Tanssiahdistus

Jotenkin viime aikoina on käynyt usein niin, että oon halunnut tanssimaan ihan hirveästi, mutta sitten kun on viimein mahdollisuus päästä, menee jo matkalla fiilis, itsetunto putoaa nolliin ja ei siitä tanssimisestakaan sitten mitään tule.

Ja osittain tosta syystä on tanssitreeneihin tullut nyt aika pitkä tauko, eikä tanssi sitten ainakaan suju. Ja silti into treenaamaa olis ihan hemmetin kova. Tanssitaito ja itsetunto vaan on kateissa, eikä toinen löydy ilman ensimmäistä. Mut toisaalta sitä taitoa ei tule, jollei pysty treenaamaan.

Itseensä olis ehkä helpompi uskoa, ja tanssiahdistukseen helpompi suhtautua, jos olis edes joku laji jossa on hyvä. Tai jos olis ihminen, joka haluaa harjoitella ja tanssia nimenomaan mun kanssa, ja joka ei löytäis ihan joka lajista aina niitä joiden kanssa on noin sata kertaa kivempi tanssia ja ilmoittais sitä mulle ääneen. Jollen ois se jämä, jonka kanssa harjoitellaan silloin kun ei muitakaan ole tarjolla. Eli joka edes joskus priorisoisi mun kanssa harjoittelun. Jos ei tulisi sellainen olo, että toinen treenaa ihan hulluna, koska ajattelee että on viimeinen mahdollisuus pitkään aikaan sille että tanssi toimisi, sille että pärjäisi. Jos ei tulis sellainen fiilis että pakottaa toisen tyytymään itseensä, vaikka on ihan paska...

Jos tietäisi miten pääsee eroon siitä fiiliksestä, kun jalat ei vaan suostu irtoamaan lattiasta. Tai jos ne nouseekin, ne putoaa takaisin ja vielä kaikkea muuta kuin rytmissä. Tänään treeneissä muut lajit vielä jotenkin meni (mikään ei oikeasti toiminut, mutta kroppa vähän liian velttona pystyi kuitenki tanssimaan), mutta heti kun päästiin boogieen, se oli mahdotonta.

Olis niin helppoa, jos vaan saisi hymyn huulille ja jaksaisi yrittää. Missä vaiheessa hyvä harrastus lakkasi olemasta sellainen, että on kivaa?

Kauppamatkavalssi, pihaboogie ja roskakatosrumba

Maanantaipäivääni ilahdutti kauppamatkavalssi, pihaboogie ja roskakatosrumba. Illalla kävin testailemassa lattariaskelia Ugglassa ((C.O)) Olipa vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Eikä ollut ehkä mun paikkani. Alhaalla ahdistavaa paikan puolesta, ylhäällä musa vähän liian kovalla.

Muuten tanssifiilikset on vähän laskussa nyt, mutta ehkä se taas kohta. On muuten kipeät lihakset kun tein pitkästä aikaa alphaa tiistaina.. Mut locking on niin kivaa. Joskus pitäs päästä taas tunneille!

Kadonnut tanssiflow

Flow vaatii tekniikkaa, mutta katoaa kun keskittyy siihen liikaa eikä osaa päästää irti. Soololajeissa on aina ollut helpompi irrotella, kuin paritanssilajeissa. Helpompi pitää itse hauskaa, kun ei kokoajan pelkää sotkevansa toisen tanssia.

Mietin, että pitäisi ehkä kadota taas hetkeksi soolotanssimaailmaan. Tai ei ehkä kadota, mutta löytää joku laji soolotanssipuolelta jota jaksaisi taas treenata säännöllisesti. Laji jota tanssiessa saavuttaa flown. Nykytanssi olisi ihanaa, en vaan oikein tiedä minkä tasoisille tunneille mun pitäisi mennä. Helpompi ratkaisu olisi löytää kokonaan uusi laji, jolloin voisin aloittaa suosiolla alkeista.

Viime aikoina tanssilajeista on jaksanut oikeasti kiinnostaa vain boogie woogie. Jopa locking on kadonnut jonnekin. Ja steppihaaveet. Tavoitteet menee hauskanpidon edelle, ja bw:ssä mulla on tavoitteita. Ja jotenkin, koska on laji jossa haluan kehittyä paljon ja nopeasti, ajattelen kaiken muun tanssimisen jollain tavalla bw:tä tukevana. Jollen löydä tanssitunnista tai treenistä jotakin, jonka pystyn jollakin tavalla itselleni perustelemaan boogieta tukevaksi, en jaksa kunnolla innostua. Oli mulla joskus kai lockingissakin tavoitteita, en vaan enää muista mitä ne oli.

Olen ilmoittautunut balettitunnille, ja odotan ekaa tuntia, jolle pääsen, aika innoissani. Vähän peloissani myös, koska vaikka oon menossa alkeisiin, niin kesken kauden aloittaminen voi olla silti haastavaa. Mutta tuon balettitunnin mä nimenomaan nappasin kalenteriini muuta tanssitekniikkaa (tai no, ketä mä yritän huijata, boogieta) tukevana.

Pitäisi siis löytää soololaji, jossa olisi tavoitteita. Soololajien ongelma vaan on, etten usko enää kehittyväni niissä tarpeeksi hyväksi, että olisin tyytyväinen. Kaikki tavoitteet lässähtää jo siinä. Mutta ehkä flown saavuttaminenkin voisi olla tavoite?

Palautin mun tanssipäiväkirjan parin vuoden takaa, ja yritän siihen raapustella fiiliksiä aina tuntien ja treenien jälkeen. Etsin flowta myös vanhoista blogipostauksistani, ja yhdessä niistä olin vähän samanlaisessa tilanteessa ja mietin kahden vaihtoehdon väliltä:

1 Pitää taukoa tanssimisesta.

2 Jatkaa treenaamista.

Nyt tiedän, että toinen on mulle ainoa mahdollinen vaihtoehto. Mun tavoitteena on tulla hyväksi tanssijaksi, eikä sellaiseksi tule, jollei treenaa silloinkin kun se ei tunnu mukavalta. Ja se ei todella aina tunnu. Mutta sitten pitää vaan löytää jokin näkökulma tai juttu, joka palauttaa tanssimiseen edes osan kadonneesta ilosta. Onnistuin mä siinä aiemminkin, niin miksen nytkin.

Taidankin alkaa harrastaa paritanssia flown kanssa. Tai jollei se onnistu, miksen voisi tanssia lattian kanssa, ehkä se houkuttelee flown takaisin. Lattia on kuitenkin se tyyppi, josta löytyy apu tanssimiseen, aina. Jopa silloin kun tavoitteena on olla ilmassa koko tanssi, niin kuin yksi mun boogieidoleista näyttää tekevän. (:

Vale-Bollywood-tanssijat opettivat fukseja Hämiksellä

Oltiin Emilian kanssa pitämässä Hämäläis-Osakunnan fuksiaisissa HOTin, eli Hämäläis-Osakunnan tanssikerhon, tanssirastia. 

Rastinpitäjät

Fuksiaisten teema oli Bollywood, joten tietenkin tanssirasilla pääsi tutustumaan Bollywood-tanssiin, josta mulla ja Emilialla on nyt koossa erittäin lyhyt oppimäärä. Katsottiin nimittäin yksi Youtube-tutoriaali, ja harjoiteltiin noin kymmenen minuuttia, ennen kuin koettiin olevamme päteviä opettamaan sitä muille. :D No onneksi sen ei ollut tarkoituskaan olla niin vakavaa.

Tässä opetus menossa yhdelle fuksiryhmistä.

Ja koska kyse oli opiskelijabileistä, niin täytyihän sitä olutta juoda. Pullot tosin vaihtuivat, koska kuvassa Emilian kädessä oleva kirsikkaolut maistui jopa vähän oluelle ja mun kädessä oleva ei oikeastaan.

Ja tietenkin me esitettiin meidän huikean hieno neljän (tai lopulta jopa kuuden) kasin sarja bileisiin vasta fuksiaisten jälkeen saapuneille ystävillemme.

Oli hauskaa! Kiitti Emilialle, ihanille fukseille, ja kaikille jotka oli fuksiaisia ja bileitä järjestämässä. ((:

Koska epäselvät vihjeet on parhautta (viennit ei ;)

Tässä pieni maistiainen siitä mitä ehkä on luvassa, kunhan saadaan koreografia aikaan Emilian ja Jussin kanssa (:

Kuvan napannut Tero Tidenberg. Itse sitä vähän pilasin kuvankäsittelyohjelmilla (:

Mitä oon aikasemmin paljastanut, on että teos tulee sisältämään lockingia ja boogieta. Ja nyt voin vielä paljastaa että meillä on virallinen kuvaaja, elikkäs Tero. Jee!

Salmiakkifani löysi jotain huikeaa!

Kesän Runeberginkadulla, suunnilleen siinä Eteläisen Hesperiankadun kohdilla, toiminut Salmiakkikioski, jonka minä ikäväkseni löysin vasta nyt, on ihan huikea! No löysinpähän ollenkaan! (: Ystäväni avustuksella osasin tuonne suunnata.

Sain loistavan esittelyn salmiakeista ja epäsuomalaisen hyvää asiakaspalvelua! Ja niitä salmiakkeja oli vähän kaikenlaisia. Voitteko kuvitella että appelsiinisalmiakki toimii? Voi se todellakin toimii.

Jos vaan ehditte viimeistään maanantaina, niin suosittelen käväisemään! (:

Locking Boogie Woogie Locking Boogie Woogie Lock...

Tänään tajusin olevani locking-tunnin kiintiömummo. Siis se tyyppi, jolla ei vaan kunto kestä ja kroppa pysty kaikkeen, ja joka ei nappaa liikesarjoja ihan yhtä nopeasti kuin ne ryhmän junnut - eli kaikki muut ryhmäläiset. Mutta ei se mitään, sillä tänään mä myös näin pitkästä aikaa peiliin katsoessani ihmisen, joka tanssii. Se oli aika mukava tunne!

Äiti pyysi mua kertomaan, mitä tanssin, kun sen työkaverit kyselee, eikä äippä osaa vastata, siispä: Tanssin lockingia, lavatansseja, boogie woogieta, argentiinalaista tangoa ja vähän lindy hoppia. Nuo nyt ehkä on tämänhetkiset lajit. Lisäksi periaatteessa tanssin nykytanssia ja haluaisin stepata.

Mun kunto on kadonnut. En tiedä mitä mulle on tapahtunut, mutta eilen boogie-tunneilla loppui vaan kunto kesken, ja sama kävi tänään locking-tunneilla. Mutta onko silti ehkä siisteintä, että mun torstai- ja perjantai-illat täyttää kaksi noin iloista ja energistä tanssilajia!

Samoja lajeja muuten yritetään vertailla Emilian ja Jussin kanssa treenaillessa. Ehkä saadaan kasaan myös kiva pieni koreo, mutta siitäpä en kerrokaan nyt enempää.

Kivaa viikonloppua!