Jos voisin - kehtaisin, tahtoisin ja uskaltaisin - kirjoittaisin blogiani kaikesta. Todellisista kuulumisistani, elämästäni, oikeista ihmisistä ympärilläni...
Kirjoittaisin siitä, kuinka hajosin torstaina nähdessäni keskustassa erään ihmisen, jonka mukaan uninalleni on nimetty. Hajosin, koska tajusin, että hän merkitsee mulle vieläkin jotain, vaikkei pitäisi. Ei pitäisi, koska minä en taida merkitä hänelle mitään.
Kirjoittaisin siitä kuinka hauskaa mulla oli tänään ystävieni kanssa kaupungilla, ja kuinka tunnen edelleen todella kuuluvani vain siihen porukkaan, vaikka olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin opiskelujen alettua. Ja silti, kuinka joskus - tosin en tänään - tunnen oloni hieman ulkopuoliseksi jopa siinä tiiviissä, ihanassa porukassa, joka lukiossa muodostui.
Kertoisin kuinka opiskelut stressaa, kun on tullut keskityttyä lähes pelkästään opiskelijaelämän viettoon ja yhtäkkiä iskee vasten kasvoja, että tentit on ihan kohta eikä osaa mitään.
Kertoisin jopa siitä yhdestä ihmisestä, joka on viimeaikoina pyörinyt paljon mielessäni. Ihmisestä, johon itseasiassa tutustuin vasta elokuun lopulla.
Kirjoittaisin paljon yksityiskohtaisemmin ja paljon muustakin, mutta julkiseen blogiini en taida viitsiä. Teidän on siis pärjättävä näillä. ((:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti