Hassua kuinka kaikki tuntui niin suurelta, kun tulin takaisin Helsingin rautatieasemalle. Jyväskylässä kaikki oli niin tiivistä ja välimatkatkin lyhyitä. Siellä pyöräillään paljon. Enpä ihmettele, kyllä kai minäkin pyöräilisin tuollaiset välimatkat. Tänään vain kävelin, kun ei ollut pyörää.
Lähdin InterCity 83 -junalla Helsingistä tänä aamuna kello 07:06. On ihme että pääsin edes sängystä ylös. Tampereella juna vaihtoi kulkusuuntaansa - kuten kai aina Jyväskylään mennessä - ja jouduin Tampere - Jyväskylä välin matkustaa selkä menosuuntaan.
Perillä lähdin vain kävelemään päämäärättömästi kartta toisessa ja kamera toisessa kädessäni. Kumpaakaan en aluksi tarvinnut - tai ainakaan käyttänyt. :) Näytin silti turistilta.
Aluksi pelkäsin ikävystyväni. Otin asemalta mukaan opaslehtisen, jota sitten selailin nähdäkseni mitä kaikkea Jyväskylässä voi tehdä. Vilkaisin karttaa ja päätin vain kävellä suoraan, päädyin harjulle. Kävin kurkkaamassa Vesilinnalla, siellä oli yksityistilaisuus. Juuri tänään se avattaisiin vasta kello 16:00. Päätin tulla myöhemmin uudestaan.
Laskeuduin ne mahtavat, kukkien reunustamat kiviportaat, kaivoin opaslehtisen esiin ja etsin kartalta Pitkäkadun, jolla sijaitsee Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari. Kävin siis uimassa.
Uinnin jälkeen vain vaeltelin ympäriinsä napsien kuvia. Oli vaeltelullani määränpääkin, Kävelykatu. Siellä kävin syömässä salaatin sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa.
Loppupäivän vain kävelin ympäriinsä, kävin Vesilinnassa katselemassa kaupunkia ylhäältä päin, istuin terassilla tarkkaillen ihmisiä ja kirjoittelin kirjeitä ja postikortteja ystävilleni.
Illalla klo 19:22 lähdin InterCity 92 junalla Helsinkiin päin, ja olin lähtöpisteessäni, Rautatieasemalla, 22:52. Väsytti.
tiistai 14. elokuuta 2007
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Runo joutsenesta
Joutsen,
valkea rakkaus,
sen hiljainen siiven lehahdus
lintu uskaltaa.
Sinistä vasten
lentää,
valkea uni,
unelmaa vain.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
Lakkiaispäivästä
Lukio ohi, huoh. Siitä jäi käteen ihan mielettömästi muistoja ja ehkä vähän tietoa ja taitojakin.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
Eilen oli lakkiaiset. Sitä päivää oli odotettu aika pitkään. Kun se sitten koitti, ei se edes ollut niin erikoinen. Aamulla oli stressi siitä, ehtiikö lakitustilaisuuteen ajoissa, kun Katajanokalta ei meinannut päästä jukisilla kulkuvälineillä pois. Lakituksen aikana iski haikeus, kun oikeasti tajusin, etten näe niitä ihmisiä ehkä enää koskaan, tai ettei olla koolla enää koskaan sillä isolla hyvällä porukalla, jolla ollaan kolme vuotta käyty koulua... Vaikkei kaikkia ehkä tuntenutkaan.
Mikään lukioon liittyvä ei enää liity elämääni. Se on ohi ny, aivan liian nopeasti.
Ainakin yksi opettaja oli poissa lakkiaisista.. Harmi. (En tiedä oliko muitakin, mutta yhden maikan poissaolon huomasin.)
Juhlat oli ihan kivat sitten kotona. Eipä ne paljon eronneet esim. rippijuhlista. Ihan jees.
Illalla käytin kavereiden kanssa Kellarikrouvissa syömässä. Ruoka oli hyvää ja fiilis mainio! Sen jälkeen suunnattiin Vanhalle ylioppilastalolle jatkoille. Sielä oli lakkiaisbileet ja ihan mielettömästi porukkaa. Jonotettiin siinä jonkin aikaa, ja hetken sisäänpääsy näytti ihan toivottomalta.
Kyllähän me lopulta sisälle päästiin, ja tuli jopa lopulta ihan kiva ilta, vaikka porukaa oli ehkä liikaa, ainakin aluksi.
Kolmen aikaan sitten saavuin kotiin kävellen, kun olisin joutunut seisomaan taksijonossa pitkään, jos olisin jäänyt odottelemaan. Pääsin nopeammin kävellen kotiin, vaikka kengät hankasi, kun eihän toi matka ole kauhean pitkä.
Niin, nyt se on ohi. Nyt on kesä. Keskiviikkona pääsykokeisiin.
Ja se on nyt vielä aivan pakko todeta tässä, että tajusin eilen matikkani jääneen kolme pistettä E:stä.
maanantai 9. huhtikuuta 2007
Viikissä linturetkellä
Tänään oltiin Mariannen kanssa Viikissä. Nähtiin kymmenen aikaan Gardenian edessä ja lähdettiin siitä sinne luontopolulle.
Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.
Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.
Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.
Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.
Käytiin kahdessa lintutornissa ja lopulta myös Vanhankaupuginlahdella.
Lintutorneissa oli sellaisia tosi pro-bongailijoita, jotka saleen ajatteli ettei kaksi tän ikäistä tyttöä voi tietää mitään linnuista. Yksikin sanoi, että "aika hyvä havainto" sellaiseen tyyliin kuin se puhuisi tyyliin pikkulapsille, kun me bongattiin harmahaikara. Hah! Meinasin revetä.
Ja on muuten jännä, kuinka sosiaalista porukkaa lintutorneissa ja noilla luontopoluilla tulee vastaan. Normaalistihan suomalaiset eivät lähes ikinä puhu tuntemattomille ihmisille.
Bongaussatomme oli:
2 kanadanhanhea, talitiainen, peipponen, sinisorsa, vihervarpunen, varpunen, joutsen, sinitiainen, tavi, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, sääksi, västäräkki, 2 harmaahaikaraa (tai sitten oli vain yksi, joka vaihtoi tosi huomaamattomasti paikkaa), nokikana, haapanapariskunta, 2 telkkäkoirasta.
Miun naama paloi ja kotiin päästessä väsytti aika paljon, mutta oli tosi kivaa taas.
torstai 5. huhtikuuta 2007
Kirjotuksista (kun kaikki kuitenki kyselee)
Ihan kohtalaisesti meni, ei hyvin, mut kohtalaisesti. Suunnilleen M:n ympäristössä pyöritään.
Aineittain:
Äikästä ei osaa oikein sanoa mitään. Siitä tulee C tai M. Toivottavasti M, mut ei voi tietää, kun ei niistä rajoista tiedä. Alustavasti yhteensä siis 67 pistettä (114:sta).
Enkusta olis todennäköisesti ja toivottavasti tulossn M, 243 pisteellä. Kirjoitelmasta 85 pistettä, ehkä parhaani ikinä!
Bilsa oli lähes ainut aine, jota jaksoin kunnolla lukea. Silti mä mokasin sen pahiten - tai ehkä ainoana kunnon mokana. Se on alustavalla 33 pisteellä (45:stä) vielä viime syksyn rajojen mukaan M:n puolella, mutta se voi vielä pudota tai rajat voivat nousta. Bilsasta on siis C tai M tulossa myös.
Matikasta (pitkästä) on tulossa M. Se on aika vahva 39 pisteellä (66:sta), joten ihme jos se putoaa sinne C:hen. Kai siihenkin pitää silti vähän niin kuin valmistautua.
Mantsa on ihan E:n rajoilla. Viime syksyn raja oli 27 pistettä ja mie sain alustavasti 28 (36:sta). Se voi vielä pudota. Ja kuinka todennäköistä on, että rajat nousee? Voi kun siitä tulisi E!
Ruotsista olis tulossa E! Siis E, kielestä, minä??!!? Raja taisi olla viime syksynä 230, ja mun alustavat pisteet on 237. Ei kai se siitä enää keikahda? Mahdollista kyllä, mutta kai sitä on pakko olla sen verran optimisti, että nyt uskoo siihen E:hen. Kirjoitelmasta 85 pistettä.
Aineittain:
Äikästä ei osaa oikein sanoa mitään. Siitä tulee C tai M. Toivottavasti M, mut ei voi tietää, kun ei niistä rajoista tiedä. Alustavasti yhteensä siis 67 pistettä (114:sta).
Enkusta olis todennäköisesti ja toivottavasti tulossn M, 243 pisteellä. Kirjoitelmasta 85 pistettä, ehkä parhaani ikinä!
Bilsa oli lähes ainut aine, jota jaksoin kunnolla lukea. Silti mä mokasin sen pahiten - tai ehkä ainoana kunnon mokana. Se on alustavalla 33 pisteellä (45:stä) vielä viime syksyn rajojen mukaan M:n puolella, mutta se voi vielä pudota tai rajat voivat nousta. Bilsasta on siis C tai M tulossa myös.
Matikasta (pitkästä) on tulossa M. Se on aika vahva 39 pisteellä (66:sta), joten ihme jos se putoaa sinne C:hen. Kai siihenkin pitää silti vähän niin kuin valmistautua.
Mantsa on ihan E:n rajoilla. Viime syksyn raja oli 27 pistettä ja mie sain alustavasti 28 (36:sta). Se voi vielä pudota. Ja kuinka todennäköistä on, että rajat nousee? Voi kun siitä tulisi E!
Ruotsista olis tulossa E! Siis E, kielestä, minä??!!? Raja taisi olla viime syksynä 230, ja mun alustavat pisteet on 237. Ei kai se siitä enää keikahda? Mahdollista kyllä, mutta kai sitä on pakko olla sen verran optimisti, että nyt uskoo siihen E:hen. Kirjoitelmasta 85 pistettä.
torstai 29. maaliskuuta 2007
Haltiala - Ruutinkoski - Pitkäkoski
Olimme siis kavereiden kanssa tänään luontoretkellä Vantaanjoen varressa. Oppaina meillä oli Virkisty Vantaanjoella -kartta ja pääkaupunkiseudun ulkoilukartta sekä tietysti Sanna(Kuitu), joka tuntee paikat aika hyvin.
Mukana oli Kuitu, Sanna(Omppu), Alli, Marianne ja tietysti minä.
Tavattiin Torpparinmäess, 67:n päätepysäkillä noin kahdeltatoista. Meidän piti tavata jo yhdeltätoista, mutta allekirjoittanut nukkui pommiin.
Sieltä kävelimme Haltialan kotieläintilalle ja tilan läpi polulle, joka vei Ruutinkoskelle. Koski on noin 300m pitkä ja pudotus on noin 3m.
Suunnilleen Ruutinkosken kohdalla pidimme evästauon. Oli ihanaa syödä siellä luonnonkeskellä, sellaisen luontoretkipöydän ääressä.
Ruutinkoskelta matka jatkui edelleen polkua pitkin ylävirtaan. Tässä vaiheessa Omppu irtautui porukastamme, koska sillä tuli kiire.
Sitten käännyttiin Niskalan arboretumiin, eli puulajipuistoon. Siitä käveltiin läpi ja katteltiin niitä puita ja niiden nimiä.
Arboretumin jälkeen mentiin Haltialan aarnialueen läpi.
Ei me lopulta edes ehditty kävellä niitä Pitkäkosken luonnonsuojelualueen polkuja, eikä edes nähdä koko koskea, kun tuli vähän kiire.
Lintubongaussatomme oli: kiuruja, talitiaisia, sinitiaisia, sinisorsia, telkkäpariskunta, räkättirastas, pari mustarastasta ja peippo.
Siis peippokin. Tähän aikaan vuodesta. Sitä se ilmaston lämpeneminen teettää.
Tietysti taas oli yksi sellainen, jota ei kyetty tunnistamaan, kun ei ehditty nähdä sitä kunnolla. Tai muuten kyllä, mä vaan en ehtinyt löytää sitä kiikareilla, ennen kuin se lensi pois. Sillä oli keltainen tai kellanvihreä vatsa ja rinta, ja se kai piti jotain hassua ääntä jota Marianne ensin arveli kivitaskuksi. (Voi olla, että se ääni tuli jostain muustakin linnusta.)
Jossain vaiheessa taidettiin poiketa suunnitellulta reitiltä, koska reitin pituus piti olla noin 5km, ja me käveltiin kai vähän enemmän. Silti oli ihan jättekivaa! Otetaan uudestaan joskus kesällä, kun on lehdetkin puissa. Ja tässä jossain vaiheessa voisi käydä jossain muuallakin.
Ei vaan ihan tuollaisia paikkoja taida löytyä muita Helsingin rajojen sisäpuolelta. Mutta jos joku tätä blogia lukeva tietää jonkin paikan melko lähellä, saa laittaa kommenttia ja kertoa siitä. :)
Mukana oli Kuitu, Sanna(Omppu), Alli, Marianne ja tietysti minä.
Tavattiin Torpparinmäess, 67:n päätepysäkillä noin kahdeltatoista. Meidän piti tavata jo yhdeltätoista, mutta allekirjoittanut nukkui pommiin.
Sieltä kävelimme Haltialan kotieläintilalle ja tilan läpi polulle, joka vei Ruutinkoskelle. Koski on noin 300m pitkä ja pudotus on noin 3m.
Suunnilleen Ruutinkosken kohdalla pidimme evästauon. Oli ihanaa syödä siellä luonnonkeskellä, sellaisen luontoretkipöydän ääressä.
Ruutinkoskelta matka jatkui edelleen polkua pitkin ylävirtaan. Tässä vaiheessa Omppu irtautui porukastamme, koska sillä tuli kiire.
Sitten käännyttiin Niskalan arboretumiin, eli puulajipuistoon. Siitä käveltiin läpi ja katteltiin niitä puita ja niiden nimiä.
Arboretumin jälkeen mentiin Haltialan aarnialueen läpi.
Ei me lopulta edes ehditty kävellä niitä Pitkäkosken luonnonsuojelualueen polkuja, eikä edes nähdä koko koskea, kun tuli vähän kiire.
Lintubongaussatomme oli: kiuruja, talitiaisia, sinitiaisia, sinisorsia, telkkäpariskunta, räkättirastas, pari mustarastasta ja peippo.
Siis peippokin. Tähän aikaan vuodesta. Sitä se ilmaston lämpeneminen teettää.
Tietysti taas oli yksi sellainen, jota ei kyetty tunnistamaan, kun ei ehditty nähdä sitä kunnolla. Tai muuten kyllä, mä vaan en ehtinyt löytää sitä kiikareilla, ennen kuin se lensi pois. Sillä oli keltainen tai kellanvihreä vatsa ja rinta, ja se kai piti jotain hassua ääntä jota Marianne ensin arveli kivitaskuksi. (Voi olla, että se ääni tuli jostain muustakin linnusta.)
Jossain vaiheessa taidettiin poiketa suunnitellulta reitiltä, koska reitin pituus piti olla noin 5km, ja me käveltiin kai vähän enemmän. Silti oli ihan jättekivaa! Otetaan uudestaan joskus kesällä, kun on lehdetkin puissa. Ja tässä jossain vaiheessa voisi käydä jossain muuallakin.
Ei vaan ihan tuollaisia paikkoja taida löytyä muita Helsingin rajojen sisäpuolelta. Mutta jos joku tätä blogia lukeva tietää jonkin paikan melko lähellä, saa laittaa kommenttia ja kertoa siitä. :)
maanantai 1. tammikuuta 2007
I Sverige med mina kompisar
Olin kaveraiden kanssa Ruotsissa 27. - 30.12.2006, ja kivaa oli.
Keskiviikko 27.12.2006
Matkustimme Viking Line Mariellalla Katajanokan terminaalista Tukholmaan.
Oltiin laivan karaokepaikassa, ja minä jopa uskaltauduin laulamaan. Lauloin Juice Leskisen Syksyn sävelen.
Yöllä ei tullut paljonkaan nukuttua.
Torstai 28.12.2006
Laiva oli perillä Tukholmassa.
Kävelimme satamasta ja kävimme aamiaisella sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa. Miksei sellaisia ole Suomessa? Se oli tosi viihtyisä!
Sitten veimme tavarat säilöön ja aloimme kierrellä Tukholman keskustaa toden teolla.
Illalla haimme tavarat ja suuntasimme City BackPackers Hostelliin, josta lähdimme vielä kiertelemään öistä Tukholmaa, suurkaupunkifiilis.
Nukkumaan pääsimme vasta tosi myöhään.
Perjantai 29.12.2006
Lyhyiden yöunien jälkeen herääminen ei ollut kovin herkkua. Hostellilla söimme edellisenä päivänä ostamamme aamupalan. Sitten lähdimme taas tavaroinemme matkaan.
Ensin veimme tavarat säilöön. Sitten taas kiertelemään.
Jossakin vaiheessa syötiin.
Ja lopulta pitikin suunnata laivalle.
Viking Line Amorellalla Tukholmasta Turkuun. Olimme taas karaokebaarissa ja tällä kertaa lauloin toisen hienon suomalaisen lauluntekijän laulun, Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii.
Lauantai 30.12.2006
Taas herätys todella lyhyen yön jälkeen. Oli tosi julmaa kääntää kelloja eteenpäin, kun hävisi tunti nukkuma-aikaa.
Turusta Helsinkiin junalla.
Ihana reissu oli, kiitos kaikille: Sannalle, Sannalle, Allille, Mariannelle ja Kajsalle! <3
Keskiviikko 27.12.2006
Matkustimme Viking Line Mariellalla Katajanokan terminaalista Tukholmaan.
Oltiin laivan karaokepaikassa, ja minä jopa uskaltauduin laulamaan. Lauloin Juice Leskisen Syksyn sävelen.
Yöllä ei tullut paljonkaan nukuttua.
Torstai 28.12.2006
Laiva oli perillä Tukholmassa.
Kävelimme satamasta ja kävimme aamiaisella sellaisessa kivassa pienessä kahvilassa. Miksei sellaisia ole Suomessa? Se oli tosi viihtyisä!
Sitten veimme tavarat säilöön ja aloimme kierrellä Tukholman keskustaa toden teolla.
Illalla haimme tavarat ja suuntasimme City BackPackers Hostelliin, josta lähdimme vielä kiertelemään öistä Tukholmaa, suurkaupunkifiilis.
Nukkumaan pääsimme vasta tosi myöhään.
Perjantai 29.12.2006
Lyhyiden yöunien jälkeen herääminen ei ollut kovin herkkua. Hostellilla söimme edellisenä päivänä ostamamme aamupalan. Sitten lähdimme taas tavaroinemme matkaan.
Ensin veimme tavarat säilöön. Sitten taas kiertelemään.
Jossakin vaiheessa syötiin.
Ja lopulta pitikin suunnata laivalle.
Viking Line Amorellalla Tukholmasta Turkuun. Olimme taas karaokebaarissa ja tällä kertaa lauloin toisen hienon suomalaisen lauluntekijän laulun, Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii.
Lauantai 30.12.2006
Taas herätys todella lyhyen yön jälkeen. Oli tosi julmaa kääntää kelloja eteenpäin, kun hävisi tunti nukkuma-aikaa.
Turusta Helsinkiin junalla.
Ihana reissu oli, kiitos kaikille: Sannalle, Sannalle, Allille, Mariannelle ja Kajsalle! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)