Ehdottomia omia suosikkejani, jotka kelpaavat tämänkin syksyn tyyleihin ovat:
-pikkumusta. Aina helppo ja käytännöllinen. Asusteilla asusta saa sopivan moniin tilaisuuksiin tai tyyleihin. Toimii myös talven juhlissa.
-löysä flanelli-ruutupaita. Mukava päällä, ja toimii varsinkin nyt, kun vyötärön saa piilottaa.
-pitkävartiset saappaat.
-pitkä farkkuhame. Hame voi olla myös maanläheisen väristä (esim. ruskea, murrettu vihreä) samettia.
lauantai 18. elokuuta 2007
Tyylikästä juuri nyt
Tänä syksynä muodissa näkyy 1920-luku. Trendikkäimmät hukkaavat vyötärönsä väljien pusakoiden, toppien, neuleiden tai mekkojen alle. Jalat saattavat ja saavat näyttää minimaalisilta pillifarkuissa ja kapeissa housuissa. Värit tietenkin vaihtuvat tummemmiksi syksyä kohti mentäessä, mutta päivää saa piristää kirkkaina erottuvilla yksityiskohdilla ja asusteilla.
Minulle se tarkoittaa, että kaivan kaapista veljeni vanhan flanellipusakan. Se on päälläni melko väljä. Pudotan vyötärön lantiolle sitomalla siihen huivin tai vyön. Jalkaani vedän housuja kuten tähänkin asti - sen enempää miettimättä, farkut jalkaan ja menoksi.
Opiskelijaelämän alkaminen tarkoittaa minulle tietysti bileitä bileiden perään. Tyylikkäänä bileisiin mennään yksinkertaisessa asukokonaisuudessa, jota piristämään valitaan suuri värikäs asuste, esimerkiksi huivi. Turbaani on in, ilmojen viiletessä siinä ei edes tule kuuma. Eivätkä hiuksetkaan mene sekaisin syystuulessa.
Mielestäni helpoin ja tyylikkäin turbaani solmitaan suuresta Pashmina-huivista, jossa nurjan puolen näkyminen ei ole ongelma. Aloita turbaanin sitominen käärimällä huivin hapsut piiloon muutamin taitoksin. Aseta kääritty puoli otsalle, vedä kulmat niskaan ja ala kääriä huivia pääsi ympäri. Kun huivi loppuu pujota sen pää hapsuineen kääreiden alle. Näin on turbaanisi valmis.
Asusteidenkin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Samassa asukokonaisuudessa ei suuria asusteita tai kirkkaita värejä saa olla liikaa.
Minulle se tarkoittaa, että kaivan kaapista veljeni vanhan flanellipusakan. Se on päälläni melko väljä. Pudotan vyötärön lantiolle sitomalla siihen huivin tai vyön. Jalkaani vedän housuja kuten tähänkin asti - sen enempää miettimättä, farkut jalkaan ja menoksi.
Opiskelijaelämän alkaminen tarkoittaa minulle tietysti bileitä bileiden perään. Tyylikkäänä bileisiin mennään yksinkertaisessa asukokonaisuudessa, jota piristämään valitaan suuri värikäs asuste, esimerkiksi huivi. Turbaani on in, ilmojen viiletessä siinä ei edes tule kuuma. Eivätkä hiuksetkaan mene sekaisin syystuulessa.
Mielestäni helpoin ja tyylikkäin turbaani solmitaan suuresta Pashmina-huivista, jossa nurjan puolen näkyminen ei ole ongelma. Aloita turbaanin sitominen käärimällä huivin hapsut piiloon muutamin taitoksin. Aseta kääritty puoli otsalle, vedä kulmat niskaan ja ala kääriä huivia pääsi ympäri. Kun huivi loppuu pujota sen pää hapsuineen kääreiden alle. Näin on turbaanisi valmis.
Asusteidenkin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Samassa asukokonaisuudessa ei suuria asusteita tai kirkkaita värejä saa olla liikaa.
tiistai 14. elokuuta 2007
Fiilisreissailua, eli Jyväskylä 13.8.2007
Hassua kuinka kaikki tuntui niin suurelta, kun tulin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Jyväskylässä kaikki oli niin tiivistä ja välimatkatkin lyhyitä. Siellä pyöräillään paljon. Enpä ihmettele, kyllä kai minäkin pyöräilisin tuollaiset välimatkat. Tänään vain kävelin, kun ei ollut pyörää.
Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.
Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.
Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.
Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.
Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.
Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.
Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.
Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.
Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.
Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.
Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.
Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.
Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.
Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Runo joutsenesta
Joutsen,
valkea rakkaus,
sen hiljainen siiven lehahdus
lintu uskaltaa.
Sinistä vasten
lentää,
valkea uni,
unelmaa vain.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Lakkiaispäivästä
Lukio ohi, huoh. Siitä jäi käteen ihan mielettömästi muistoja ja ehkä vähän tietoa ja taitojakin.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
maanantai 9. huhtikuuta 2007
Viikissä linturetkellä
Tänään oltiin Mariannen kanssa Viikissä. Nähtiin kymmenen aikaan Gardenian edessä ja lähdettiin siitä sinne luontopolulle.
Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.
Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.
Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.
Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.
Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.
Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.
Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.
Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.
torstai 5. huhtikuuta 2007
Kirjotuksista (kun kaikki kuitenki kyselee)
Ihan kohtalaisesti meni, ei hyvin, mut kohtalaisesti. Suunnilleen M:n ympäristössä pyöritään.
Aineittain:
Äikästä ei osaa oikein sanoa mitään. Siitä tulee C tai M. Toivottavasti M, mut ei voi tietää, kun ei niistä rajoista tiedä. Alustavasti yhteensä siis 67 pistettä (114:sta).
Enkusta olis todennäköisesti ja toivottavasti tulossn M, 243 pisteellä. Kirjoitelmasta 85 pistettä, ehkä parhaani ikinä!
Bilsa oli lähes ainut aine, jota jaksoin kunnolla lukea. Silti mä mokasin sen pahiten - tai ehkä ainoana kunnon mokana. Se on alustavalla 33 pisteellä (45:stä) vielä viime syksyn rajojen mukaan M:n puolella, mutta se voi vielä pudota tai rajat voivat nousta. Bilsasta on siis C tai M tulossa myös.
Matikasta (pitkästä) on tulossa M. Se on aika vahva 39 pisteellä (66:sta), joten ihme jos se putoaa sinne C:hen. Kai siihenkin pitää silti vähän niin kuin valmistautua.
Mantsa on ihan E:n rajoilla. Viime syksyn raja oli 27 pistettä ja mie sain alustavasti 28 (36:sta). Se voi vielä pudota. Ja kuinka todennäköistä on, että rajat nousee? Voi kun siitä tulisi E!
Ruotsista olis tulossa E! Siis E, kielestä, minä??!!? Raja taisi olla viime syksynä 230, ja mun alustavat pisteet on 237. Ei kai se siitä enää keikahda? Mahdollista kyllä, mutta kai sitä on pakko olla sen verran optimisti, että nyt uskoo siihen E:hen. Kirjoitelmasta 85 pistettä.
Aineittain:
Äikästä ei osaa oikein sanoa mitään. Siitä tulee C tai M. Toivottavasti M, mut ei voi tietää, kun ei niistä rajoista tiedä. Alustavasti yhteensä siis 67 pistettä (114:sta).
Enkusta olis todennäköisesti ja toivottavasti tulossn M, 243 pisteellä. Kirjoitelmasta 85 pistettä, ehkä parhaani ikinä!
Bilsa oli lähes ainut aine, jota jaksoin kunnolla lukea. Silti mä mokasin sen pahiten - tai ehkä ainoana kunnon mokana. Se on alustavalla 33 pisteellä (45:stä) vielä viime syksyn rajojen mukaan M:n puolella, mutta se voi vielä pudota tai rajat voivat nousta. Bilsasta on siis C tai M tulossa myös.
Matikasta (pitkästä) on tulossa M. Se on aika vahva 39 pisteellä (66:sta), joten ihme jos se putoaa sinne C:hen. Kai siihenkin pitää silti vähän niin kuin valmistautua.
Mantsa on ihan E:n rajoilla. Viime syksyn raja oli 27 pistettä ja mie sain alustavasti 28 (36:sta). Se voi vielä pudota. Ja kuinka todennäköistä on, että rajat nousee? Voi kun siitä tulisi E!
Ruotsista olis tulossa E! Siis E, kielestä, minä??!!? Raja taisi olla viime syksynä 230, ja mun alustavat pisteet on 237. Ei kai se siitä enää keikahda? Mahdollista kyllä, mutta kai sitä on pakko olla sen verran optimisti, että nyt uskoo siihen E:hen. Kirjoitelmasta 85 pistettä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)