Kun ei treenaa

Joku ei ole treenannut pyörimistä pitkään aikaan. Oon tuudittautunut siihen ajatukseen, että pyörin hyvin, koska pyörin paremmin kuin keskiverto lavatanssija. 

Nyt treenasin pitkästä aikaa pyörimistä. Otin treenikaveriksi sen valmentajista armottomimman, kameran. Tässä horjumiskooste:

Taitaa olla niin, että pitää raahautua vähän useammin treenisalille.

Lavahurmaa

Mä oon päättänyt, että tänä kesänä käyn lavoilla paljon. Lupaavastihan tää on alkanut, kun Riutalla, Pavilla ja Backaksella on nyt jo käyty testaamassa nilkan jaksamista. Lintsillä oon käynyt muutaman kerran myös, vaikkei se ihan sama asia olekaan, täydentää kuitenkin kivasti lavakesää.

I Riutalla oli huikeaa. Hakurivit oli kaaos, kun porukkaa oli paljon, mutta ihania tansseja pääsin tanssimaan ihanien tyyppien kanssa!

III Pavilla kävin Eka Pavi -tapahtumassa. Se oli ihan täynnä. Liian. Ihan hyvä ilta kuitenkin, mutta olisi voinut olla parempikin.

II Backaksella oltiin eilen, ja oli kyllä huippua. Tilaa oli, vaikka niin oli porukkaakin. Paljon tuttuja. Hyviä tansseja tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Ja vaikka satoikin, oli tosi kiva fillaroida lavalle ja yöllä kotiin.

Yhdet Lintsin tanssit oli kyllä myös aivan uskomattoman kivat. Pyysin sinne yhden tutun viejän, kun edellisellä kerralla oli ollut vähän pulaa viejistä. Yllättäen sillä kertaa siellä olisikin ollut paljon kivoja viejiä. Sitten siellä olikin vielä enemmän. (: Huipputansseja huippuseurassa.

Minä tarvitsen sinua / jalkojesi tahdissa / pysyn taas hetken / paremmin kasassa

Eilen oli Tanssikerhon alkeisexcu Satulinnaan. Oli hyvät tanssit! Noi reissut on kyllä aina niin kivoja.

Mutta ihan eniten mä haluan kirjoittaa siitä, miltä tuntuu kun tanssissa kaikki toimii. Tanssin torstaina hidasta foksia viejän kanssa, jonka kanssa on ollut jo pitkään kiva tanssia. Torstaina se kuitenkin oli ihan huikeaa! Tanssi oli kevyen tuntuista ja supermukavaa, vaihtelevaa, välillä vauhdikasta ja välillä rauhallista. Siinä ei ollut mitään liikaa, ei hälyvientejä, ei juurikaan stipluja, se vaan toimi ja tuntui upealta. Joidenkin viejien kanssa tanssi on tuntunut joskus noin kevyeltä ja mukavalta, joidenkin kanssa se tuntuu useimmiten, mutta yleensä sinne väliin tulee aina jotakin mikä vähän häiritsee tuon mielettömän fiiliksen syntymistä, koska tanssi ei toimikaan koko ajan. Torstaina pääsin tuohon, koska korjasin lantioni asentoa. Väitän kyllä että myös viejä oli saanut tanssinsa aivan uudelle tasolle ja vei aivan uskomattoman hyvin. Tai ehkä se on tanssinut aina noin hyvin, ja mä en vaan oo osannut seurata. Nyt osasin.

Eilen lavallakin oli huikeita viejiä, mutta kyllä ne torstaiset tanssit jäi silti kärkeen. Pääsin tanssimaan paljon! Melkeinpä niin paljon, että hyvä kun ehdin ollenkaan alkeiskurssilaisteni kanssa jutella. Tanssi tuntui sujuvan. Tanssin monen sellaisen kanssa, jonka kanssa en oo ennen tanssinut, mutta erityisesti jäi mieleen tanssi tyypin kanssa jonka tiesin ennestään naamalta ja oletin olevan hyvä tanssija, mutta jonka kanssa en oo koskaan tanssinut. Meidän tangot ei olleet ihan huikeat, mutta oli ne ihan mukavat. Huomasin, että oon opetellut tanssimaan tietyntyyppiseen vientiin ja heti kun joku vie erilailla, en osaakaan seurata viennistä läheskään kaikkea.

Tänään Salakapakka. Lisää tanssia. Nyt on hyvä tanssifiilis! (:

10 Things I Hate About You.

Mulla on viime aikoina ollut aika paljon vaikeuksia tarttua toimeen, saada kiinni opiskeluista, tanssituntisuunnitteluista, tanssitreeneistäkin.  Siispä päätin nyt, sen ainaisen itsensä ruoskimisen sijaan lähestyä ongelmaani eri suunnasta. Tänään lukemani blogitekstin (http://www.lily.fi/blogit/start-living-your-best-life/kymmenen-syyta-miksi-rakastan-minua) innoittamana päätin kirjata ylös kymmenen asiaa, joista itsessäni pidän. Ehkä haluan tehdä enemmän asioita hyvin, kun vähän kehun itseäni. Tai ehkä positiivisten asioiden ajatteleminen saa kaiken tuntumaan mahdolliselta, tai ainakin mahdollisemmalta. En tiedä, mutta kai tässä voi vain voittaa.

10 things I hate about you 

1. Olen hauskaa seuraa. Tämän voivat todistaa kaikki ihanat ystäväni.
2. Osaan sanoa positiivisia asioita ympärilläni oleville ihmisille.
3. Olen seikkailunhaluinen enkä useinkaan mene paniikkiin, jos kaikki ei suju täysin suunnitelmien mukaan. Osaan siis nauttia elämästä, enkä ota sitä liian vakavasti.
4. Uskallan tarttua myös haasteisiin, jotka vähän pelottavat minua. Pidän itseni voittamisesta.
5. Ihastun helposti. Ihmisiin ja asioihin. Se on kivaa, ja jotenkin näkee kaiken kauniimpana.
6. Jos haluan jotakin, olen valmis tekemään töitä sen eteen. Olen siksi päässyt elämässäni lähemmäs päämääriäni.
7. Olen iloinen ja nauravainen. Hymyilen paljon. Mulla on myös kiva hymy (:
8. Osaan myös kaikenlaista: ajatella, laskea, tanssia, tunnistaa kasveja, halata, hymyillä, puhua, kirjoittaa...
9. En pelkää pyytää apua, jos koen sitä tarvitsevani.
10. Olen heittäytymiskykyinen.

Killerboogie

Tajusin, etten ole jakanut vielä meidän Cometsin seuraesittelyn Killerboogie-vetoa, joten tässäpä tämä. Suvi siellä nilkkansa kanssa takarivissä feikkailee hyppyjä ja säätää.

Haja-ajatuksia tanssista

Tänään mä löysin mun tasapainon! Tai oikeammin keksin mistä se kiikastaa. Nyt pitäisi vaan vielä treenata se korjaava asento kroppaan.

Marcon broadway-tunnista jäi käteen muun muassa ajatus, että on jännä kuinka joku itselle ja omalle kropalle luonteva liike on luonteva vain toiselle puolelle, eikä toimi toisella puolella ollenkaan. Täysin loogista, koska ei mun kropan eri puolet ole peilikuvat toisistaan, mutta jännää silti.

Buggin kisaryhmässä sain vaikean tehtävän harjoiteltavaksi. Luulin ensin että se on mulle liian vaikea ja menin lukkoon. Ei se sitten ollutkaan. Aika voittajafiilis, kun tekee jotain mihin ei olisi uskonut pystyvänsä! (:

Viime viikon maanantaina oivalsin, että tanssitekniikka on hyvin samanlaista oli se sitten baletin tai jazzin tai vaikka sitten boogien tekniikkaa. Kyllähän mä sen toki jo tiesin aiemminkin, mutta silloin se jotenkin konkretisoitui. 


Kätevää muuten, että Marcon tunnin kauden teema on jalkaterät ja nilkat. Tulee sitten kuntoutettua tota nilkkaa jopa vatsalihastreenissä.

One more time is always a lie

Mun uintiharrastus on edennyt siihen pisteeseen, että ostin uimalasit ja aloin oikeasti jopa vähän miettiä uintitekniikkaa Jussin opastuksella.

Oon aika huono uimari. Mun rintauinnin potkussa ei ole riittävästi voimaa. Kroolissa en pysy pinnalla, jos yritän tehdä käsivetoja. Mulle optimaalisin uintilaji olisi ehkä rintauinti kroolipotkuilla, muttas koska siinäkin on ongelmansa (kuten ajoitus) uin kuntoradalla rintauintia. Kokeilin muuten väliin 50 metriä sammakkoa, ja tuntui tosi raskaalta. Sukelsin varsinkin alkuun rintauinnissa liian syvään, ja uin aika verkkaiseen tempoon. Tulee hidas olo, kun ui rintauintia ja joku uiskentelee siitä rauhallista sammakkoaan bikineissä ohi. :D

Eilisen untipäivän loppuun käytiin vielä vähän killerboogaamassa Pasilassa. Mulla oli nilkkatuki, mutten silti kyennyt suoriutumaan sarjasta kertaakaan puhtaasti, koska mun kaikki keskittyminen menee siihen, että nilkka pysyy oikeassa asennossa. En ehdi, enkä oikeastaan enää edes jaksa yrittää miettiä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei tuo nyt ehkä fiksuinta ollut, mutta kivaa sittenkin.

Ja tänä aamuna en sitten millään meinannut päästä sängystä ylös. Ai mitenniin en oo tottunut liikkumaan.. (Tein siis toissapäivänä myös vatsalihassarjoja ja pystypunnerruksia, noin niinkuin muun muassa.)

Illalla oli kuitenkin taas Marcon tunti, jolle oli pakko päästä, vaikka vatsalihakset anelivat armoa jo valmiiksi, ja monet muutkin lihakset valittelivat hiljaisesti. Tänään taisin tehdä kolme tai neljä piqué-piruettia vasemmalla jalalla, ja löysin vanhan tasapainon oikean jalan pirueteissa. Ehkä mä ensi viikolla yritän oikealla jalalla jo pari tuplaakin sinne väliin. (:

Olen aina ajatellut että mulla on tosi huono tasapaino. Nyt kun yhtäkkiä se onkin vasemmalla jalalla lähes täysin olematon, niin tuntuu että oikealla jalalla jopa pysyy pystyssä.

Meillä oli myös aivan ihana lattianpoikkisarja, joka periaatteesssa piti olla tosi helppo, mutta jostain syystä en kyennyt suoriutumaan siitä. Mä tarvin edelleen sen yön väliin, että opin. Ehkä se on ominaisuus, jonka voisin ensi vuoden pääsykokeisiin mennessä yrittää opetella pois.