Tanssituntionnellisuutta

Oijoijoi! Olin Marcon broadway-tunnilla tänään piitkästä aikaa. Oli ihan huikeaa! Olin ihan fiiliksissä, koska en oo ollut Marcon tunneilla pitkään aikaan. Vähän myös koska pitkästä aikaa pystyi tanssimaan, edes vähän ja vajavaisesti. Toisaalta on mulla ollut myös pitkähkö soolotanssitauko, ja uusi soolotanssi-innostus löytyi just silloin kun nilkka meni hajalle.

Miten voikaan lämppä olla niin turvallisen tuntuinen jopa rikkinäisellä nilkalla ja silti haastava ja koko kropan (myös ne nilkat) tehokkaasti lämmittävä? Kovin paljon ei tarvinnut edes fuskata nilkan tähden.

Ja miten voikaan vatsalihakset olla niin armottoman rapakunnossa, että ne huutaa hallelujaa jo puolessa välissä vatsalihassarjaa. Siinä saatoin joutua vähän fuskaamaankin.

Ainoa asia, jonka jouduin tunnilla kokonaan jättämään tekemättä oli vasemman jalan piqué-piruetit. Ei se mun eteneminen salin poikki niin kauhean kaunista ollut oikean jalan piruetteja tehdessäkään. Kyllä taitaa tauko tehdä tehtävänsä, ja se tekniikka pudota kropasta kun ei tanssi. Toisaalta sen oikean jalan kohdalla tekniikka varmaan palaa, mutta vasemman jalan kanssa täytynee aloittaa alusta. Nilkan ojennus, korkea releve, piqué... No ainakin sen tasapainopisteen voi sitten opetella kerralla oikein. Jos onnistuisi sitten jatkossa välttämään ne nilkan ympärimenot.

Tuntisarja oli sellainen melko helppo ja mukava, missä pääsi keskittymään laatuun sen sijaan, että pitäisi jatkuvasti miettiä mitä tapahtuu seuraavaksi. Siinä oli myös hauskoja, mulle epäluontevia rytmityksiä. Tavallaan olisin ehkä saattanut kaivata siihen lisää haastetta, jos mun jalka olisi täysin kunnossa. Mutta on ihan mukava tehdä helppoa ja kivaa, silloin kun joutuu varomaan jotakin paikkaa.

Mun oli tarkoitus mennä keskiviikkona kokeilemaan itselleni uutta jazz-tuntia ja opettajaa, mutta voi olla, ettei rikkinäisellä nilkalla kannata kokeilla uutta opettajaa, kun ei voi varmaksi sanoa onko kaikki mitä tunnilla tehdään turvallista. Marcon tunneilla on siitä kiva käydä, että voi olla varma ettei siellä tarvitse repiä itseään, ja suuri osa asioista tosiaan tuntui tänään turvalliselta jopa rikkinäisellä nilkalla. En mä kyllä voi varmaksi sanoa sitäkään, etteikö tän keskiviikon tunnin opettaja teettäisi kaikkea ihan yhtälailla turvallisesti, mutta kun en sitä tunne, niin en tiedä. Ehkä säästän nää opettajakokeilut sitten terveen nilkan päiviin.

"Don't be so serious, if you can't laugh at yourself, call me... I'll laugh at you!"

Viikon toinen show-tunti takana. Sille meneminen ei jännittänyt yhtään niin paljon, kuin tuolle ekalle. Olisi ehkä pitänyt..

Lyhyitä lattian poikki -lämppäreitä lukuunottamatta siellä tehtiin pelkkää kevätjuhlaesitystä, jota oli tehty jo monta viikkoa. No, sarjan nappaamistahan mä menin sinne treenaamaankin, enkä tavallaan tiedä miksi stressasin, koska en oo menossa siihen esitykseen, eli mulla ei ollut mitään pakkoa oppia tuota. Oli kuitenkin kokoajan vähän sellainen olo, että olen ylimääräinen ja tiellä. Sen lisäksi että olin varmaan ainakin viisi vuotta vanhempi, kuin seuraavaksi vanhin tuntilainen.

Mutta oli tavallaan ihan hyödyllinen tunti. Opin yllättäen myös jotain esiintymisestä. Ja siinä sarjassa oli tosi kivaa liikemateriaalia. En olekaan ennen ollut Mindyn tunneilla, eli en ole päässyt tekemään Mindyn liikematskua.

Kuvituskuva maanantain zouk practicasta, jottei tulisi ihan kuvaton postaus. :D

Eilen oli myös POT:n kevätjuhla, eli pääsi sitten illalla tanssimaan paritanssejakin. Se oli samassa paikassa kuin HOT:n kevätjuhla, eli Smökissä, Otaniemessä. Tällä kertaa mulla olisi ollut jopa kamera mukana, mutta tanssin enemmän kuin viimeksi ja olin kaikin puolin sosiaalisempi muutenkin, niin se kamera sai sitten hengata laukussa koko illan, eli yhtäkään kuvaa ei ole. No ei siellä kyllä ollut myöskään yhtä hienoa auringonlaskuhetkeä, kuin HOT:n juhlassa. Ehkä mä olisin sellaisellä hetkellä käynyt sen kameran kaivamassa esiin.

Alkuillasta mulla oli joka tanssissa jalat ihan solmussa, enkä osannut seurata mitään. Tai ainakin se tuntui siltä. Loppuillasta joko totuin siihen, tai sitten mun jalat lähti liikkumaan vähän paremmin. Tanssin paljon. Sekä vanhojen tuttujen että uusien tyyppien kanssa, ja parhaat tanssit oli, no sanotaanko vaikka että aika arvattavissa.

Muutaman sellaisen tyypin kanssa, joiden kanssa olisin ehkä halunnut tanssia, jäi tanssimatta, koska jotenkin kun en jossain haussa ehtinyt hakea niitä, niin sitten mä vaan unohdin. Siis sellaisia tyyppejä, joiden kanssa oon ehkä tanssinut hetken jossain kurssilla, mutten ikinä oikeasti, ja olisi ollut kiva testata millaista niiden kanssa on tanssia kokonainen biisi. Parin viejän kanssa tanssin pitkästä aikaa, ja oli siistiä huomata kuinka paljon parempia ne oli nyt kuin edellisellä kerralla.

Oli kyllä mukava ilta, ei voi muuta sanoa!

Tänään tiedossa kaksi tuntia showta. Huhuh! Tuplatunti on varmaan aika rankka taukoilun jälkeen.

Tanssitunti

Olin pitkästä aikaa tanssitunnilla, ensimmäisellä show-tunnilla varmaan puoleen vuoteen. Ja sen myös huomasi, koska jotkin asiat joiden pitäisi olla ihan yksinkertaisia ja joiden pitäisi toimia jo siksi että olen tehnyt niitä aiemmin, ei vaan onnistuneet. Toisaalta tämä pitkähkö tauko on tehnyt tosi hyvää mun liikkumiselle, kun kroppa ja pää on saaneet vähän levätä ja jotkin asiat on siksi loksahtaneet kohdilleen. Ja tuntiasenteeni on parantunut taukoilun myötä ihan huimasti. Vaikka täytyy myöntää, että tunnille meneminen jännitti tosi paljon.

Tasapainoni, joka ei ole hirmu hyvä koskaan ollutkan, on kadonnut kokonaan. Ehkä se on karannut, kun totesi, että jollakulla muulla sille voisi olla käyttöäkin. Ei voi tietää. Ehkä yritän etsiä sen takaisin. Ja kun nyt kadonneista asioista aloitin, niin toinen sellainen on kunto. Tehtiin tosi vähän lihaksia ja meinasin luovuttaa kesken. Noloa.

Ja tosiaan, kaikesta huolestuttavin asia tässä on vielä kertomatta: kyseessä oli alkeistunti. Eli ei edes mikään oikeasti vaikea ja rankka tunti. Okei, show ei ole oikein ikinä ollut mun lajini, enkä oo treenannut sitä koskaan paljon, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä nykyä, jazzia ja muita vastaavia, että mun pitäisi kyllä pärjätä siinä ihan hyvin.

Mutta tuntisarja oli kiva. Se oli itseasiassa tulevan kevätjuhlanäytöksen koreografia. Mä niin tykkään Jarin sarjoista. En muistanutkaan kuinka hienoja ne on. Tekisi melkein mieli mennä kevätjuhlassa lavalle vain koska se sarja on niin kiva.

En muistanut myöskään kuinka kivaa soolotanssitunnilla voi olla. Ihan mahtavaa! Hyvää musaa ja oikeeta fiilistelyä. Tätä lisää!

L O M A

Se olis sit lomalomaloma... Tätä on ootettu! Toisaalta oli outoa ja vähän haikeaa lopettaa työt näin aikasin, kun kesä on vielä ihan kesken. Joka tapauksessa viimeinenkin päivä töissä on nyt ohi ja keskiviikkona on suuntana Lappi. Tästä vikasta työpäivästä jäi sen verran hyvä fiilis, että voi olla että löydän itseni hautsikalta taas ensi kesänä ((:

Torstaina showtunnilla en pysynyt yhtään perässä. Jäin sitten vielä alkeisiin kattomaan, oisko yhtään sopivampi vaikeustaso mulle, mut siinä ei sit taas ehkä ollut tarpeeksi haastetta. En nyt oikein tiedä kumpi ois mun juttuni. Jos oisin pysynyt sen verran perässä, et tuntuis et oikeesti saan siitä jotain irti, menisin ilman muuta keskitason tunnille mokaamaan itteäni jatkossakin, mut saa nyt nähä mitä päätän :D

Dancedancedance...

Nonni, nyt se on taas tullut parilla tanssitunnilla todettua: tanssiminen ON (edelleen) kivaa! :))

Kävin siis testaamassa StepUpin tunteja. Eilen oli lyricall jazz ja tänään street. Streetissä menin suosiolla alkeisiin. Tuli vähän lämmin, mutta oli ihan huippukivaa. Street taitaa olla tulevan syksyn uusi lajini! Ja joo, alkeista mennään sillä se on mulle ihan uutta, vaikka tanssinut oonki nyt jonkinverran..

Tortaina ois vielä show. Uskaltauduin jopa valitsemaan keskitason tunnin. Sinne siis testaamaan pysyykö yhtään perässä.

Ja joo, ihan kiitettävästi on kunto tässä päässyt putoamaan, kun ei oo huhtikuun jälkeen tullut yhtään tanssittua mitään... :o

Nyt on kai pakko mennä nukkumaan, et jaksaa huomenna herätä töihin