Alunperin tartuin kirjaan, koska nimi puhutteli ja kansikuva on mielestäni mielenkiintoinen ja kaunis. Luin takakansitekstin, joka ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta päätin lukea kirjan silti - eipä mulla parempaakaan luettavaa juuri sillä hetkellä ollut.
Kirja oli aivan huikaiseva! Älkää missään nimessä jumiutuko takakannen tekstiin. Kuten sanoin, ei se minustakaan niin kovin paljon luvannut. Axelssonin tapa kertoa todella tempaa mukaansa, tätä ei meinannut pystyä laskemaan käsistään. Henkilöhahmojen ei näköjään tarvitse olla samaistuttavia, jotta niiden elämään voisi hukkua. Tämä kirja on kuin romanssi. Sen ei halua loppuvan, ja kun se loppuu, siitä ei halua laskea irti. Ja jos siitä lopulta päästääkin irti, ei sitä voi kuitenkaan unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti