maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tanssiahdistus

Jotenkin viime aikoina on käynyt usein niin, että oon halunnut tanssimaan ihan hirveästi, mutta sitten kun on viimein mahdollisuus päästä, menee jo matkalla fiilis, itsetunto putoaa nolliin ja ei siitä tanssimisestakaan sitten mitään tule.

Ja osittain tosta syystä on tanssitreeneihin tullut nyt aika pitkä tauko, eikä tanssi sitten ainakaan suju. Ja silti into treenaamaa olis ihan hemmetin kova. Tanssitaito ja itsetunto vaan on kateissa, eikä toinen löydy ilman ensimmäistä. Mut toisaalta sitä taitoa ei tule, jollei pysty treenaamaan.

Itseensä olis ehkä helpompi uskoa, ja tanssiahdistukseen helpompi suhtautua, jos olis edes joku laji jossa on hyvä. Tai jos olis ihminen, joka haluaa harjoitella ja tanssia nimenomaan mun kanssa, ja joka ei löytäis ihan joka lajista aina niitä joiden kanssa on noin sata kertaa kivempi tanssia ja ilmoittais sitä mulle ääneen. Jollen ois se jämä, jonka kanssa harjoitellaan silloin kun ei muitakaan ole tarjolla. Eli joka edes joskus priorisoisi mun kanssa harjoittelun. Jos ei tulisi sellainen olo, että toinen treenaa ihan hulluna, koska ajattelee että on viimeinen mahdollisuus pitkään aikaan sille että tanssi toimisi, sille että pärjäisi. Jos ei tulis sellainen fiilis että pakottaa toisen tyytymään itseensä, vaikka on ihan paska...

Jos tietäisi miten pääsee eroon siitä fiiliksestä, kun jalat ei vaan suostu irtoamaan lattiasta. Tai jos ne nouseekin, ne putoaa takaisin ja vielä kaikkea muuta kuin rytmissä. Tänään treeneissä muut lajit vielä jotenkin meni (mikään ei oikeasti toiminut, mutta kroppa vähän liian velttona pystyi kuitenki tanssimaan), mutta heti kun päästiin boogieen, se oli mahdotonta.

Olis niin helppoa, jos vaan saisi hymyn huulille ja jaksaisi yrittää. Missä vaiheessa hyvä harrastus lakkasi olemasta sellainen, että on kivaa?

Ei kommentteja:

"Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.
Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät
järkevät latteudet kiinnosta.

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,
ja anna niiden toteutua.
Äläkä koskaan kuvittele
että sinun unelmasi on ainoa.

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.
Kävele vetten päällä
Herätä kuolleita henkiin.
Muista, että hymyily on uneksimista."

-Tommy Tabermann