torstai 10. maaliskuuta 2011

.. .. now it's time for jazz .. .. .

Miiitä?! Voisko joku selittää mulle, minkä takia löydän yhtäkkiä tasapainon paljon paremmin pirueteissa, kuin koskaan aiemmin. Katotaan nyt vielä vähän aikaa, voihan tietty olla, että mulla on vaan sattunut pari piruettipäivää peräkkäin. Kokeilin tänään jopa kolmosta, kun tuplat suju niin nätisti. Se kolmonen ei sit enää tietty. Mut oon ihan hämmentynyt.

Mikään muu ei sitte oikeen tänään luistanutkaan. Nappasin kyllä yhden vaikeahkon lattian poikki -sarjan, mut luulen että sekin johtui vaan siitä että olin niin väsynyt. Oli pakko kerrankin osata päästää irti ja todeta, ettei mun tarvi napata sitä. Menee kuin huonosti ikinä meneekään, ni liikun tän salin poikki toiseen päähän. And I did. Mutta sitten lähdin tunnilta kesken, koska en yksinkertaisesti vaan enää jaksanut. Energiat loppui ihan täysin. Mä en varmaan koskaan aikaisemmin ole luovuttanut noin. Enkä ajatellut ottaa tavaksi. Taistelin itteni kanssa pitkään tänäänkin, ennen kuin lopulta kävelin salista ulos, koska olisi ollut kiva jaksaa ja olisi ollut kiva päästä tekemään tuntisarjaa, kun siinä on kerrankin Mattox-käsiä ja kaikkee tosi jazzia!


Ei kommentteja:

"Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista."

-Tommy Tabermann