Path To Your Window

Tänään päästiin sitten oikeasti tekemään tuota meidän ympäristötaideteosta ja pakko sanoa, että oli kyllä kiva päivä.

Kuten meidän ryhmän ollessa kyseessä on vähän ollut tapana, ei sovittu 10:00 tapaaminen rautakaupan edessä tietenkään toteutunut. Nähtiin vasta yhdeltätoista. Ja reissu oli siinä mielessä aika raskas, että siellä kaupassa meitä auttoi pääasiassa sellainen mies, joka ei vaikuttanut kauhean innostuneelta vastailemaan kysymyksiimme ja meille tuli vähän sellainen olo kuin mulla tulee usein rautakaupassa, vähän nolo tai sellainen että myyjä tuntuu ajattelevan, että mitä sä tänne tuut kun et mistään mitään tiedä. Saatiin ostettua kuitenkin lopulta kaikki mitä tarvittiin - paitsi ne asiat mitkä unohdettiin. Maria lupasi käydä ostamassa ne myöhemmin. Propsit kuitenkin sille tosi mukavalle kassalle, jolle ostoksemme maksettiin. Kiitos hyvästä palvelusta! (:

Sitten mentiin vielä keskustan kautta Otaniemeen, kun haettiin Stockalta kentiapalmu meidän työhön. Nimettiin se kasvi sitten vähän vahingossa Gustaviksi. (Kirjoitusasusta en ole varma: Gustav tai Gustaf) Siinä välissä käytiin syömässäkin, että sitten jaksetaan iltapäivä tehdä ahkeraisti töitä, varsinkin kun kukaan meistä ei oikein osaa tehdä mitään.

Meidän idolit siinä meidän takana

Tytöt, palmu ja kaikki rautakaupasta haettu kulkivat Otaniemeen kivasti bussilla.

Onneksi Otaniemessä oli ihania ihmisiä, jotka auttoivat meitä kivasti sitten työkalujen kanssa. Kiitos!

Okei, kyllä meitä autettiin myös ihan oikeasti sen työmme kanssa. Paljon kiitoksia siitä!!  (:

Mutta tehtiin me jotain itsekin

Oltiin Marian kanssa vähän nolon vihreisiinpukeutuneita. Allison kysyikin jossain vaiheessa, että sovitaanko me etukäteen mitä laitetaan päälle. Juu ei :D

Ikkunan rakentaminen meni vähän liiankin hyvin, kunnes tuli eka ongelma: ruuvin tiellä oli ruuvi. Fiksuina tyttöinä me sitten varmaan yli 10 minuutin miettimisen jälkeen keksittiin, että sen vanhan ruuvin, joka oli siinä vain pitämässä saranaa, jota ei enää tarvita, voi ottaa pois, niin sitten se ei enää ole tiellä. :D No, kaikkea ei aina voi tajuta heti.

Ruuviongelmamme

...joka ratkesi ottamalla turha ruuvi pois. Taas voi hymyillä.

Saatiin lopulta kaikki tehtyä, mitä oltiin tälle päivälle suunniteltukin. Jes!

Gustav von Kentia koti-ikkunalaudallaan

Maria vei kasvin kotiinsa, kun ei viitsitty jättää sitä tuonne verstaalle kuolemaan. Sieltä se on sitten helppo tuoda Kumpulaan, sitten kun saadaan tuo ikkunakin sinne. (:

Mitä tänään opin:

1 tiellä olevan ruuvin voi ottaa pois

2 poraaminen on helpompaa, jos terä pyörii oikeaan suuntaan

3 hyvin suunniteltu on kuin onkin puoliksi tehty (:

Meistä kuuluu jotain taas viimeistään sitten, kun työ on esillä Kumpulassa. :D Vaikka enköhän mä jotain tästä aiheesta kirjoittele jo ennen sitä.