Oi, kunnon kiikarit

Vitsi, ollaan muuttopuuhissa ja äiti löysi pakatessaan vaatehuoneesta kunnon kiikarit. :) Nää on 10x50 mm. Jotku suhteellisen vanhat, ihan manuaalitarkenteiset. Mut on nää nyt aika paljon paremmat kuin Anttilan 19,90€-kiikarini. Onhan nämä painavammatkin, ja isommat, vähemmän kätevät.

Mitä mietin juuri nyt

Yritin tänään saada pyöräni ajokuntoon, köyhä opiskelija kun olen. Olisihan se helppo liikkua pyörällä. Voipi olla, että takarenkaan venttiili on rikki, kun eipä rengas tuntunut täyttyvän. Ehkä saan pyörän vielä joskus ajokuntoon - toivottavasti.

Keskiviikkoisesta (12.9.) "linturetkestäni" Viikissä

Aamun sää oli syksyinen: kostea, raikas (sateen jälkeen), mutta ihme kyllä melko lämmin.

En osannut arvioida matkoja oikein, joten lintutornissa ehdin viettää vain ehkä 10 minuuttia, kun piti ehtiä luennolle. Ja enhän mä ilman kiikareita oikein mitään sitten tunnistellut. Ja kun ei äänistä tunnista, ei ole toivoakaan.

Hanhia näin paljon. Eli minulle selvisi, että hanhet muuttaa. Tuo nyt olisi selvinnyt ilman retkeilyäkin, kun ei niitä hanhia oikein voi olla huomaamatta, jos on yhtään lintuja ikinä seurannut.

Mukaani poimin maasta pienen punaisen vaahteranlehden, keltaisen rauduskoivunlehden ja lähes täysin vihreänä pudonneen haavanlehden. Ne todistavat syksyn tulosta. Niin ja mikäs sen sopivampaa, kuin että metsäylioopilas poimii puiden lehtiä. :)

Lintujen äänten oppiminen voisi olla talven projekti, noin niin kuin opiskelujen ohella. Kiikarit sentään sain hankittua heti keskiviikko iltapäivänä. Ne on Optican 8x21, ei mitkään hyvät tai hienot, mutta pienet ne on ja oli edulliset (Anttilasta 19,90€). Ihan tuollaiset aloittelijalle sopivat peruskiikarit.

Muuta

Perjantaina oli metsäylioppilaiden kurssihallitusvaalit. Minä olin ehdolla kurssin emännäksi. Meidän kurssi on muuten sadas kurssi! No, ikävä kyllä kurssin emännäksi oli ehdolla minua ehkä hieman pätevämpi - voi ei, kyllä se vakuutti, se vakuutti minutkin paremmin kuin minä itse. Eli minä en voittanut vaaleja ja päässyt emännäksi. Musta tulee ehkä joku kurssin yleismies - eikö se kuulostakin juuri siltä, että teen kaiken, mitä kukaan muu ei halua.

Mua kyllä harmittaa! Vaikka alkuun laitoin nimeni ehdokaslistaan vaan tavallaan huvikseni ja mietin, että eipä se mitään jos en pääse - ehkä ihan hyväkin - nyt olisin todella halunnut. Mieleni muuttui, ja tuntuu, että juuri se olisi ollut minua varten. Ei nuo mitkään muut hommat (kaljamestari, urheiluvastaava, haalarivastaava, tiedottaja jne.) niin olisi kiinnostanut... Nyt siis yleismies taitaa olla kohtaloni. :/

Eikä kurssillamme vielä ole edes isäntää. Siis me ollaan kurssi 100, eikä meillä ole isäntää!? Ja isäntä on ollut aina.

Ja uni voitti...

Maanantaina voitti uni, en siis päässyt linturetkeilemään, halusin nukkua.

Huomenna olisi tarkoitus ennen luentoa mennä vähän havainnoimaan. Edelleen ilman havaintovihkoa tai kiikareita mennään. Kiikarit mun piti käydä ostamassa ja maanantaina, mutta sitten loppuikin iltapäivä kesken, en ehtinyt.

Huomenna sitten vaan kuvailen ja piirrän aamulla, jos jonkin linnun näen.

Lintuharrastus vähän jäänyt

Tajusin tuossa eilen, että on tuo harrastukseni vähän jäänyt sitten viime kevään. Kiikarit kun meni rikki, ei ole enää havaintoretkilläkään tullut käytyä. Nyt on osa syysmuutosta mennyt jo ohi. Vanhan havaintovihkosenikin olen kadottanut jonnekin.

Kaikesta huolimatta aion suunnata huomisaamuna syksyn ensimmäiselle linturetkelleni. Ongelma vaan on, että minun täytyy olla luennolla 10:15, eli jää retki vähän lyhyeksi. Eikä niitä kiikareitakaan tosiaan tällä hetkellä ole - tai havaintovihkoa. Toisaalta, ilman kiikareita teen tuskin yhtään merkittävää (ja varmaa) havaintoa, joten ehkei se havaintovihkon puuttuminen ole kauhean paha.

Ehkä pitää varmuuden vuoksi ottaa piirustusvälineet mukaan, jos vaikka pääsisi piirtelemään.

Omia suosikkeja

Ehdottomia omia suosikkejani, jotka kelpaavat tämänkin syksyn tyyleihin ovat:

-pikkumusta. Aina helppo ja käytännöllinen. Asusteilla asusta saa sopivan moniin tilaisuuksiin tai tyyleihin. Toimii myös talven juhlissa.

-löysä flanelli-ruutupaita. Mukava päällä, ja toimii varsinkin nyt, kun vyötärön saa piilottaa.

-pitkävartiset saappaat.

-pitkä farkkuhame. Hame voi olla myös maanläheisen väristä (esim. ruskea, murrettu vihreä) samettia.

Tyylikästä juuri nyt

Tänä syksynä muodissa näkyy 1920-luku. Trendikkäimmät hukkaavat vyötärönsä väljien pusakoiden, toppien, neuleiden tai mekkojen alle. Jalat saattavat ja saavat näyttää minimaalisilta pillifarkuissa ja kapeissa housuissa. Värit tietenkin vaihtuvat tummemmiksi syksyä kohti mentäessä, mutta päivää saa piristää kirkkaina erottuvilla yksityiskohdilla ja asusteilla.

Minulle se tarkoittaa, että kaivan kaapista veljeni vanhan flanellipusakan. Se on päälläni melko väljä. Pudotan vyötärön lantiolle sitomalla siihen huivin tai vyön. Jalkaani vedän housuja kuten tähänkin asti - sen enempää miettimättä, farkut jalkaan ja menoksi.

Opiskelijaelämän alkaminen tarkoittaa minulle tietysti bileitä bileiden perään. Tyylikkäänä bileisiin mennään yksinkertaisessa asukokonaisuudessa, jota piristämään valitaan suuri värikäs asuste, esimerkiksi huivi. Turbaani on in, ilmojen viiletessä siinä ei edes tule kuuma. Eivätkä hiuksetkaan mene sekaisin syystuulessa.

Mielestäni helpoin ja tyylikkäin turbaani solmitaan suuresta Pashmina-huivista, jossa nurjan puolen näkyminen ei ole ongelma. Aloita turbaanin sitominen käärimällä huivin hapsut piiloon muutamin taitoksin. Aseta kääritty puoli otsalle, vedä kulmat niskaan ja ala kääriä huivia pääsi ympäri. Kun huivi loppuu pujota sen pää hapsuineen kääreiden alle. Näin on turbaanisi valmis.

Asusteidenkin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Samassa asukokonaisuudessa ei suuria asusteita tai kirkkaita värejä saa olla liikaa.

Fiilisreissailua, eli Jyväskylä 13.8.2007

Hassua kuinka kaikki tuntui niin suurelta, kun tulin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Jyväskylässä kaikki oli niin tiivistä ja välimatkatkin lyhyitä. Siellä pyöräillään paljon. Enpä ihmettele, kyllä kai minäkin pyöräilisin tuollaiset välimatkat. Tänään vain kävelin, kun ei ollut pyörää.

Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.

Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.

Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.

Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.

Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.

Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.

Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.