Viikonloppuna oli
SADE. Tapahtumaan sisältyi lauantaina
Yaredin (Ruotsi) pitämät workshop-tunnit (locking ja hiphop) Saiffalla ja sunnuntaina jamit Gloriassa. Mä osallistuin locking workshoppiin, ja jameissa piti tietty käydä vähän haistelemassa meininkiä.
Päätin jättää kameran kotiin, koska tarkotuksena oli tutustua ihmisiin. Kameran taakse on vaan jotenkin niin helppo piiloutua, ja sen halusin välttää. Siinä oli nyt ehkä toinenkin hyvä puoli: en voi luottaa siihen että kuvat kertoo enemmän kuin sanat, vaan mun täytyy yrittää valottaa fiiliksiä sanallisesti. Aloitetaan kuitenkin lauantaista.
Se workshop oli ehkä siisteintä ikinä. Yleensä mm. lockingissa mun suurin ongelma on se, että olen liian jäykkä. Ajattelen liikaa ja liikkuminen muuttuu entistä vaikeammaksi, ja olen entistä enemmän jumissa, ja yritän analysoida liikettä vaan enemmän ja enemmän ja sit se on koko ajan vaikeampaa. Pitäisi vaan tehdä ja kokeilla, jos se vaikka asettuisi sitten kun hetken tekee väärin. Ja jollei, niin opettaja ehkä sitten jossakin vaiheessa huomauttaa.
Tuolla jotenkin onnistuin päästämään vapaaksi, pääsemään siitä jumista ja vaan tekemään. No en ihan kokonaan kuitenkaan päässyt jäykkyydestäni eroon, mutta tosi hyvin minuksi. Onhan tietysti ihan eri asia tehdä ja heittäytyä kun salissa on jotain 40 ihmistä, kun silloin kun ihmisiä on 10, uskaltaa paremmin, mutta en usko et se oli pelkästään sitä. Mä myös jotenkin sain siitä tanssin ajatuksesta kiinni paremmin.
En mä sillä että Teemunkaan tunnit huonoja olisi. Päinvastoin, ne on ihan huippuja! Mä tykkään varsinkin siitä, että oon oikeesti rätti-poikki-väsynyt tunnin jälkeen - mikä on ihan liian harvinaista. Se vaan että... no ehkä lainaan nyt fiksumpaani. Ennen workshop-tunnin alkua Teemu sanoi keksineensä hyvän vertauksen sille, miksi kannattaa käydä monien opettajien tunneilla. Se meni jotenkin näin:
Jos ollaan matematiikan tunnilla, ja opettaja opettaa yhteenlaskua. 'Sulla on valmiiksi yksi omena ja saat yhden lisää, kuinka monta omenaa sulla silloin on?' Jollet ikinä syö omenoita niin ethän sä voi tietää. Toinen opettaja opettaisi saman asian näin: 'Sulla on valmiiksi yksi banaani ja saat yhden banaanin lisää, kuinka monta banaania sulla silloin on?' Sä syöt banaaneja, joten tiedät heti, että kaksihan niitä silloin on. Eli toinen opettaja osaa selittää asian niin että sä ymmärrät sen, vaikka toisen opettajan selitys ei olisikaan sulle ihan auennut...
En voi olla varma, siitä on liian pitkä aika, kun olen laskenut hedelmiä, mutta luulen että edellisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä, mitä tuohon matikkaan tulee. (Syy siihen että naurahdin vähän huvittuneena vertauksen kuullessani.) Tunnin jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, että tanssin osalla tuo saattaa toimia. Mä nimittäin tajusin asioita, joita en oo ikinä Teemun tunneilla tajunnut. Asioita, jotka on olleet mun mielestä hämmentävän epäloogisia. Mut ehkä kyse ei olekaan siitä että mä olisin vaan niin armottoman surkea, enkä kykenisi oppimaan, vaan vain siitä että eri ihmiset ajattelevat asiat eri tavalla ja eri kautta.
Ja sitten siihen sunnuntaihin. Mitä mä yritin itseäni huijata, en mä osaa tutustua ihmisiin, ainakaan jos mun ei ole pakko. Mulla ei siis ollut sitä kameraa turvanani, mutta koska mentiin Janitan kanssa yhdessä, niin mun ei ollut pakko tutustua kehenkään. Toisaalta en voi olla varma, olisinko tutustunut ihmisiin yhtään sen paremmin, vaikka olisinkin ollut yksin (ja ilman kameraa). Siinä olisi vaan saattanut käydä niin, etten olisi viihtynyt ja olisin lähtenyt pois.
Tapahtuma oli hyviä tyyppejä täynnä, mutta se porukka on aika porukoitunutta, jolloin on melko vaikea mennä ja tututua ihmisiin - varsinkin jos on ujo. Kun kaikilla tuntuu olevan ne omat kaverit, on vaikea mennä juttelemaan. Vika voi olla myös mun taidossani tutustua ihmisiin - yksi niistä monista taidoista, joita haluan kehittää.
Mutta siistiä oli. Hienoa tanssia ja hyvä fiilis! On hämmentävää etten ole löytänyt katutansseja ja katutanssipiirejä ja -tapahtumia aiemmin, kun tää on niin selvästi mun juttu. Kysymys vaan kuuluu, kenen kanssa käyn noissa tapahtumissa sitten, kun Janita on Japanissa?
Vapaaehtoisia, anyone? :-D