana sitten paljon muute tullut tehtyäkään kuin käytyä töissä ja nukuttua. Onneksi mulla on ihanan ymmärtäväisiä (ja itsekin kiireisiä) ystäviä. Ja onneksi saksan tentistä voi päästä läpi, vaikkei ehtisikään lukemaan yhtään. :D
Heh, googlailin HP-kynsiä:
http://gameofpolish.blogspot.fi/2012/10/hullut-paivat-manikyyri.html
